Suuri suomalaisen musiikin festari tuli viimein katsastettua.
Ensimmäisen illan osalta tosin muistikuvat katsastuksista ovat hieman heikkoja. Turhan jyrkän nousun jälkeen YUP:kin unohtui kokonaan, mikä harmittaa vietävästi. Viikatteen missaaminen johtui puhtaasti seurueemme aikatauluista, mutta harmittaa sekin aivan vietävästi.
Monet artisteista olin nähnyt jo aiemmin, joten ihan kaikkia en jaksa ruotia. Huomioita esiintymisistä:
- The 69 Eyes, niinpä, sumealta torstai-illalta. Silti jäi vahva mielikuva hyvästä keikasta.
- Kotiteollisuus. Ei jätkiä paljon kiinnostanut musisoiminen. Kolmen vartin keikka ilman mainittavia urotekoja. Paitsi että Kielletyn puun hedelmä toimii livenä edelleen kuin metrihalko.
- Poets Of The Fall. Livenä uusi tuttavuus, eikä musiikillisesti ihan pöllö viritys. Muuten esitys herätti hilpeyttä, eikä niin positiivisessa mielessä. Kaiken maailman vanhoja jippoja ja naiiveja yrityksiä yleisön villitsemiseksi. Tuoreella bändillä on aikaa oppia, älkää yrittäkö keksiä pyörää uudestaan.
- TikTak. Koska sää oli perjantaina penteleen hyvä, tuskin kukaan oli enää teltalla tämän keikan aikaan (toisin kuin epävakaana lauantaina). Väentungoksen takia meni into seurata tätä semikiinnostavaa keikkaa. Rannan äärelläkään ei ollut kovin leveitä kulkukaistoja, joten koko ajan sai väistellä ihmisiä. Ilahduttavaa oli huomata, että playbackista ei (kai) ole enää jälkeäkään. Petralla on kyllä parantamista livelaulannassa.
- Apulanta. Tuttua kauraa. Bändin osalta ei mikään huippukeikka, mutta ympärillä vellonut kaoottinen sähellys toi mukavan lisämausteen.
- Maj Karma. No niin, etukäteen eniten mielenkiintoa herättänyt yhtye, koska muut kovan luokan esiintyjät olin jo nähnyt aiemmin. Eikä onneksi tarvinnut pettyä. Ylivoimaisesti festareiden paras veto. Harmi vain, että esiintymisaikaa oli vain kolme varttia. Tekemisessä paistoi halu tehdä touhua yleisön takia eikä vain vetää rutiinilla eurot silmissä. Isolla lavalla ei varmasti olisi ollut niin vaikuttava. Pieni on kaunista ja tunnelmallista. Myös pari kertaa lavalla pistäytyneet tulenpuhaltajat sopivat kokonaisuuteen.
- Yö. Vaikka olen joillakin tasoilla vähän väsähtynyt yhtyeeseen ja välispiikit ovat kutakuinkin samoja vuodesta toiseen, maistui yllättävän hyvin. Enemmän pirteyttä kuin keski-ikäisten tekopirteyttä.
- Ismo Alanko Säätiö. Loistavaksi en uskalla sanoa, mutta ei se Ismo vaan petä koskaan. Plussat siitä, kun mies juoksi backstagelta hyppäämään Frangénin niskaan tämän spiikatessa ennen encoreja.
- Popeda. Keikan alku menevää runttausta, loppu taas ehkä pahin esiintymisen irvikuva mitä muistan. Pate hapotti ja joutui käymään takana useamman kerran, muut sitten improvisoivat parhaansa mukaan. Tavallaan kuitenkin huvittava kokemus.
Itse festarille pieni risunvitsa. Perjantaina yleisöä oli tosiaankin pirusti liikaa. Rantaa myöten menevällä alueella ei oikeastaan muuta olekaan pullonkauloja, joten liikkuminen oli turhan vaikeaa.
Lauantaina alkuillasta alueella oli kyllä tilaa riittämiin. Eipä se kyllä mikään ihme ole, kun väsynyt festarikansa katsoi pilvistä säätä ja jäi notkumaan leirintäalueelle. Tai siltä se vaikutti, kun meidän seurueemmekin lähti kunnollaaliikkeelle vasta vähän ennen seitsemää. Auringonpaisteeksi sekin kääntyi onneksi.
Leirintäalueella oli kyllä mukavaa. Tosin selviä vertailukohtia ei ole, kun olen aina aiemmin festareilla saanut majoituspaikan tutulta. Teltassa se tunnelma syntyy.
