Brewer: Se rafla taisi olla sama, missä tuli kiistaa statuksesta lämppärin ja pääesiintyjän välillä?
Mr.Fancy ei sano mitään, senhän kuuntelis mielellään!
Pressiboxi: Kuunteles vielä Crazy Days ja eritoten Hot Wheels. Biisimateriaali kestää kevyesti vertailun Roadrunneriin. Ero on tuotannossa. Suomessa ei silloin vielä tajuttu, miksi maailmalla maksetaan vitunmoisia summia joillekin ulkopuolisille tuottajille ja studioissakin olis muka jotain eroja? Vittu, me mennään halvimpaan mahdolliseen ja vedetään ihan ite. Tulokset kuuluvat, 70-luvun kotimaiset levyt ovat ultrahuonosti tuotettuja ja äänitettyjä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Esim. Wigwamin Nuclear Nightclub on huikean tasokas. Muutenhan vaan mentiin studioon, jossa joku äänitti ja sitten kimpassa kuunneltiin, että kai tää on tässä. Ja mitä vähemmällä hinkkauksella ja päällekkäisäänityksillä pääsi, sitä parempi. Ehti taas bailaamaan. Kyllähän siinä Remukin hermostui, kun pelkän basarisaundin hakemiseen meni tuntikaupalla aikaa Roadrunnerin kanssa, siinä ajassa olisi vedetty jo 3 biisiä kotimaassa. Crazy Days tehtiin Marcus studiolla Tukhomassa, mutta sitä ei tuotettu ollenkaan. Roadrunneria äänitettäessä Leif Mases halusi tehdä jätkien kanssa useitakin tuplauksia ja pojat oli että häh? Analogisella tekniikalla oli esimerkiksi bassolinja soitettava oikeasti kokonaan uudestaan. Ja se, että Hösse tekisi identtisen bassolinjan, oli jo niin ufo ajatus, että lopulta Mases käytti vähän enemmänkin sovittajan keinoja kuin mihin oli yleensä tottunut.
