Suomi:
+ Miikka Kiprusoff
+ Kimmo Timonen
+ Teppo Numminen
+ Jere Lehtinen
- Jarkko Ruutu
- Aki Berg
Suomen pelaajista ei nyt hirveästi moitteita löydy. Muutenkin Leijonien pelihän kulkee hyvin verrattuna siihen mitä odotettiin. Kipru on hoitanut tehtävänsä loistavasti, ja senpä ansiota aika pitkälle tämä menestys on, ja hyvä niin. Oman pään peli on myös toiminut kiitettävästi. Timonen ja Numminen kovinpina niminä. Ainut pettymys takalinjoilla joka nyt tulee mieleen on ehdottomasti Aki Berg. Ei edelleenkään mitään erikoista annettavaa, hoitanut oman pään pelin kohtalaisesti, mutta ei niin hyvin kuin ainakin omalta osaltani odotin. Hyökkäyspään peli yksinkertaisesti surkeaa söheltämistä.
Mutta sitten tuleekin arvoituksellinen asia kysymykseen, hyökkäys ja maalinteko. Suomi ei todellakaan ole mitenkään kovasti maaleilla mässäillyt. Ja viime Saksa-matsikin meni tiukoille, ei suinkaan sen takia että omassa päässä olisi soinut vähän väliä, vaan se että Leijonat onnistuivat tekemään huimat 2 maalia. Suomi on muutenkin tehnyt oikeastaan vain ja ainoastaan ne tarvittavat maalit. Kysymys kuuluukin, pystyykö Suomi tekemään niitä tarvittavia maaleja kun vain joukkueet kovenevat?
Sitten tarkemmin itse pelaajista. Selänne, ei ole loistanut, mutta ei ole myöskään ollut pettymys. Pelannut ailahtelevasti, välillä käynnistää taitavasti hyökkäyksiä tarkoilla syötöillä ja ampuu vaarallisia ja kovia laukauksia kohti vastustajan veskaria. Mutta sitten välillä menettää keskikentällä tai hyökkäysalueella käsittämättömästi yhtäkkiä kiekon, tai sitten tolloilee omassa päässä. Saku Koivu on pelannut hyvää kiekkoa joukkueen johtajahahmona. Ei sortunut isompiin kämmeihin. Lehtiseltä on myös tulossa hieno turnaus, pelannut kovaa fyysistä peliä ja saalistanut pisteitä. Kapanen on menettänyt kiekon todella monesti vastustajalle jonkun typerän sooloilun takia keskikentällä ja omassa päässä. Mutta toisaalta on myös pelannut yllättävän hienoa peliä vastustaja päässä. Jarkko Ruutu ei ole juuri teoillaan loistanut, pettymys.
USA:
+ Keith Tkachuk
+ Bill Guerin
Keith Tkachuk ja Bill Guerin ovat olleet USA:lla tärkeitä power-forwardeja. Viime ottelu oli Tkachukilta täydellinen suoritus. 4+1 tehot kertovat kaiken, osallistui myös hyvin fyysiseen peliin. Ei juuri tyhmiä jäähyjä. Guerin on hoitanut hommansa mallikelposesti. On osunut tolppien väliin 2 kertaa ja syöttöpisteitä. Tkachukin tapaan antanut kovia taklauksia ja toki ottanut myös vastaan niitä.
Brett Hull on ollut piilossa oleva nimi. Konkari ei päässyt ykkösketjuun, ja ei siten ole juuri saalistanut pisteitä. Mutta toisaalta ei ole myöskään tunaroinut. Mutta kyllä muutaman maalin ainakin saisi Golden Brett tässä turnauksessa tehdä, tai muuten voidaan sanoa että ehkäpä olisi Hullin sijasta kannattanut ottaa vaikkapa LeClair...
Saksa:
+ Jochen Hecht
+ Marco Sturm
+ Olaf Kölzig
- Lähes kaikki muut
Heittopussi Saksan mahdollisuudet olivat Olaf Kölzig. Hänellä todella oli hommia maalilla. Siihen nähden millaisia tilanteita hän joutui pelastamaan vähän väliä, ei 4,25 päästettyä maalia ottelua kohti ole huono. Saksan koko kenttäpeli Hechtiä ja Sturmia lukuunottamatta oli suorastaan täysin surkeaa. Hecht ja Sturm olivat Kölzigin kanssa joukkueen toivo, ja he olivat pääosassa lähes jokaisessa maalissa osallisena, ja siitä plussat.
Ruotsi:
+ Mats Sundin
- maalivahdit
Todellinen yllätys on se, että Ruotsi ei ole paremman puolikkaan joukossa. Loistavan näköinen kenttäpeli aiemmissa otteluissa antoi Ruotsista sellaisen kuvan että tätä joukkuetta ei hevillä tiputeta. Mutta yllätys, yllätys, Tshekki surkean aloituksen jälkeen ottaa hienon 6-1 voiton Ruotsista. Tästä ottelusta ei Ruotsilla jäänyt mitään kerrottavaa. Sen sijaan aikaisemmista otteluista mieleen jäi ehdottomasti Mats Sundin. Taklasi armottomasti, ampui kovaa ja tarkasti, taisteli loppuun asti. Fopalta ja Lidströmiltä olisi odottanut vielä enemmän, mutta eivät silti toki he huonojakaan olleet.