En missään nimessä yritä viedä Cairnsin työtä tässä, olen nimittäin nauttinut niin suunnattomasti näistä tappelijoiden elämäntarinoista, että ajattelin osallistua omallakin panoksellani. Voisin kuitenkin ottaa esille yhden täysin omalla tavallaan värikkään persoonan, joka on minun suuria suosikkejani.
<BR>
<BR>Rob Ray on Buffalo Sabres:ien veteraanitappelija, joka kuuluu sarjaan \"todella isot\" tappelijat. Melko pienikokoinen Ray on nimittäin mitoiltaan 6-0 ja 216 lbs NHL-tappelijaksi hyvinkin pieni (tai ainakin lyhyt), mutta silti sisukkaasti tappelee huomattavasti isompiakin miehiä vastaan avoimella tyylillään.
<BR>
<BR>Sain oikeastaan inspiraation tähän juttuun tuosta Cairnsin Matt Barnaby jutusta, koska näiden kaverusten yhteiselo Bufalossa oli legendaarista. Nuori rääväsuu Barnaby oli Rayn oppipoikana ensimmäiset vuotensa NHL:ssä ja kaverusten (joita he toisaankin ovat tiettävästi edelleenkin) jatkuvat tappelut ovat mielenkiintoista kuultavaa. Miehet nimittäin tappelivat kaikkialla: joukkueen busseissa, hotellihuoneissa jne - Ray oli useammankin kerran koulutanut Barnabya varsin kovakouraisestikin. Liikkeellä on vahvoja huhuja, joiden mukaan Barnaby olisi joskus heitetty bussin ikkunasta ulos. Heidän jäljiltään mm. hotellihuoneet olivat muutenkin usein kuin hirmuyrskyn jäliltä, vaikka he olisivatkin vain \"pitäneet hauskaa\".
<BR>
<BR>Kaikista parhaiten Rob Ray kuitenkin tunnetaan nudistisita taipumuksistaan. Uransa alkupuolella Rayn strategia oli tappeluissa nimittäin varsin yksinkertainen -hän riisuutui täysin yläosattomiin, jolloin vastustajilla oli huomattavasti vaikeampaa. Ray pystyi nimittäin liikkumaan helpommin ja vastustajilla ei oikeastaan ollut mitään, mistä pitää kiinni. Ray pääsi varusteistaan irti varsin helposti, hän nimittäin tapasi käyttää täysin yli-isoa pelipaitaa johon hänen löysät suojansa oli ommeltu kiinni. Heti kun vastustaja tappelussa tarrasi Razoriin kiinni, tämä pääsi helposti varusteistaan ulos. Liigan mielestä tämä antoi Raylle niin suuren etulyöntiaseman tappeluissa, että sääntöihin tehtiin lisäys, ns. Rob Ray Rule. Nykyään pelaajien täytyy NHL:ssä sitoa paita kiinni housuihinsa, ja pelirangaistus seuraa, jos paita lähtee tappelun aikana pois pelaajan päältä, koska sitä ei ole sidottu kiinni.
<BR>
<BR>Tämä strategia sai Raylle paljon vihamiehiä. Monet fanitkin paheksuivat Rayn taktiikkaa, ja yleisesti ottaen mielipiteet hänestä jakautuvatkin selvästi kahteen leiriin. Ray ansaitsee kuitenkin hatunnoston siitä, että pystyi jatkamaan uraansa sääntömuutoksenkin jälkeen, vaikka kärsikin säännöstä selvästi.
<BR>
<BR>Toinen asia, josta Ray tunnetaan, on hänen jatkuva panostuksensa hyväntekeväisyyteen ja yleinen herrasmiesmäisyytensä kaukalon ulkopuolella (Barnaby nyt on oma lukunsa, mieshän saa kenet tahansa menettämään hermonsa...) Rayn suurimpia hyväntekeväisyyskohteita ovat Buffalon lastenklinikka, Roswell Park Cancer Institute, Make-A-Wish Foundation, sekä March of Dimes -järjestö. Esim. vuonna 1998 Ray keräsi 1,7 miljoonaa $ hyväntekeväisyyteen.
<BR>
<BR>Rahallisen avustuksen lisäksi Rob Ray vaikuttaa jatkuvasti läsnäolollaan ennen kaikkea lasten parissa. Hän käy säännöllisesti vierailuilla eri lastenklinikoilla. Seuraavassa ote artikkelista, jossa Ray kertaa kokemuksiaan tältä saralta.
<BR>
<BR>[ \"Matty was 5 and all he wanted was his own bathroom,\" Ray recalls, choking up on his words. \"His bones were so brittle -- they were like balsa wood. Danny was 6. His arms were about the size of my finger. Yet they were both filled with life.
<BR>
<BR>\"When Make-A-Wish asked Danny what he wanted, he said he was tired of having people carry him around. I called a few companies and they agreed to donate a motorized wheelchair. And, boy, you should have seen Danny flying around that room. I\'ll never forget him coming up next to me with his eyes wide open and said, \'Look, Rob, now they have to follow me. I don\'t have to do the following.\' \"
<BR>
<BR>Matty and Danny died shortly after getting their wishes. And when Rob volunteered to serve as pallbearer, he discovered the extent of his impact on the youngsters.
<BR>
<BR>\"Matty was buried with his Rob Ray jersey on,\" Ray says, wiping away the tears. \"And Danny had all sorts of Rob Ray memorabilia buried with him. ]
<BR>
<BR>Vuonna 1999 Rob Ray sai King Clancy Trophy:n tunnustukseksi tästä toiminnastaan.
<BR>
<BR>Rob Ray on aina ollut liigassa varteenotettava tappelija, vaikkakaan ei ihan kirkkaimpaan kärkeen kuuluisikaan. Hän on voittanut monia suuria nimiä, mutta ehkä hänen kuuluisin tappelunsa (ja tappionsa) oli hänen hyvää ystäväänsä Tony Twistiä vastaan.
<BR>
<BR>Ray oli juuri lupautunut Tony Twistin Iron Horse -hyväntekeväisyyskiertueelle, mutta se ei estänyt miehiä tappelemasta kaukalossa, kun tarve niin vaati. Ray yritti tasaväkistä toe-to-toe tappelua, muttei mahtanut mitään Twistille, joka sananmukaisesti pieksi hänet jäähän. Rayltä murtui kasvoista luu (orbital bone). Ray otti jääpussin käyttöön mennessään jäähyaitioon (hän siis meni jäähyaitioon istumaan tämän jälkeen, naama murskana!!!), jolloin Twist huolestuneena kysyi toisesta aitiosta, onko kaikki hyvin. Ray vastasi, että on. Tämän jälkeen Twist kysyi, lähteehän Ray vielä kiertueelle. Ray tähän, että tietenkin, miksi ihmeessä ei!
<BR>
<BR>Legendaarinen on myös vuosikaudet jatkunut Ray-Domi kaksinkamppailu. Jo junioriajoilta Ray ja Domi olivat avoimia vihamiehiä. Läpi farmisarjojen ja NHL:nkin Ray ja Domi ovat tapelleet varmaankin joka kaudella. Pelkästään NHL:ssä miehet ottivat mittaa toisistaan tasaväkisissä kamppailuissa ainakin kymmenkunta kertaa. Kaukalon ulkopuolellakin miehet olivat törmänneet erinäisiä kertoja. Viime aikoina jatkuva vihanpito on kuitenkin laantunut, ja muuttunut pikemminkin molemminpuoliseksi kunnioitukseksi.
<BR>
<BR>Tässä hieman tekstiä kaverista, joka osoittaa hyvin, että NHL-tappelijat voivat olla kaukalon ulkopuolella mallikansalaisiakin. Minulla ei nyt ole aivan samanlaisia tarinoita kuin Cairnsilla, eikä ihan samanlaista lähes sisäpiirimäistä tietoakaan, mutta halusin nyt kuitenkin kirjoittaa tämän osittain jo senkin takia, ettei tästä NHL-tappelijoiden joukosta jäisi liian antisosiaalista, päihderiippuvaista ja sairasta kuvaa. Toivottavasti joku on viitsinyt lukea tämän loppuun saakka.
<BR>
<BR>Rob Ray on Buffalo Sabres:ien veteraanitappelija, joka kuuluu sarjaan \"todella isot\" tappelijat. Melko pienikokoinen Ray on nimittäin mitoiltaan 6-0 ja 216 lbs NHL-tappelijaksi hyvinkin pieni (tai ainakin lyhyt), mutta silti sisukkaasti tappelee huomattavasti isompiakin miehiä vastaan avoimella tyylillään.
<BR>
<BR>Sain oikeastaan inspiraation tähän juttuun tuosta Cairnsin Matt Barnaby jutusta, koska näiden kaverusten yhteiselo Bufalossa oli legendaarista. Nuori rääväsuu Barnaby oli Rayn oppipoikana ensimmäiset vuotensa NHL:ssä ja kaverusten (joita he toisaankin ovat tiettävästi edelleenkin) jatkuvat tappelut ovat mielenkiintoista kuultavaa. Miehet nimittäin tappelivat kaikkialla: joukkueen busseissa, hotellihuoneissa jne - Ray oli useammankin kerran koulutanut Barnabya varsin kovakouraisestikin. Liikkeellä on vahvoja huhuja, joiden mukaan Barnaby olisi joskus heitetty bussin ikkunasta ulos. Heidän jäljiltään mm. hotellihuoneet olivat muutenkin usein kuin hirmuyrskyn jäliltä, vaikka he olisivatkin vain \"pitäneet hauskaa\".
<BR>
<BR>Kaikista parhaiten Rob Ray kuitenkin tunnetaan nudistisita taipumuksistaan. Uransa alkupuolella Rayn strategia oli tappeluissa nimittäin varsin yksinkertainen -hän riisuutui täysin yläosattomiin, jolloin vastustajilla oli huomattavasti vaikeampaa. Ray pystyi nimittäin liikkumaan helpommin ja vastustajilla ei oikeastaan ollut mitään, mistä pitää kiinni. Ray pääsi varusteistaan irti varsin helposti, hän nimittäin tapasi käyttää täysin yli-isoa pelipaitaa johon hänen löysät suojansa oli ommeltu kiinni. Heti kun vastustaja tappelussa tarrasi Razoriin kiinni, tämä pääsi helposti varusteistaan ulos. Liigan mielestä tämä antoi Raylle niin suuren etulyöntiaseman tappeluissa, että sääntöihin tehtiin lisäys, ns. Rob Ray Rule. Nykyään pelaajien täytyy NHL:ssä sitoa paita kiinni housuihinsa, ja pelirangaistus seuraa, jos paita lähtee tappelun aikana pois pelaajan päältä, koska sitä ei ole sidottu kiinni.
<BR>
<BR>Tämä strategia sai Raylle paljon vihamiehiä. Monet fanitkin paheksuivat Rayn taktiikkaa, ja yleisesti ottaen mielipiteet hänestä jakautuvatkin selvästi kahteen leiriin. Ray ansaitsee kuitenkin hatunnoston siitä, että pystyi jatkamaan uraansa sääntömuutoksenkin jälkeen, vaikka kärsikin säännöstä selvästi.
<BR>
<BR>Toinen asia, josta Ray tunnetaan, on hänen jatkuva panostuksensa hyväntekeväisyyteen ja yleinen herrasmiesmäisyytensä kaukalon ulkopuolella (Barnaby nyt on oma lukunsa, mieshän saa kenet tahansa menettämään hermonsa...) Rayn suurimpia hyväntekeväisyyskohteita ovat Buffalon lastenklinikka, Roswell Park Cancer Institute, Make-A-Wish Foundation, sekä March of Dimes -järjestö. Esim. vuonna 1998 Ray keräsi 1,7 miljoonaa $ hyväntekeväisyyteen.
<BR>
<BR>Rahallisen avustuksen lisäksi Rob Ray vaikuttaa jatkuvasti läsnäolollaan ennen kaikkea lasten parissa. Hän käy säännöllisesti vierailuilla eri lastenklinikoilla. Seuraavassa ote artikkelista, jossa Ray kertaa kokemuksiaan tältä saralta.
<BR>
<BR>[ \"Matty was 5 and all he wanted was his own bathroom,\" Ray recalls, choking up on his words. \"His bones were so brittle -- they were like balsa wood. Danny was 6. His arms were about the size of my finger. Yet they were both filled with life.
<BR>
<BR>\"When Make-A-Wish asked Danny what he wanted, he said he was tired of having people carry him around. I called a few companies and they agreed to donate a motorized wheelchair. And, boy, you should have seen Danny flying around that room. I\'ll never forget him coming up next to me with his eyes wide open and said, \'Look, Rob, now they have to follow me. I don\'t have to do the following.\' \"
<BR>
<BR>Matty and Danny died shortly after getting their wishes. And when Rob volunteered to serve as pallbearer, he discovered the extent of his impact on the youngsters.
<BR>
<BR>\"Matty was buried with his Rob Ray jersey on,\" Ray says, wiping away the tears. \"And Danny had all sorts of Rob Ray memorabilia buried with him. ]
<BR>
<BR>Vuonna 1999 Rob Ray sai King Clancy Trophy:n tunnustukseksi tästä toiminnastaan.
<BR>
<BR>Rob Ray on aina ollut liigassa varteenotettava tappelija, vaikkakaan ei ihan kirkkaimpaan kärkeen kuuluisikaan. Hän on voittanut monia suuria nimiä, mutta ehkä hänen kuuluisin tappelunsa (ja tappionsa) oli hänen hyvää ystäväänsä Tony Twistiä vastaan.
<BR>
<BR>Ray oli juuri lupautunut Tony Twistin Iron Horse -hyväntekeväisyyskiertueelle, mutta se ei estänyt miehiä tappelemasta kaukalossa, kun tarve niin vaati. Ray yritti tasaväkistä toe-to-toe tappelua, muttei mahtanut mitään Twistille, joka sananmukaisesti pieksi hänet jäähän. Rayltä murtui kasvoista luu (orbital bone). Ray otti jääpussin käyttöön mennessään jäähyaitioon (hän siis meni jäähyaitioon istumaan tämän jälkeen, naama murskana!!!), jolloin Twist huolestuneena kysyi toisesta aitiosta, onko kaikki hyvin. Ray vastasi, että on. Tämän jälkeen Twist kysyi, lähteehän Ray vielä kiertueelle. Ray tähän, että tietenkin, miksi ihmeessä ei!
<BR>
<BR>Legendaarinen on myös vuosikaudet jatkunut Ray-Domi kaksinkamppailu. Jo junioriajoilta Ray ja Domi olivat avoimia vihamiehiä. Läpi farmisarjojen ja NHL:nkin Ray ja Domi ovat tapelleet varmaankin joka kaudella. Pelkästään NHL:ssä miehet ottivat mittaa toisistaan tasaväkisissä kamppailuissa ainakin kymmenkunta kertaa. Kaukalon ulkopuolellakin miehet olivat törmänneet erinäisiä kertoja. Viime aikoina jatkuva vihanpito on kuitenkin laantunut, ja muuttunut pikemminkin molemminpuoliseksi kunnioitukseksi.
<BR>
<BR>Tässä hieman tekstiä kaverista, joka osoittaa hyvin, että NHL-tappelijat voivat olla kaukalon ulkopuolella mallikansalaisiakin. Minulla ei nyt ole aivan samanlaisia tarinoita kuin Cairnsilla, eikä ihan samanlaista lähes sisäpiirimäistä tietoakaan, mutta halusin nyt kuitenkin kirjoittaa tämän osittain jo senkin takia, ettei tästä NHL-tappelijoiden joukosta jäisi liian antisosiaalista, päihderiippuvaista ja sairasta kuvaa. Toivottavasti joku on viitsinyt lukea tämän loppuun saakka.