Totta kai Grimrock yrittää kopioida Dungeon Masteria, joka on kaikkien vastaavien luolakomppauspelien isä ja äiti. Voisi sanoa, että kaikki 25 vuoden aikana tulleet vähänkin vastaavat pelit yrittävät kopioida Dungeon Masteria.
Mutta Dungeon Master, niin klassikko kuin se onkin, ilmestyi tosiaan 1987 Atarille. Luolakomppauspelien kulta-aika kesti aikansa, eteni Eye Of The Beholderien ja samaa neliöstä-toiseen-etenemistä hyödyntävien roolipelien myötä (esim. Wizardryt seiskaan asti) ja tyssäsi käytännössä Lands Of Loreen (1993) sekä ikiaikaisiin suosikkeihini kuuluvaan Stonekeepiin (1995), joka taisi olla viimeisiä klassisesti toteutettuja luolakomppausroolipelejä. Tämän jälkeen tulivat vapaat liikkumiset, aito 3D ja FPS-näkökulmat sun muut.
Grimrock on perinteisellä metodilla ohjastettava Dungeon Master -tyylinen luolakomppausroolipeli yli 15 vuotta sen jälkeen kun niiden aika loppui. Tätä olisi etukäteen ajateltuna voinut pitää lähes kaupallisena itsemurhana, sillä tämän tyyppiset pelit eivät todellakaan ole nyt muodissa millään tasolla. Onneksi näin ei ollut, ja peli oli melkoinen menestys.
Aina voi takertua menneisyyden peleihin ja pitää niitä ylivertaisina - niinhän minäkin teen koska pelaan yli 90-prosenttisesti pelejä, jotka on tehty 15-25 vuotta sitten - mutta jos ja kun suomalainen pienfirma uskaltaa tehdä Dungeon Masterin hengessä täysin trendien vastaisen luolakomppauspelin, niin se kannattaa ostaa ihan kannatusmielessäkin ja siitä kannattaa nauttia sellaisenaan, ei vertailla sitä liikaa vanhoihin klassikoihin, joille se väistämättä häviää.
Sama asia se on musiikissakin. Parhaat levyt tehtiin 20-40 vuotta sitten, ja esim. paras thrash metal -vuosi oli 1986 (Metallica: Master Of Puppets, Slayer: Reign In Blood, Megadeth: Peace Sells), mutta on sitä senkin jälkeen hyviä levyjä tullut ja vieläpä samoilta bändeiltä. Ehkei klassikoiden veroisia, mutta hyvää laatua aina ajoittain kuitenkin.
Viime kädessä se tietysti on kiinni siitä, mistä eniten nauttii. Kuten sanottua, Grimrock on vuosikausiin ensimmäinen uusi (paino sanalla uusi) roolipeli, jonka pelasin ilolla alusta loppuun asti ja varsin intensiivisesti läpi. Muuten olenkin pelannut edellämainittua Stonekeepia (minulla on tuosta originaaliboksi, jonka mukana tuli fantasiakirjailija ja GURPS-roolipelien luojan Steve Jacksonin kirjoittama pienoisromaani), Wizardry seiskaa ja Baldur's Gate kakkosta.
Annan kyllä varmasti Dungeon Masterillekin taas jossain vaiheessa uuden mahdollisuuden, nyt kun luolakomppausviettini on taas Grimrockin myötä herätetty horroksesta. Sen sijaan Dungeon Master kakkoseen (legend of Skullkeep) en koske, se oli mielestäni melkoisen paska verrattuna aitoon Dungeon Masteriin.