finnishninja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Gunnilse IF
Remu on aina ollut minulle jotenkin muita muusikoita ylempänä. Varsinkin Hurriganesin aikoina hän oli varmasti esikuva jokaiselle finninaamaiselle nuorukaiselle.
Muistan kun luin ensimmäisen kerran lehdestä uutisen yhtyeen perustamisesta. Remu sanoi että se kirjoitetaan nimenomaan G:llä, ja lausutaan niinkuin se kirjoitetaan. Mitään vilkkuvia valoja ei saanut olla, eikä kukaan uskaltanut mainitakaan höyrystä...
Uran huippu oli Lappajärvellä Tulivuorirokissa. Illan pääesiintyjä oli Hurriganes. Jengi hullaantui ihan täysin. Kaikki olivat ihan hysteerisiä (ja kovaa kännissä). Keikan jälkeen änkesimme kamun kuplavolkkariin nukkumaan. Minä perälle mukulamonttuun.
Hurriganeshan keikkaili ahkerasti myös Ruotsissa. Tarina kertoo kaverista, jonka he näkivät keikkabussista tallaavan Avenyellä. Hänellä oli 50-luvun kamat päällä. Muoti, joka ei lyönyt koskaan läpi Ruotsissa, vaikka puoli Suomea veti piikkikengät jalkaan ja suavea lettiin.
Remu tokaisi: "Kato härmäläinen!"
"Miten niin?" -kysyi Cisse.
"Pannaanko vetoo?" -intti Remu.
Bussi ympäri ja sivuovi auki kaverin kohdalla. Remu oviaukosta: "Mitä jäbä?"
Kaveri vastasi: "No mitäs täs...
Kaikkihan tuntevat historian. Hurriganes kokoontui vielä myöhemminkin, Remun johdolla. Näimme heidät Göteborgissa eräänä sunnuntaina. Tekivät pienen stopin oltuaan soittamassa Helvetin Enkeleitten kekkereissä Malmössä. Remu ja Co saivat soittaa lähes tyhjälle salille, mutta meno oli kuitenkin hirvittävää.
Viimeisin oli Remun kirja: "Seitsemän ilon kyyneleet". Hillitöntä sekoilua, enkä saanut oikein koskaan juonesta kiinni.
Joku kertoi että Roadrunners on Suomen kaikkien aikojen eniten myyty levy. Pitääköhän se paikkansa?
Remu on yksi Suomen suurmiehistä, jolle pitäisi pystyttää patsas!
Muistan kun luin ensimmäisen kerran lehdestä uutisen yhtyeen perustamisesta. Remu sanoi että se kirjoitetaan nimenomaan G:llä, ja lausutaan niinkuin se kirjoitetaan. Mitään vilkkuvia valoja ei saanut olla, eikä kukaan uskaltanut mainitakaan höyrystä...
Uran huippu oli Lappajärvellä Tulivuorirokissa. Illan pääesiintyjä oli Hurriganes. Jengi hullaantui ihan täysin. Kaikki olivat ihan hysteerisiä (ja kovaa kännissä). Keikan jälkeen änkesimme kamun kuplavolkkariin nukkumaan. Minä perälle mukulamonttuun.
Hurriganeshan keikkaili ahkerasti myös Ruotsissa. Tarina kertoo kaverista, jonka he näkivät keikkabussista tallaavan Avenyellä. Hänellä oli 50-luvun kamat päällä. Muoti, joka ei lyönyt koskaan läpi Ruotsissa, vaikka puoli Suomea veti piikkikengät jalkaan ja suavea lettiin.
Remu tokaisi: "Kato härmäläinen!"
"Miten niin?" -kysyi Cisse.
"Pannaanko vetoo?" -intti Remu.
Bussi ympäri ja sivuovi auki kaverin kohdalla. Remu oviaukosta: "Mitä jäbä?"
Kaveri vastasi: "No mitäs täs...
Kaikkihan tuntevat historian. Hurriganes kokoontui vielä myöhemminkin, Remun johdolla. Näimme heidät Göteborgissa eräänä sunnuntaina. Tekivät pienen stopin oltuaan soittamassa Helvetin Enkeleitten kekkereissä Malmössä. Remu ja Co saivat soittaa lähes tyhjälle salille, mutta meno oli kuitenkin hirvittävää.
Viimeisin oli Remun kirja: "Seitsemän ilon kyyneleet". Hillitöntä sekoilua, enkä saanut oikein koskaan juonesta kiinni.
Joku kertoi että Roadrunners on Suomen kaikkien aikojen eniten myyty levy. Pitääköhän se paikkansa?
Remu on yksi Suomen suurmiehistä, jolle pitäisi pystyttää patsas!