Via dolorosa
Nyt se on sitten tämä kausi paketissa, ainakin pelillisesti, talousväännöt tulevat jatkumaan, ja todennäköisesti pitkään!
Mistä tämä kausi muistetaan? Ainakin tj:n ja valmentajan vaihdoista, pelaajahankinta sekoiluista a´la Matt Maccarone, Kärppä-yhteistyön kariutumisesta, talousvaikeuksista, Sport-voitoista, menestymättömyydestä ja kaikkein katkerimmin tippumisesta takaisin suomi-sarjaan. Siinä oli aika paljon koettavaa yhdelle kaudelle. Ja vielä kun nyt saadaan jännittää että mennäänkö tässä vielä konkurssiin.
Viime keväisestä nousuhuumasta lähtien toiminta on ollut erittäin sekavaa ja suoraan sanottuna ammattitaidotonta. Tällä kaudella ei onnistuttu oikestaan missään. Ainoa positiivinen seikka taisi olla varsin mukavat yleisömäärät. Suurimmat virheet tehtiin jo viime keväänä ja kesänä. Mestistasoisen joukkueen kasaaminen epäonnistui rankasti. Kiitoksena noususta rakennettiin joukkueen runko lähes kokonaan keväällä mestikseen nousseesta porukasta. Jälkikäteen nähdään että se oli suuri virhe. Myöskin allekirjoittanut oli ajatuksesta aluksi mielissään, annettiinhan pitkään RoKissa suomi-sarjaa pelanneille mahdollisuus pelata myös mestiskiekkoa Rovaniemellä. Jälkikäteen asioiden puiminen on tietenkin turhaa, mutta ainakin se tästä on opittava että kiitollisuudenvelka kannattaa unohtaa joukkuetta kasattaessa, on kyettävä ajattelemaan realistisesti. Suomeksi sanottuna mestikseen lähdettiin SS-tason joukkueella ja tulos on nyt kaikkien nähtävissä.
Toimitusjohtaja-case oli myös melkoista sirkusta. Kalle Kaihua hommattiin tj:ksi keväällä ja potkut seurasivatkin sitten syksyllä. Kalle joutui erittäin epäkiitolliseen asemaan työt aloittaessaan. Kallen aloittaessa työnsä oli kulunut jo pitkä tovi kauden loppumisesta, mutta silti seurassa ei oltu tehty yhtään mitään töitä tulevaa kautta varten. Kalle joutui yksin hoitamaan aivan liian isoa tonttia, eikä hallituksesta tai muustakaan RoKi-johdosta tullut apuja lainkaan. Kalle joutui yksin haalimaan budjetin menneelle kaudelle, hoitamaan kaikki juoksevat asiat, kokoamaan joukkueen yhdessä Ari Kokkosen kanssa ym. ja samaan aikaan muu RoKin johtoporras piti lomaa kiekosta. Siinä oli yksinkertaisesti liian paljon tekemistä liian lyhyelle aikavälille miehelle, joka vasta opetteli kiekkoseuran toimitusjohtajan tehtäviä. Hyvänä esimerkkinä kevään puuhista kertoo se fakta, että siitä kun Kaihuan pesti julkaistiin, kului kaksi kuukautta ennen kun hän pääsi aloittamaan työnsä, ja tämä oli johtoportaalla hyvin tiedossa. Ja silti noiden kahden kuukauden aikana kukaan johtoportaassa ei laittanut tikkuakaan ristiin RoKin asioiden eteen, vaan koko hallitus piti 2kk lomaa!!! Käsittämätöntä perseilyä RoKin johdolta tilanteessa jossa oli pirusti hommia mm. budjetin kasaamisessa. Kaihua teki varmasti aivan pirun paljon hommia RoKin eteen, ja kiitoksena tästä tuli sitten potkut. RoKin johtoportaan oli helppo sysätä kaikki syyt omistakin mokistaan Kaihuan niskaan ja loppujen lopuksi antaa kenkää... PITÄSIKÖ SIELLÄ JOHTOPORTAASSA NYT PISTÄÄ UKKOJA JO PERKELE VAIHTOON JA SAADA AMMATTITAITOA KEHIIN!!!
Syksyllä pelit aloitettiin Kokkosen valmennuksessa. Ensimmäinen kotipeli K-Vantaata vastaan oli lupauksia herättävä vaikka tappio tulikin. RoKi pelasi tutuksi tulleella tyylillä, kovallla vauhdilla ja vielä kovemmalla yrityksellä. Melko nopeasti oli kuitenkin nähtävissä, että kaudesta tulee todella vaikea kun turpaan tuli lähes joka pelissä. Ari Kokkoselle kaikkia kunnia pitkästä työstä Rovaniemeläisen kiekkoilun eteen mutta nopeasti oli nähtävissä, että Arin eväät oli syöty. Ongelmaksi Kokkosen valmennuksessa muotoitui vaatimustason puute. Kokkonen tunsi pelaajat ja pelaajat tunsivat Kokkosen, Kokkosesta tuli liikaa kaveri pelaajien kanssa. Näin ollen vaatimustaso ei ollut tarpeeksi kova, virheitä jokapäiväisessä tekemisessä Kokkonen katsoi liikaa sormien läpi. Kokkosen potkujen jälkeen puikkoihin hyppäsi Vesa Surenkin, ja saman tien hallilta kuului viestiä, että vaatimustaso nousi aivan uusiin sfääreihin. Surenkin ei tuntenut pelaajia evätkä pelaajat Surenkinia. Kaikkien pelajien tuli ansaita Vepun luotto aivan alusta saakka. Virheitä ei enää katsottu sormien läpi ja jokapäiväinen toiminta joukkueessa terästäytyi. Vepu toi selkeyttä RoKin pelaamiseen ja varsinkin puolustupeli tiivistyi. Toki Vepu teki myös virheitä, kuten peluutti RoKia ainostaan 3.kentällä. Se oli selvä virhe kun RoKin selkeä vahvuus oli 4.kentän kova liike. Onneksi tästä Vepu tajusi luopua. Kaiken kaikkiaan valmentajanvaihto oli kuitenkin oikea ratkaisu vaikka tähän samaan tulokseen oli päästy myös Kokkosen johdolla.
Pelaajahankinnoissa ryssittiin myös melko rankasti, mutta onneksi joukkoon mahtui myös onnistumisia. Case-Maccaronesta en viitsi mitään edes kirjoittaa mutta valitettavasti muitakin huteja tuli. Nimet Kaljuste, Shelomentsov, Määttä, Anttila jne. kertovat jo paljon. Lisäksi koko kauden mukana olleista löytyi myös epäonnistujia. Silvander pelasi ihan mukiin menevän kauden mutta totuuden nimissä ainakin minä odotin paljon enemmän. Mika Norjasta kaavailtiin ykkösveskaria, mutta haparoivan puolustuksen edessä Norjakin oli voimaton (loppu onkin sitten historiaa). Peltosuolta odotin myöskin paljon, mutta taso heitteli liikaa. Ajoittain joukkueen paras puolustaja mutta ajoittain (esim. viimeinen peli Laseria vastaan) katastrofimaisia otteita. Samat sanat pätevät osittain myös Kauppilan kohdalla. Karhusen veljeksistä ei jäänyt oikeen mitään kuvaa, toinen lähti kesken kauden ja toinen pelasi todella vähän. Koivistolta odotti varmasti kaikki kovia näyttöjä ja loppua kohden hän olikin ehdotonta parhaimmistoa sinisissä, alku oli kuitenkin vaisu joten vähän kaksijakoiset fiilikset Koivistosta jäi.
Onnistuneita pelaajahankintoja löytyi onneksi myös. Jimi Santala oli ensimmäisestä pelistään lähtien ilmiömäinen! Aivan eri tasolla kuin yksikään muu RoKi-pakki. Jääaikaa Jimi kellotti aivan hirveästi, yli 30min oli arkipäivää. Ihmettelen suuresti miten Santala ei mahtunut Ki-Van kokoonpanoon, niin loistava hän oli sinisissä! Kiviojan lasken myöskin onnistujiin. Jotenkin jäi kuitenkin vähän mielialapelaajan kuva Henristä. Välillä pysäyttämätön, välillä yössä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin + merkkinen kausi. K-Laserista tullut kaksikko Löfman-Syrjä miellytti myös allekirjoittanutta. Löfmanista olisi varmasti saanut enemmänkin irti mutta ihmeen vähän peliaikaa hän sai. Syrjän tilastot (+-) ovat toki kohtuu synkkää luettavaa mutta jotenkin vain pidän Matin pelityylistä. Kolhonen pelasi hyvin mutta sai ihmeen vähän luottoa ja peliaikaa, enemmänkin Pietarista olisi saanut irti.
Summa summarum: Eilinen ratkaisupeli oli hyvä kuvaus koko tästä kaudesta. Peliä hallitaan näennäisesti, lauotaan paljon mutta maalintekotehokkuus on naurettavan heikolla tasolla, vauhtia on järjettömästi mutta järkeä pelissä vähemmän, puolustuksessa sekoillaan armottomasti, maalivahti ei saa rantapalloakaan kiinni ja erikoistilannepelaaminen on sanalla sanoen surkeaa. Kaikkea tuotahan tämä koko kausi oli. Yhtä via dolorosaa - tuskien taivalta.