Asenteissa on jokaisella itseni mukaan lukien korjaamisen varaa. Suuri ongelma on edelleen sekin, että nuorisojengiin on helppo mennä mutta vaikea tulla ulos. Jengit myös mahdollistavat haaveen rikastumisesta. Kerron esimerkin.
Poikani liittyi vuosia sitten jengiin, jossa oli kantasuomalaisia ja maahanmuuttajia. Istuin useamman kerran eri paikoissa heidän kanssaan ja yritin vakuttaa, että koulu on jokaisen käytävä, kieli on opeteltava, työpaikka saatava. Vasta sitten tonnien arvoiset romppeet päälle ja kaulalle. Ryöstöjen/kiristämisen/huumeiden myynnin tie on tuhoisa ja usein ennemmin tai myöhemmin siitä istutaan vankilassa. Sen jälkeen tie on jo osin tukossa.
Istuin poliisien virka- ja vapaa-aikana lukuisia kertoja pohtimassa, mitä voisi tehdä. Poliisi heitä auttoi paljon. Kuten kymmenet ellei sadat muutkin. Moni oli valmis vapaa-ajallaan tekemään mitä tarvittiin. Poliisit ottivat yhteyttä jengijohtajiin ja vaativat, että poikani on päästettävä ehdoitta jengistä. Samoin istuin lukuisten sosiaaliviranomaisten ja koulujen opettajien ja rehtorien sekä kymmenien muiden tahojen kanssa pohtimassa, mitä jengeille voi tehdä ja miten sieltä voi irtaantua. Olin noin 10 vuoden aikana parissa sadassa viranomaispalaverissa ja olin 24/7/365 tavoittavissa.
Tähän meni itse asiassa yli kymmenen vuotta. Se oli pitkään ainoa työni, koska yrityksen johtaminen auttamisen ehdoilla oli mahdotonta. Jätin työn ja sain pojan irti, mutta se vaati välillä erittäin kovia toimia. Kun erään yksikön johtaja ei halunnut täyttää lain velvoitteita auttamisessa edes oman (= yhtiön) juristin painostaessa, soitin tälle johtajalle kaksi kertaa. Ei vaikutusta. Kolmannen kerran kun soitin, hän oli kotona ja oli jo tietoinen uhasta. Eräs tunnettu moottoripyöräjengi oli sopimuksemme mukaan lähettänyt runsaan joukon "sotilaitansa" kyseisen henkilön pihalle.
Kysyin johtajalta puhelimessa, joko riittää ja onko hän valmis noudattamaan lakia. Hän laittoi puhelimen kiinni ja ryhtyi jatkossa noudattamaan lakia.
Yhtenä kesänä poika katosi. Oli mahdollisesti nähty Lahdessa. Soitin Lahden poliisille ja sosiaaliviranomaisille, mikä voisi olla paikka josta poikaa kannattaisi hakea. Eräs puisto ja eräs kauppakeskus, kertoivat. Sinne. Ei löytynyt. Takaisin Helsinkiin ja parin päivän päästä löytyi. Mesosi keskellä katua ilman paitaa aivan sekaisin. Mutta ei niin sekaisin, että olisi päässyt Helsingissä sisään ja hoitoon.
Soitin tutulle ylilääkärille aika kaukana Helsingistä. Hän totesi, että sano osoite minne menette ja hän laittaa ambulanssin sinne. On perillä parin tunnin päästä ja hän voi kuitata kuukauden hoitojakson. Jos maksaja löytyy. Sanoin löytyvän ja perhe takaa tarvittaessa rahanne.
Sata muutakin tarinaa löytyisi (ja osa NDA:n takana, ei voi sanoa mitään niistä), mutta jo yllä olevista saa käsityksen kuinka vaikeaa Suomessa on saada nuorta irti jengeistä ja sen jälkeen mahdolliseen vieroitushoitoon tai vastaavaan. Ei maahanmuuttajalla ole samoja mahdollisuuksia painostaa viranomaisia kuin minulla. Ei taloudellisia resursseja hankkia vieroitus- ja yhteiskuntaan paluun mahdollistamia sopeutuspaikkoja yksityiseltä luokkaa 1 000 euroa vuorokausi. Siis silloin kun julkiselle ei pääse juuri sillä hetkellä kun nuori on valmis siihen. Nyt tai viimeistään tunti sitten.
Kun katselin joskus sisältäkin jengejä, kyse on eräänlaisesta vastakulttuurista ja sitoutumisesta toisiinsa. He ymmärtävät sen, että omaan talouteen voi vakuttaa joko kouluilla, opiskelulla tai työllä. Mutta se on vuosien projekti ja voi silti epäonnistua. Rikollisuus tuo saman tai enemmänkin käteen. Tässä ja nyt.
Jengiytymisen estäminen ja irtoavien nuorten hoitaminen on kyllä liian heikoissa kantimissa Suomessa. Se on pitkälti edelleen vanhempien ja nuoren omalla vastuulla. Millaiset valmiudet viranomaisten suuntaan on heillä, jotka ovat itse vasta sopeutumassa Suomeen?
Tässä yhteydessä myös sydämelliset kiitokset monille Jatkoajan jäsenille. Osa toimi turvamiehinä öisillä retkillä kun poikaa monta kertaa etsittiin. Osa kertoi pojalleni oman tarinansa, miten päihteet, väkivalta ja rikokset voivat viedä tuhoon. Oikeasti. Ellei niistä pääse eroon ja lopeta sitä tietä. Osa toimi minun henkisenä tukena niin vaikeina hetkinä kun toivoa oli enää vähän ja poika oli ollut parin minuutin päässä kuolemasta.
Poika voi nyt paremmin.
Ehkäpä tässä on vastausta myös niille kysyjille, jotka ovat halunneet kuulla miksi jätin yritysmaailman.