Pelitapa, kurinalaisuus, keskialue tukkoon, maalintekosektorilta tila pois, ei höntyilyjä, tukitoimet pelaa, Riksman poimii marjat. Tuota sitten kärsivällisesti ja jauhetaan paikoista tarvittavat maalit. Huhtanen oikea-aikaisesti/oppisesti maalin edestä, Niemi Parkkosen vapauttavan syötän jälkeen läpiajosta ja Ojamäki löys vielä ranarillaan reiän.
Tiivistyy, tiivistyy, poissaolojen myötä entisestään. Ei isoja virheitä tai hasardeja, viisikko samalla sivulla, kukaan ei näytä ulkopuoliselta. Ilmapiiri vaikuttaa rennolta, ei puristeta liikoja. Roolit ja pelipaikat loksahdellut, Ude ja Sammal-Tapsa esim. saa taas pelata kykyjensä ja vahvuuksiensa mukaan.
Toki, Pelicans ei myöskään kaikkine poissaoloineen ja epätasaisine otteineen ole mittari pahimmasta päästä. Mutta jämäkkä esitys, ei lähetty kotijäällä esittämään taikatemppuja vaan pelattiin tylysti ja otettiin, uskaltaako sanoa, rutiinivoitto raskaan, tiivistahtisen tammikuun päätteeksi.
Perkeleen tasasta on sarjassa, 9 pisteen viikko ei heilauttanu sarjasijotusta huimasti. Jos nyt lähdetään laukalle, niin kuten edellä mainittua, materiaali on poissaolojen myötä kapeahko ja 3-4-ketjukin vaatii pudotuspelejä ajatellen lihaa luiden ympärille. Mutta kaikki selvinnee aikanaan.