Rival Sons – Led Zeppelinin jalanjäljillä?

[Pavlikovsky]

Olen ymmärtänyt että näiden herrojen musiikin ystäviä jatkoajassa on jo ihan mukava remmi, joten lienee tehdä oma thread tälle(kin) yhtyeelle, jotta keskustelua voidaan ohjata tänne. Ketjun otsikko on tarkoituksella provosoiva, eihän kukaa voi suuren ja mahtavan rinnalle tulla saati ohi, mutta tyylisuunta on varsin samansuuntainen nykysoundein.

Kyseessä kalifornialaisbändi, joka nojaa perinteiseen riffirockiin ja perusta on muutenkin bluesahtava eikä fillaria keksitä tässäkään tapauksessa uudestaan. Joka tapauksessa yhtyeen tietynlainen paikoin soulahtava ote ja laulaja Buchananin leveän äänialan turvin suoritetut persoonalliset rock-kiljahdukset erottavat yhtyeen täysin maneerisesta ja tylsästä riffikoneesta, sillä Rival Sons liikkuu tavallaan sellaisessa tyylilajissa, joka on rockin historiassa oikeastaan nähty.

Itse olin aiemmin tutustunut hitaasti, mutta varmasti yhtyeen tuotantoon ja vaikken persoonattoman nykyrockin ystävä olekaan, niin Rival Sons sai aikaan hyvät fiilikset ja sävärit kiitos vokalisti Buchananin sekä muutenkin oivaltavien biisien. Puolitoista viikkoa sitten näin Rival Sonsin Aerosmithin lämmittelijänä ja vaikka missasin muutamat ensimmäiset biisit, niin ytimekkään ja mieleenjäävän keikan Kalifornian kasvatit esittivät, koska lämmittelijän rooli ei koskaan ole helppo. Pidin Buchananin karheasta, mutta jälleen kerran ripauksen soulahtavasta laulusoundista sekä kitaristi Scott Hollidayn 60/70-lukumaisesta riffittelystä sekä soittotyylistä, joka on ominta korvilleni. Yhtye on aiemminkin käynyt Suomessa ja olisi varmasti palkitsevampaa nähdä yhtye omalla keikallaan, mutta hyvä näinkin, sain todeta että homma toimii myös livenä.

Yhtye julkaisi pari päivää sitten uuden levyn, Great Western Valkyrien, jota nytkin kuuntelen. Tämä on nuoren yhtyeen neljäs pitkäsoitti ja edellinen levytys, Head Down, julkaistiin 2012 josta Keep On Swinging jäi yhtyettä seuraaville varmasti isompana hittinä mieleen. Samoja polkuja tämä uusi lettukin seuraa, tosin jonkinlaista syvyyttä on saatu mukaan Zeppelinin ja The Doorsin perinnön voi musiikista aistia. Electric Man, Secret ja Good Things ovat kappaleista nousseet jo mukavasti esille vähällä kuuntelulla.

Anyway, näistä jampoista vielä kuullaan, käyrä on nouseva aina isommille stadioneille asti, koska hommassa oli jo nyt suuren maailman otetta. Taitavia muusikoita, jotka selkeästi haastavat itsensä musiikissa ja mikä tärkeintä, että yhtye tuo jotain omaakin rock`n rolliin haastavaan kenttään, eikä vain tyydy soittamaan puhkikuluneesti sieltä mistä aita on matalin. Biisien teko ei tunnu myöskään tuottavan tuskaa vaan kelpo materiaalia on jo neljän levyn verran ja levyjen suhteen ollaan myös noususuhdanteessa mitä levyjen tasoon tulee.

Lyhyestä virsi kaunis, keskustelu alkakoon!

 

[Lombardi18]

Hieno avaus!

Itsekin olen tykästynyt kovasti kyseiseen bändiin. Oma seuranta alkoi Pressure&Time albumin innoittamana, siitä asti on tullut kuunneltua yhtyettä aktiivisesti. Tuo Pressure&Time on kyllä kokonaisuutena aivan saatanan kova levy, toimii tilanteessa kuin tilanteessa.

Vuoden 2012 Ilosaarirockissa odotin eniten juuri tämän bändin keikkaa, ja oli kyllä sen arvoista. Livenä etenkin pumppu toimii todella hyvin ja ilmeisesti monet muutkin olivat samaa mieltä, koska keikan aikana Ilosaaren YleX-teltta täyttyi aivan ääriään myöten ja kaikilla oli hauskaa. Buchananilla on hyvin harvinainen kyky ottaa yleisö mukaan pelkällä äänellä ja olemuksella lavalla. Siihen ei tarvita isoja pyroja tai muuta riehumista, huudatusta ja mellastusta. Herra vain seisoo paikallaan mikrofonin takana ja tulkitsee, yksinkertaista ja samalla todella mykistävän hienoa katseltavaa.

Toivon Rival Sonseille valoisaa ja pitkää tulevaisuutta! Tätä on kuultava/nähtävä lisää livenä.

 

[Infamous]

Led Zeppelin on musiikin saralla minulle se suurin ja kaunein, joten kyllähän tämä Rival Sons iskee minuunkin ja kovaa. Pari kertaa on tullut keikalla käytyä kun ovat Tampereella piipahtaneet, ja ovat livenä vielä astetta tiukempia kuin studiossa.

Enpä tajunnutkaan että pojilta on tullut uusi levy, pitääpä käydä hamstraamassa ja ottaa testiin!

 

[tsajari]

Laitoin ihan tämän ketjun ansiosta kuunteluun, ja täytyy sanoa, että ensipuraisun saaneena putoaa minullekin. Tätä uutta levyä on tässä nyt toistaiseksi tullut kuunneltua, mutta koitetaan etsiä aikaa aiemmillekin lätyille. Spotifystä näkyy löytyvän, luonnollisesti.

 

[MrDownhouse]

Laitoin ihan tämän ketjun ansiosta kuunteluun, ja täytyy sanoa, että ensipuraisun saaneena putoaa minullekin. Tätä uutta levyä on tässä nyt toistaiseksi tullut kuunneltua, mutta koitetaan etsiä aikaa aiemmillekin lätyille. Spotifystä näkyy löytyvän, luonnollisesti.

Tähän vahva sama, kolme levyä kuunneltuna läpi ja täytyy kyllä sanoa, että kovaa paskaa! Mahtavat kitara fiilistelyt ja urkutaustat vievät komeasti 60-70-luvuille ja laulajan Jack White viba täydentää palettia upeasti. Täällä ollaan aivan fiiliksissä!

 

[Pavlikovsky]

Ei ole tähän ketjuun tullut mainittua, että Rival Sons esiintyy Circuksessa Helsingissä 25. päivä marraskuuta. Keikka on ilmeisesti ainoa laatuaan tällä kertaa Suomessa, ainakaan lisäkeikoista ei ole tainnut olla missään juttua. Ennen kaikkea klubibändinä Sons on varmasti parhaimmillaan, mutta kyllä paletti toimi kuin junan vessa toukokuussa Hartwall Areenalla.

Great Western Valkyriesta on kuoriutunut mahtava vanhan koulukunnan vivahteilla tehty rock-levy, josta Electric Man, Good Things ja Open My Eyes ovat toimineet täälläpäin parhaiten. Kannattaa mennä ehdottomasti tsekkaamaan! Nämä jermut todistavat, että vielä tänä päivänäkin osataan 70-luvun temput vailla härskiä kierrätystä tai apinointia.

 

[sinikettu]

Great Western Valkyrie tarttui heräteostoksena hyllystä. Parin kuuntelun jälkeen on todettava, että kyseessä on varsin tylsä ja puuduttava levy. Zeppelinistä ja 70-luvun rokista tykkään, mutta täytyy sanoa, että nykypäivän bändit, jotka yrittävät liikaa apinoida tuon jalon ajan soundeja, ovat yleensä melkoista roskaa. Eipä tee Rival Sons poikkeusta. Levy myyntiin ja toista en osta.

 

[Vanhapuuma]

Täytyy kyllä olla nimimerkki siniketun kanssa yhtä mieltä. Laitoin kovin odotuksin Spotifystä kesän alussa, kun ensi kertaa bändistä kuulin, Rival Sonsin tuotantoa soimaan, ja ehdin sitä pari levyllistä kuunnella.

Kaikki on periaatteessa ihan jees, ja en tietenkään sano, että olisi "paskaa". Ei se olekaan. Mukavaa menoa välillä ja joitakin hyviä riffejä löytynyt sinne sun tänne, mutta eihän tätä(kään) nyt voi mitenkään verrata Led Zeppeliniin, eikä tietenkään pitäisikään. Jokainen bändi tekee omaa juttuaan, ja vaikka olenkin kovaan ääneen kavereilleni joskus toitottanut, että nykymusiikissa on liian vähän blues-vivahteita (tai no rock-musiikissa on liian vähän). Jos tämä nyt tähän menee, niin en olekaan sitten niin varma.

Kyseessä on tosiaan vähän tylsää ja puuduttavaa musiikkia, ja ongelmaksi muodostuu se, etten löydä oikein variaatioita levyjen kesken, enkä oikein levyjen sisälläkään.

Wolfmother meni jonkinlaisessa nuoruuden huumassa (vaikka eittämättä on yksi näistä Zeppelin/Sabbath/Purple -kopioista), ja siitä edelleen pidän, joten kuunnelkaa mieluummin sitä. Ja vaikkapa Wolfmotherin epävirallista kolmos-levyä, Andrew Stockdalen soolona lopulta julkaistua "Keep Moving"-albumia. Siinä on sentään erilaisia biisejä.

 

[Jupe]

Mukavaa menoa välillä ja joitakin hyviä riffejä löytynyt sinne sun tänne, mutta eihän tätä(kään) nyt voi mitenkään verrata Led Zeppeliniin, eikä tietenkään pitäisikään.

Rival Sons kolahtaa hyvin meikäläiselle, erinomaista pubirokkia ellen sanoisi parasta nykypäivänä joka kunnioitaa vanhoja hyviä aikoja perinteisellä soundillaan ja on myös livenä saatavilla, noukin just liput Circuksen keikalle marraskuulle. Odotukset on suuret.
Mutta lainaukseen ja otsikointiin, ei helvetti, ei tälläistä todellakaan pidä verrata Zeppeliiniin, pahasti ollaan hakoteilla ja asetetaan rimaa jonnekin taivaisiin jos ensimmäisellä kuuntelulla odotetaan jotain samanlaisia viboja kun kuulit teininä Zeppeliniä, ajatelkaa nyt, sehän on mahdotonta.
Sama asia kun joku älykääpiö vertasi Airbournea AC/DC:hen, joo kuulostaahan se samalta mutta eihän kukaan voi yltää 70-luvun fiilisten tasolle kopioimalla sitä.

Rival Sons mielestäni tekee hienosti omaa juttuaan. Siellä on upeita biisejä jotka ei ole mitään 70-luku kopioita, otetaan esimerkiksi kolmoslevyn kaksiosaisen manifesti, sehän on kuin taideteos.

Zeppeliini sellaisenaan ja mullekin se oli sitä nuoruuden huumaa kun löysin yläasteikäisenä kaikki 70-luvun suuruudet kirjaston hyllystä, voisi sanoa että huipentui Jäähallissa 2005 nähtyy Robert Plantin keikkaan, erittäin karismaattisesti ja tyylikkäästi veti matolla paljain jaloin fiilistellen yhden hienoimmista keikoista mitä olen ikinä nähnyt. Se oli Plantia parhaimmillaan ja uskallan väittää että parasta "Zepukoita" mitä 2000-luvulla pysty kuulemaan.
Robert Plant Concert Setlist at Jäähalli, Helsinki on April 15, 2005 | setlist.fm

Rival Sons omana juttuna ja toimii hemmetin hyvin.

Tässäkin tyylikäs video ja mukavasti babtistikirkon svengiä ynnätty mukaan.
Rival Sons - Keep On Swinging - YouTube

Kaukana tämä on Zeppeliinistä ja hyvä niin. En jaksaisi kuunnella 70-luvun ikonien säälittävää kopioimista.

Tässä mainitsemani manifestit:
Rival Sons - Manifest Destiny Pt. 1 (Head Down full album) - YouTube
Rival Sons - Manifest Destiny Pt. 2 (Head Down full album) - YouTube

_

 

[Rod Weary]

Great Western Valkyrie tarttui heräteostoksena hyllystä. Parin kuuntelun jälkeen on todettava, että kyseessä on varsin tylsä ja puuduttava levy. Zeppelinistä ja 70-luvun rokista tykkään, mutta täytyy sanoa, että nykypäivän bändit, jotka yrittävät liikaa apinoida tuon jalon ajan soundeja, ovat yleensä melkoista roskaa. Eipä tee Rival Sons poikkeusta. Levy myyntiin ja toista en osta.

Tuo onkin RS:n heikoin levy, valitettavasti. Kaksi edellistä potkii huomattavasti paremmin. Hiukan vedän kyllä kotiinpäin, koska edellinen Circuksen keikka oli aika toimiva. Ehkä noilta levyiltä puuttuu se tarvittava rosoisuus, mikä tässä genressä on vain plussaa. Seuraava levy sitten näyttää, onko ideat käytetty loppuun. Periaatteessa mikään ei ole rikki, vrt. AC/DC tai Status Quo, mutta väsyneisyys tuppaa kuulumaan musiikissa aika helposti läpi.

 

[Rebel]

Wolfmother

Tämä tuli itsellekin mieleen, enpä ole Rival Sonsista aiemmin kuullutkaan. Mutta toimii ainakin ensi kuuntelulta.

 

[ufon_kaakao]

Tuo onkin RS:n heikoin levy, valitettavasti. Kaksi edellistä potkii huomattavasti paremmin.

Tykkään yhtyeestä ja yksi parhaista live–kokemuksistani oli, sillon vielä täysin tuntematon Rival Sons livenä Ruisrockissa 2012. Mutta tämä uusin levy ei iske yhtään. Toisaalta ei viimeisin Head Downkaan iskenyt aluksi, mutta nyt se kuulostaa jo hyvältä. Noita levyjä on tullut aikamoisella tahdilla, ehkä siellä taustalla halutaan takoa kun bändi on saatu nostettua hiukan pinnalle ja rauta on kuumaa. Helposti siinä vaan saattaa tulla kaupallinen väkisin vääntämisen meininki.

 

[Vanhapuuma]

Mutta lainaukseen ja otsikointiin, ei helvetti, ei tälläistä todellakaan pidä verrata Zeppeliiniin, pahasti ollaan hakoteilla ja asetetaan rimaa jonnekin taivaisiin jos ensimmäisellä kuuntelulla odotetaan jotain samanlaisia viboja kun kuulit teininä Zeppeliniä, ajatelkaa nyt, sehän on mahdotonta.
Sama asia kun joku älykääpiö vertasi Airbournea AC/DC:hen, joo kuulostaahan se samalta mutta eihän kukaan voi yltää 70-luvun fiilisten tasolle kopioimalla sitä.

Niin, kuten sanoin, ettei sitä tulisikaan verrata. Mutta paljon tuota tunnutaan niin täällä kuin mediassa verrattavan Zeppeliniin. Ja kyllähän sieltä kieltämättä oli kuultavissa paljon viitteitä samaan suuntaan.

Ehkäpä ongelma vain on siinä, että sellaista rockia, mitä haluaisin kuulla, tehdään nykyisin hyvin vähän, ja sitten kun sitä tehdään, mieleen tulee ne bändit 1970-luvulta, joita nämä vaikuttavat ainakin jollakin tasolla jäljittelevän (tai "jatkavan perinnettä", neutraalimmin sanottuna).

Taidan siis vaatia mahdottomia. Menenpä siis kuuntelemaan nyt vaikka sitten Wishbone Ashia ja harmistelemaan sitä, etten syntynyt vuonna 1950.

Ihan loppuun sanottakoon, että oma arvioni perustuu siis siihen, että Rival Sons päkittää helposti useita pinnalle pulpahtaneita "rock"-bändejä, mutta rokkipoliisin ankaralla mutta kunnon rock-musiikin asteikolla, johon Rival Sons eittämättä kuuluu, on se mielestäni heikompaa keskitasoa. Olikohan tarpeeksi diplomaattinen vastaus. Ei hyvä, ei huono.

 

[Jupe]

Taidan siis vaatia mahdottomia. Menenpä siis kuuntelemaan nyt vaikka sitten Wishbone Ashia ja harmistelemaan sitä, etten syntynyt vuonna 1950.

Tiedän tunteen. Niin kuin sivulauseessa viittasin, tutustuin jo varhaisteini-ikäisenä todennäköisesti maailmankaikkeuden parhaisiin rock-levyihin, mutta jokin itsessäni haluaa antaa mahdollisuuden uusille bändeille, ehkä eniten se että niitä voi nähdä livenä kun ovat nuoria ja huippuvedossa. Tiedostan hyvinkin etteivät yllä 70-luvun suuruksien tasolle.
Tulee käytyä kohtuu paljon keikoilla, sellaiset noin 5-10 kertaa vuodessa ulkomaalaisia tsekkaamassa ja näin ainakin viimeisen 20-25 vuoden ajan. Se on paljon bändejä ja välillä tulee mietittyä ja naurettua frendien kanssa että taas ollaan katsomassa jotain eläkeikäisiä elähtäneitä rock-staroja esim aerosmith, kiss, uriah heep, deep purple, whitesnake, axl rose jne.

Siitäpä johtuen viime vuosien paras rock-keikka oli Mustasch pari vuotta sitten Circuksessa, siinä oli asennetta, Ralf on rock-ilmiö, jallupulloja juotiin pari lavalla ja juotettiin yleisölle, keikka oli musiikillisestikin hyvin hallussa. Lisää tätä.

Rival Sonsilta odotan samaa asennetta ja heittäytymistä esiintymiseen lavalla. Viinalla läträäminen ei ole pakollista.

_

 

[Pavlikovsky]

Kun kesällä tämän threadin pystyyn laitoin, niin vähän "pelkäsin" etukäteen tätä juupas eipäs-väittelyä lähinnä liittyen Zeppeliniin ja muihin takavuosien rock-mammutteihin, joista Sons on selkeästi viitteitä musiikkiinsa ottanut. Keskustelun osa-alue tämäkin ja mikäli perustelut pysyvät ketjussa laadukkaina, niin näitä on mielenkiintoista lukea. Mielenkiintoista on myös nähdä miten eri lailla palstakollegat bändin statuksen näkevät. Toisille, niin kuin minulle, Rival Sons edustaa jotain tietyllä tapaa uutta, mutta kuitenkin samaan aikaan vanhaa johtuen musiikillisesta suuntauksestaan, mutta osa nimimerkeistä lyttää tulokkaat Zeppelin-kopioksi, joita on jonoksi asti muodostunut ilmeisesti vuosikymmenten aikana.

Mä näen asian niin, että Rival Sons tekee kunniaa Zeppelinin musiikilliselle perinnölle, mutta ei kuitenkaan mene täysin apinoimaan surutta selkeimpiä maneereita, kyllä Sons musiikkiinsa on omiakin juttuja tuonut. Tietynlainen soul-soundi on Buchananin laulusta bongattavissa ja muutenkin musiikissa on tunnistettava groove.

 

[Kampitus]

Ei viitsi nyt tabilla kauaa jauhaa mutta lokakuussa siis tulevat taas sirkukseen. Itselle Rival Sons tippuu hyvin ja ajattelin keikan katsastaa, kovia suomen kävijöitä ovat viimeisen kaksi vuotta olleet mutta jotenkin vain ei ole ehtinyt keikkoja käydä todistamassa. Zeppelin vaikutteet tosiaan suuret, mutta ei tässä minunkaan mielestä nyt härskillä tavalla apinoida tai kopioida. Bändi on tietääkseni hyvin läheinen Bomhamin kanssa, ja jotain yhteisiä virityksiä ja jamisessioita heillä on ollut, ei siis liene tältäkään kantilta ihme jos vanhat rokin suuruudet innoittaa. Kuinkas moni keikalle suuntaa?

 

[Vanhapuuma]

Kun kesällä tämän threadin pystyyn laitoin, niin vähän "pelkäsin" etukäteen tätä juupas eipäs-väittelyä lähinnä liittyen Zeppeliniin ja muihin takavuosien rock-mammutteihin, joista Sons on selkeästi viitteitä musiikkiinsa ottanut.

Pahoittelut ensinnäkin siitä, että nyt kirjoittelen tähän osioon vaikka omalta osaltani en ole niin tarkasti keskittynyt nimenomaisesti Rival Sonsiin (aihetta kuitenkin sopivasti viistäen), ja toiseksi siitä, että annoin ymmärtää tämän olevan bändin lyttäystä sinänsä. Se ei ollut tarkoitukseni.

Toisaalta, saapa tästäkin keskustelua aikaan.

Oikeastaan mikä häiritsee, ja jos pysytään nimenomaan Rival Sonsissa, ei niinkään ollut se, että pyrkivät elvyttämään vanhan kunnon rockin perusteita (ja jo pelkästään tästä syystä arvostan bändiä suunnattomasti!) tai "kopioisivat" vanhoja klassikoita. Kopiointi ei niinkään minua häiritse, mainitsinhan jo siitä, että mm. Wolfmother (ja tsekatkaa nyt se Andrew Stockdalen "soolo"-levy, se on kova - siitä voisi kirjoittaa toisessa yhteydessä) on tehnyt ihan samaa. Ongelma on ennemminkin siinä, että sen mitä olen Rival Sonsin levyjä kuunnellut - on siis soinut "paria levyllistä" useammin sittemmin, niin bändi pysyttäytyy pelkästään näissä rock-riffittelyissä, eikä toivomiani melodisia vivahteita tai esimerkiksi kieli keskellä suuta-blueseja löydy albumeilta. Vai olenko missannut jotakin (ei retorinen kysymys)?

Jos nyt pysyttäydytään juuri Zeppelinissä, niin missä ovat blackmountainsidet, thankyout, tangerinet, stairwaytoheavenit, theroverit, kashmirit jne.? Ne ovat joko balladeja, tai niissä on aina jokin vahvasti "melodinen" (vs. rock-riffi) pohja. Jos Zeppelin olisi vaikkapa ekalla albumillaan tehnyt yhdeksän communicationbreakdownia, en olisi lainkaan niin varma, että olisin siihen niin rakastunut. Tai IV, eihän se ole lainkaan "rock-mättöä" koko aikaa. Kyse on variaatioista, mikä puuttuu useimmilta näiltä rockin, toki kunniakkailta, perillisiltä!

Muttamutta. Jos nyt ihan tarkkana oltaisiin vertailussa "suurten" kanssa, niin vaikka Rival Sonsia voisi musiikillisesti verrata Zeppeliniin, niin sillä on paljon yhtäläisyyksiä myös esimerkiksi Black Sabbathiin. Ja myönnän, että mielestäni Sabbath ei ole ollut koskaan minulle aivan erityisen läheinen bändi.

The Who, Rolling Stones, Kinks, Small Faces, Deep Purple (myöhempi tuotanto vähän sama kuin Sabbathin kanssa), Zeppelin, Bad Company, Blue Öyster Cult, Cream, Free, Grand Funk Railroad, Humble Pie, Hendrix, Lynyrd Skynyrd, Mountain, Steppenwolf, Trapeze.

Yhdistävä tekijä: rock-musiikki ei perustu pelkkiin Gerhard Rihmakallo-riffeihin.

Stockdale/Wolfmother on mielestäni tämän parhaiten tajunnut. Levyltä ei tarvitse löytyä reilua kymmentä Rihmakallon kovinta riffiä, jotta se olisi järkyttävän kova rock-levy. Tässä Rival Sons jää jälkeen. Ja pahasti. Biisit alkavat puuduttamaan, kun albumia kuuntelee kokonaisuutena.

 

[Infamous]

Uudemmat levyt eivät ole aivan yhtä päräyttäviä kuin pari ensimmäistä, joilta löytyy Vanhanpuuman kuvaamia fiilistelybiisejäkin näiden riffipätkien lisäksi. Esimerkiksi mieleen tulee hieno Soul, joka toimii etenkin livenä älyttömän hyvin. Toinen vastaava on Face of Light, jossa Buchananin upea ääni pääsee todella valloilleen.

Tuossa nyt muutama esimerkki. Linkit youtube-videoihin.

 

[Pavlikovsky]

Ketään menossa huomenna katsomaan Circukseen jenkkipoikia? Lievästi ketuttaa, tämä piti mennä tsekkaamaan, mutta tuli muita esteitä. Noh, onneksi olen jo ehtinyt kerran nähdä nämä veijarit Aerosmithin lämppärinä viime toukokuussa, jossa bändi veti napakan setin sillä soittoajalla, jota sille oli annettu. Buchananilla on mielestäni tähän genreen loistava rock-ääni, jota varmasti ikä koulii hyvällä tavalla jatkossa. Muutenhan yhtye svengaa kuin hirvi. Ainoa mikä ihmetyttää, niin liput huomiselle keikalle ovat 49 euroa, mikä tuntuu nopeasti ajateltuna melko paljolta, mutta toisaalta kyse on rockin saralla nousevasta ja jo nimeä saaneesta yhtyeestä, niin mikä jottei. Keikkapaikkakin kun on Circus, niin lieneekö silläkin osuutta asiaan, mene ja tiedä. Tsekkaamisen arvoinen bändi ehdottomasti.

 

[Geezer]

Ketään menossa huomenna katsomaan Circukseen jenkkipoikia?

Kyllä. Aiemmin oli sekalaisia esteitä, mutta neljän vuoden odotus palkitaan huomenissa.

 

[Jupe]

Sama homma, keikalle tänään. Tätä on odotettu jo tovi, odotukset on korkealla ja saas nähdä mitä tuleman pitää. Hinta ei ainakaan itselle ollut este, olen aiemminkin kommentoinut sitä että mielummin tälläiset rokkibändit klubikeikalle ja hiukan lisää hintaa lipulle kuin että festareille/ puolityhjään pienempään jäähalliin.

Vaikea tosiaan veikata paljonko vetää väkeä, itse ostin liput jo 2-3kk sitten ja jos lipussani oleva paikkanumero on myytyjen lippujen määrä niin silloin oli jo myyty noin 500 lippua.

Costello Hautamäki hehkutti keikkaa Helsingin Uutisissa/Länsi-Väylässä ja odotti myös kovasti näkevänsä bändin livenä, kehui että on hienoa kun aito ja oikea rock ' n roll nostaa taas päätään.

Tässä bändi hyvässä vedossa vuoden takaa
Rival Sons - Get What's Coming ; Wild Animal
https://www.youtube.com/watch?v=KySKOWwUDuA


_

 

[Klose16]

Tuota noin. Kuuntelin (tubetin) todisteaineistona Open My Eyes -nimisen teoksen. Zeppelinhän se siellä.

Minusta on vähän sääli, että tuo rockhistorian taakka painaa näitä kuin sieniä sateella esiin ponnahtavia uusia rock-bändejä. Että kun kaikki on jo tehty ja sanottu jo moneen kertaan ja lukuisilta osin kopioitukin, niin sitä sitten vielä uudestaan uusilla virityksillä. En pidä lähtökohtaisesti kopio-taiteesta alapeukkua enempää. Nyt olivat pojat kuunnelleet ilmalaivansa niin hyvin että on vaikea sanoa, mikä olisi se oma juttu tykättäväksi asti.

Lyhyestä virsi kaunis: kun en havaitse mitään poikkeavaa tai muuten innostavaa, muistelen mieluummin vaikka sitten kaiholla tai nostalgialla niitä aikoja, kun cd-teknologia pyöräytti Zeppelin kakkosta once and again.

 

[Jupe]

Olihan Rival Sons aivan saatanan kova livenä, menee kertaheitolla top10 klubikeikoista mitä olen nähnyt 20-30 vuoteen ja niitä on paljon. Soundit toimi loistavasti ainakin mikseripöydän tienoolla, paikkakin oli mukavasti täynnä, en tiedä oliko loppuunmyyty mutta ainakin sellainen 80-90% kapasiteetistä oli käytössä, hienoa että suomalaiset oli löytäneet tämän loistavan bändin. Oli jännä huomata että yleensä niin jäyhät suomalaiset kun ikähaitarikin on vielä sellaiset 20-60v nykivät ja tamppasivat ihan luonnostaan, tunnelma ja svengi oli käsin kosketeltavissa, jopa naisia oli paikalla mukavasti. Pituutta keikalla oli reippaat puolitoistatuntia ja ensimmäinen 30 min räjäytti jo potin jolloin kuultiin suurin osa hiteistä.

Solisti Jay Buchanan on kyllä poikkeuksellinen lahjakkuus nykypäivän rock-skenessä, pelkästään solistin toimesta energia on tapissa koko keikan ja Buchanan oli vielä eilen paljon kovemmassa vedossa kuin yllä linkittämässäni youtube-videossa. Heppuhan muuten valittiin bändin solistiksi kolmen muun jäsenen toimesta kun koelaulua oli kulunut 15 sekuntia.

Kuulostaa varsinkin keikan nähneenä lähes koomiselta tämä Zeppelin vertailu ja monesti todennäköisesti henkilön toimesta joka on avannut jonkun youtube-klipin alle minuutiksi ja todennut ei jatkoon. :) Siis verraten Zeppeliiniin, en käsitä miksi, myönnän jopa että media sortuu tähän. Ei mua haittaa nuo arvostelut, makuasioitahan nämä mutta oman aika laajan musahistorian myötä voi todeta että nyt ollaan kyllä klubirokin siellä kirkkaimmassa kärjessä, eikä mulla ole syytä boostata mitään turhuuksia, paljon on paskaa nähty odotuksiin nähden keikoilla, mutta onneksi välillä näinkin päin. Jos johonkin haluaa tätä väkisin verrata niin ehkä se enneminkin löytyy tuolta Black Crowesin suunnalta.

Tetääkseni rumpali asuu tätä nykyään Virossa jossain maaseudulla (virolaisen) vaimonsa kanssa, joten ehkäpä bändiä näkee täällä suunnalla useamminkin mikä on erinomainen asia.

_

 

[Geezer]

Kuulostaa varsinkin keikan nähneenä lähes koomiselta tämä Zeppelin vertailu ja monesti todennäköisesti henkilön toimesta joka on avannut jonkun youtube-klipin alle minuutiksi ja todennut ei jatkoon. :) Siis verraten Zeppeliiniin, en käsitä miksi, myönnän jopa että media sortuu tähän.

Täsmälleen samaa mieltä. Jotenkin tuntuu, että Led Zeppeliniin yhdistämiseksi riittää vahva laulaja ja kutakuinkin sama määrä heppuja lauteilla soittamassa juurivaikutteista rockia. Näitä kommentteja kuunnellessa tulee sellainen tunne, että myös Zeppelinien kuuntelu on jäänyt näiltä kriitikoilta varsin vähälle. Kaiken kaikkiaan Zeppelinien matkimisesta puhuminen on hieman koomista, kun muistetaan, että kyseinen pumppu on kuitenkin ehkä koko rockhistorian härskein plagioija.

 

[Pavlikovsky]

Koska keskustelu tämän threadin vihjailevasta otsikosta on nostanut jälleen päätään niin, taidan postata vanhan viestini kesältä tähän aiheeseen.

Mä näen asian niin, että Rival Sons tekee kunniaa Zeppelinin musiikilliselle perinnölle, mutta ei kuitenkaan mene täysin apinoimaan surutta selkeimpiä maneereita, kyllä Sons musiikkiinsa on omiakin juttuja tuonut. Tietynlainen soul-soundi on Buchananin laulusta bongattavissa ja muutenkin musiikissa on tunnistettava groove.

Olen edelleen samaa mieltä. Ketjun otsikkoa ei liian tosissaan kannata ottaa. Koska aikanaan kuulin selkeitä viitteitä Rival Sonsin musiikissa viitaten suureen ja mahtavaan ja kun eri medioissakin asiaa nostettiin esille, niin päätin sen otsikkoonkin taivutella jotenkin kuitenkin kysymysmerkillä. On toisaalta epäreilua uusia bluespohjaista rockia tekeviä yhtyeitä kohtaan, koska kaikkia näitä verrataan samantien Led Zeppeliniin.

En usko, että Rival Sons on lähtenyt alusta pitäen LZ-kopiointilinjalle, koska väitän että musiikki olisi silloin toisenlaista. Kyllä pojat ovat omaakin juttuaan tuoneet tuotantoonsa kumartaen kuitenkin esikuvilleen musiikissaan välttäen kuitenkaan tekemästä uutta Living Loving Maidia. Näin minä asian näen. Toisaalta on mukavaa, että aihe puhututtaa ja se ei ole minulta mitään pois tosiaan jos joku näkee otsikon naiivina kieliposkella tehtynä otsikkona. Se, että Rival Sons olisi musiikissaan Zeppelin-jalanjäljillä ei välttämättä tarkoita sitä, että bändi pyrkisi toistamaan kaikki samat jutut soitannollisista asioista aina lavamaneereihin asti, joita Zeppelin harrasti. Uskon, että kovin moni muukin yhtye on ollut Zeppelinin tekemillä poluilla alkuun, mutta erottunut ajan saatossa kuitenkin omaksi jutukseen. Näin uskon asian olevan vielä nuoren Rival Sonsin kohdalla eli ajan kuluessa vertailupuheet laimistuvat tai jopa loppuvat ja Rival Sonsia voidaan käsitellä täysin omana bändinään hönkimättä sivulauseessa Buchananin kopivan Plantia.

Keikasta olen kuullut muutenkin pelkkää hyvää ja sen voi myös ylläolevista keikkatarinoinneista aistia. Klubissa yhtye lienee sittenkin vahvimmillaan ainakin nyt ja bändillä on hyvä ote selkeästi yleisöönsä. Vahvaa materiaalia riittää jo pitkäänkin settiin, joten keikat pysyvät tarpeeksi impulsiivisina eikä nukahtamisvaiheita tule. Seuraavalle Rival Sonsin keikalle pitää yrittää eksyä, eiköhän mahdollisuuksia vielä lohkea useampia.