111-vuotiaan Real Madridin kausi 2012-13 tullaan muistamaan yhtensä seurahistorian suurimpana pettymyksenä. Edellisellä kaudella liigamestaruuden näytöstyyliin voittaneen ja Mestarien liigan välierissä rangaistuspotkukilpailussa tippuneen kuninkaallisen madridilaisjoukkueen kausi meni alusta lähtien puihin. Alkukauden turhat liigatappiot rasittivat ja sekoittivat lopulta peliä enemmän kuin olisi syksyllä osannut arvatakaan. Mestarien liigassa joukkue kuitenkin osoitti taistelutahtonsa nousemalla välierissä 1-4 -vierastappion jälkeen yhden kotimaalin päähän finaalipaikasta ottamalla Bernabeun jumalaisella nurmella 2-0 -kotivoiton Karim Benzeman ja Sergio Ramosin maaleilla. Suuri sääli, ettei se tälläkään kertaa riittänyt finaalipaikkaan. Uskallan väittää, että tämä joukkue olisi ollut finaalissa tarpeeksi vahva kaatamaan Bayernin. Kauden kohokohdaksi jäikin lopulta se, että FC Barcelona kaatui syksyllä supercopassa, kuten myös liigaotteluissa (pisteet el Realille 4-1).
Jos kausi oli pelillisesti pettymys, sitä se oli myös sisäisesti. Jose Mourinhokaan ei ollut lopulta tarpeeksi suuri persoona Real Madridin peräsimeen. Tuskin tällä planeetalla kukaan Vicente Del Bosquen lisäksi onkaan. Kun Mourinho tajusi oman asemansa toivottomuuden, alkoi Real Madridin ivaaminen: kapteeni, seuralegenda ja Real Madridin ruumiillistuma, Iker Casillas penkitettiin surutta. Madridissa alkoi kiertää huhut, joiden mukaan Mourinhon ja pelaajiston välit olivat kokonaan poikki. Sanottiin, että Casillas ja Mourinho eivät olleet vaihtaneet sanaakaan kahteen kuukauteen. Kun tökkii Madridin pyhää poikaa, tietää mikä on lopputulos. Mourinho sai lähteä maailman suurimmasta jalkapalloseurasta takaisin sumuisille saarille ja tilalle tuli Italian suuri mies, Carlo Ancelotti, kaksinkertainen Mestarien liiga -voittaja valmentajana hänkin.
Real Madridin seurahistorian neljäs italialainen henkilö tietää mitä häneltä odotetaan: a por la decima liigamestaruuden lisäksi tietysti. Toivon, että Ancelotti on oikea mies johtamaan Real Madridia. Ancelotti ei ole Mourinhon kaltainen ylimielinen mulkvisti, jonka ego ei kestä minkäänlaista vastarintaa. Toivon, että Carlito tajuaa muutaman pelaajan erityisaseman. Nämä pelaajat (Casillas, Ramos & Ronaldo) ovat myös joukkuepelaajia henkeen ja vereen, eivätkä he vahingoita seuraa, vaikka saavatkin erityisasemansa. Perinteisesti olen sitä mieltä, että valmennuksen oikeus on laittaa pelaajat ruotuun, mutta ei näitä edellä mainittuja herroja tarvitse laittaa ruotuun, he ajattelevat vain ja ainoastaan seuran parasta, aina. Niin itsekäs maalintekijä kuin Cristiano Ronaldo onkin, hän tekee maaleja voittaakseen. Hän haluaa voittaa maalikuninkuuksia ja olla maailman paras jalkapalloilija, mutta ei se ole pelkästään itsekästä. Kun Ronaldo potkii itseään eteenpäin ollakseen maailman paras pelaaja, samalla hän vetää seuraansa eteenpäin ihan uudelle tasolle.
Florentino Pérezin suurin tehtävä onkin saada Cristiano Ronaldolle jatkosopimus, joka pitää lusitaanin loppu-uransa ajan Madridissa. Ronaldo noussee ensi kaudeksi Real Madridin kapteenistoon ja tämä kolmikko on myös pelillisesti elintärkeä el Realille: Casillas on edelleen maailman paras maalitolppien välissä, Ramos dominoi puolustusta vielä lähes kymmenen vuotta ja Ronaldo on maailman kahden parhaan pelaajan joukossa. Kun joukkueella on tällainen trio, on sen varaan aika hyvä rakentaa. Mourinho sai riidan aikaiseksi myös Ronaldon kanssa, joten toivon Cristianon olevan nyt suostuvainen jatkosopimukseen, en näe tälle mitään estettä. Jos raha on ainoa mikä jatkosopimuksen tiellä on, ei pitäisi olla ongelma. Real Madridin kassa on käytännössä pohjaton, maailman rikkaimmalla seuralla täytyy olla varaa maksaa Ronaldolle sama ja vähän enemmänkin kuin mitä Barca maksaa Messille (vaikka Leo tuntuukin ottavan tilinsä verovapaana). Ronaldo kyllä tuo palkkansa edestä rahaa ja menestystä seuralle.
Pelaajistosta on oikeastaan turha sanoa vielä mitään, isoja asioita tulee sillä rintamalla tapahtumaan ennen kuin kausi potkaistaan käyntiin. Daniel Carvajal palaa takaisin kasvattajaseuraansa ja Isco saapuu Malagasta viiden vuoden sopimuksella, muuten pakka on todella auki. Gonzalo Higuaín lähtee suurella todennäköisyydellä Lontooseen ja Arsenaliin, joten tilalle tullee ison luokan hyökkääjätähti. Onko se tammikuussa Falcao, onko se Luis Suarez vai onko se Edinson Cavani, sen aika näyttää. Jokainen noista kolmesta kelpaa, Cavani ehkä tällä hetkellä oma suosikkini. Niin loistava kuin joku Falcao onkin, hänessä oli aika selviä hyytymisen merkkejä loppukaudesta Atleticossa. Suarez taas on Suarez, osaa tehdä maaleja, mutta osaako hän tehdä niitä Mestarien liigan finaalissa? Falcaon kohdalla pään kestäminen ei ole ongelma, sen hän on osoittanut tekevänsä maaleja niin isoja seuroja vastaan kuin Eurooppa-liigan tärkeissä peleissä.
Yksi asia on varma: me haluamme kymmenennen.
Jos kausi oli pelillisesti pettymys, sitä se oli myös sisäisesti. Jose Mourinhokaan ei ollut lopulta tarpeeksi suuri persoona Real Madridin peräsimeen. Tuskin tällä planeetalla kukaan Vicente Del Bosquen lisäksi onkaan. Kun Mourinho tajusi oman asemansa toivottomuuden, alkoi Real Madridin ivaaminen: kapteeni, seuralegenda ja Real Madridin ruumiillistuma, Iker Casillas penkitettiin surutta. Madridissa alkoi kiertää huhut, joiden mukaan Mourinhon ja pelaajiston välit olivat kokonaan poikki. Sanottiin, että Casillas ja Mourinho eivät olleet vaihtaneet sanaakaan kahteen kuukauteen. Kun tökkii Madridin pyhää poikaa, tietää mikä on lopputulos. Mourinho sai lähteä maailman suurimmasta jalkapalloseurasta takaisin sumuisille saarille ja tilalle tuli Italian suuri mies, Carlo Ancelotti, kaksinkertainen Mestarien liiga -voittaja valmentajana hänkin.
Real Madridin seurahistorian neljäs italialainen henkilö tietää mitä häneltä odotetaan: a por la decima liigamestaruuden lisäksi tietysti. Toivon, että Ancelotti on oikea mies johtamaan Real Madridia. Ancelotti ei ole Mourinhon kaltainen ylimielinen mulkvisti, jonka ego ei kestä minkäänlaista vastarintaa. Toivon, että Carlito tajuaa muutaman pelaajan erityisaseman. Nämä pelaajat (Casillas, Ramos & Ronaldo) ovat myös joukkuepelaajia henkeen ja vereen, eivätkä he vahingoita seuraa, vaikka saavatkin erityisasemansa. Perinteisesti olen sitä mieltä, että valmennuksen oikeus on laittaa pelaajat ruotuun, mutta ei näitä edellä mainittuja herroja tarvitse laittaa ruotuun, he ajattelevat vain ja ainoastaan seuran parasta, aina. Niin itsekäs maalintekijä kuin Cristiano Ronaldo onkin, hän tekee maaleja voittaakseen. Hän haluaa voittaa maalikuninkuuksia ja olla maailman paras jalkapalloilija, mutta ei se ole pelkästään itsekästä. Kun Ronaldo potkii itseään eteenpäin ollakseen maailman paras pelaaja, samalla hän vetää seuraansa eteenpäin ihan uudelle tasolle.
Florentino Pérezin suurin tehtävä onkin saada Cristiano Ronaldolle jatkosopimus, joka pitää lusitaanin loppu-uransa ajan Madridissa. Ronaldo noussee ensi kaudeksi Real Madridin kapteenistoon ja tämä kolmikko on myös pelillisesti elintärkeä el Realille: Casillas on edelleen maailman paras maalitolppien välissä, Ramos dominoi puolustusta vielä lähes kymmenen vuotta ja Ronaldo on maailman kahden parhaan pelaajan joukossa. Kun joukkueella on tällainen trio, on sen varaan aika hyvä rakentaa. Mourinho sai riidan aikaiseksi myös Ronaldon kanssa, joten toivon Cristianon olevan nyt suostuvainen jatkosopimukseen, en näe tälle mitään estettä. Jos raha on ainoa mikä jatkosopimuksen tiellä on, ei pitäisi olla ongelma. Real Madridin kassa on käytännössä pohjaton, maailman rikkaimmalla seuralla täytyy olla varaa maksaa Ronaldolle sama ja vähän enemmänkin kuin mitä Barca maksaa Messille (vaikka Leo tuntuukin ottavan tilinsä verovapaana). Ronaldo kyllä tuo palkkansa edestä rahaa ja menestystä seuralle.
Pelaajistosta on oikeastaan turha sanoa vielä mitään, isoja asioita tulee sillä rintamalla tapahtumaan ennen kuin kausi potkaistaan käyntiin. Daniel Carvajal palaa takaisin kasvattajaseuraansa ja Isco saapuu Malagasta viiden vuoden sopimuksella, muuten pakka on todella auki. Gonzalo Higuaín lähtee suurella todennäköisyydellä Lontooseen ja Arsenaliin, joten tilalle tullee ison luokan hyökkääjätähti. Onko se tammikuussa Falcao, onko se Luis Suarez vai onko se Edinson Cavani, sen aika näyttää. Jokainen noista kolmesta kelpaa, Cavani ehkä tällä hetkellä oma suosikkini. Niin loistava kuin joku Falcao onkin, hänessä oli aika selviä hyytymisen merkkejä loppukaudesta Atleticossa. Suarez taas on Suarez, osaa tehdä maaleja, mutta osaako hän tehdä niitä Mestarien liigan finaalissa? Falcaon kohdalla pään kestäminen ei ole ongelma, sen hän on osoittanut tekevänsä maaleja niin isoja seuroja vastaan kuin Eurooppa-liigan tärkeissä peleissä.
Yksi asia on varma: me haluamme kymmenennen.