Parry Sound
Jäsen
Syitä tai selityksiä ei kannata/tarvitse nyt esittää.
Kasassa on 12-13 hyökkääjää, jotka ammattilaistasolla ovat osoittaaneet kykeneväsä pelaamaan voittavaa jääkiekkoa, 7-8 puolustajaa, joista voi sanoa samat sanat ja 2 maalivahtia, joilla tavallaan molemmilla on vain voitettavaa. Laadukasta työtä a´la Kalle Sahlstedt - keisari; ei ilman vaatteita, vaan tukevasti Lukko-huppari ylleen soviteltuna.
Uusia potentiaalisia miehiä, joista John Lethemon, Alex Peters, Kim Nousiainen, Anton Olsson, Antti Saarela ja työmies Esko Kuhlman nousevat omissa papereissa kirkkaimpina esiin. Vanhoista vahva usko osastolle Stenqvist, Almari, Krannila, Morand, Nyman ja veljekset.
Joukkojen todellinen johtaja on (jopa päävalmentajan ohittaen) kapteeni Sebastian Repo.
14 pelaajaa mainittu nimeltä ja lopuille annetaan reilu mahdollisuus osoittaa ansaitsevansa paikkansa Lukon joukkueessa.
Ne joista ei yllä puhuttu nimellä, ovat omissa korteissa kysymysmerkkejä.
Moni laittaa täyden uskon ja luoton Steve Jandriciin. Mielelläni minäkin, mutta viime kauden neljän kuukauden pätkää lukuunottamatta, en vielä löydä miehen taustoista/tekemisestä sellaisia elementtejä, jotka tekisivät hänestä todella erityislaatuisen hyökkääjän. Parhaita puolia Jandricin kohdalla on ECHL-arvalle tyypilliseen tapaan edullinen hinta (ja mahdollisuus "isoon löytöön".) Tuli hienosti sisään Liigaan (ja samalla heitti itselle ison kysymyksen nykyliigan tasosta. Jandric oli lähteissään sijan 100. paikkeilla ECHL:n pistepörssissä).
Patrick Khodorenkon osalta melkein samoilla saatesanoilla. Miinus edullinen hinta/arpa. Otto Somppi tuli Raumalle merkittävästi paremmilla P-Amerikan tuoreilla AHL-tilastoilla (lasken edeltävät 2 kautta). Sompin kunniaksi lasketaan hyvä puolustuspelaaminen, mutta mikä on Khodorenkon erityisvoima? Ylivoimalla odotetaan pitkään kaivattua kuningasta, mutta tämän miehen osalta siitä ei montaa merkkiä ole uran aiemmilta ammattilaisvuosilta olemassa. Itse veikkaan, että elintärkeää ylivoimaa sopivat Khodorenkoa paremmin sinikeltaisista pyörittämään Krannila, Morand, Nyman ja Pathrik Westerholm.
Valmennuksen osalta toiveista kirjoitin jo muutamaa päivää aiemmin, mutta tiivistän ajatukset johtajuuteen (viestin todellinen välittyminen kuulijalle), ennakkoluulottomuuteen (pelitavan osalta), rohkeuteen (pyörittää rotaatiota ja ajaa vahvasti sisään niitä, joilla "kuumaa"), uteliaisuuteen (halu/tahto/kipinä kaivaa uusia detaaleja, vastustajien heikkouksia, kokeilla pieniä yllättäviä asioita) ja intohimoon (ilman sitä ei ole mitään).
Jos tässä kohden pitäisi nimetä kauden yllättäjät, niin sanon nimet Krannila ja Peters.
Molemmilla mahdollisuudet nousta pelipaikkojensa ykköstekijöiden joukkoon Liigassa/(ja tietysti Lukossa).
(Vielä pieni erikoismaininta Kallelle Petersin ja Kuhlmanin taustojen sovittamisesta pienen ja pimeän kalastajakylän talveen. Molemmat ovat kotoisin noin tuhannen ihmisen tuppukylistä, joten näille miehille katuvalot riittävät myös Raumalla.)
Kasassa on 12-13 hyökkääjää, jotka ammattilaistasolla ovat osoittaaneet kykeneväsä pelaamaan voittavaa jääkiekkoa, 7-8 puolustajaa, joista voi sanoa samat sanat ja 2 maalivahtia, joilla tavallaan molemmilla on vain voitettavaa. Laadukasta työtä a´la Kalle Sahlstedt - keisari; ei ilman vaatteita, vaan tukevasti Lukko-huppari ylleen soviteltuna.
Uusia potentiaalisia miehiä, joista John Lethemon, Alex Peters, Kim Nousiainen, Anton Olsson, Antti Saarela ja työmies Esko Kuhlman nousevat omissa papereissa kirkkaimpina esiin. Vanhoista vahva usko osastolle Stenqvist, Almari, Krannila, Morand, Nyman ja veljekset.
Joukkojen todellinen johtaja on (jopa päävalmentajan ohittaen) kapteeni Sebastian Repo.
14 pelaajaa mainittu nimeltä ja lopuille annetaan reilu mahdollisuus osoittaa ansaitsevansa paikkansa Lukon joukkueessa.
Ne joista ei yllä puhuttu nimellä, ovat omissa korteissa kysymysmerkkejä.
Moni laittaa täyden uskon ja luoton Steve Jandriciin. Mielelläni minäkin, mutta viime kauden neljän kuukauden pätkää lukuunottamatta, en vielä löydä miehen taustoista/tekemisestä sellaisia elementtejä, jotka tekisivät hänestä todella erityislaatuisen hyökkääjän. Parhaita puolia Jandricin kohdalla on ECHL-arvalle tyypilliseen tapaan edullinen hinta (ja mahdollisuus "isoon löytöön".) Tuli hienosti sisään Liigaan (ja samalla heitti itselle ison kysymyksen nykyliigan tasosta. Jandric oli lähteissään sijan 100. paikkeilla ECHL:n pistepörssissä).
Patrick Khodorenkon osalta melkein samoilla saatesanoilla. Miinus edullinen hinta/arpa. Otto Somppi tuli Raumalle merkittävästi paremmilla P-Amerikan tuoreilla AHL-tilastoilla (lasken edeltävät 2 kautta). Sompin kunniaksi lasketaan hyvä puolustuspelaaminen, mutta mikä on Khodorenkon erityisvoima? Ylivoimalla odotetaan pitkään kaivattua kuningasta, mutta tämän miehen osalta siitä ei montaa merkkiä ole uran aiemmilta ammattilaisvuosilta olemassa. Itse veikkaan, että elintärkeää ylivoimaa sopivat Khodorenkoa paremmin sinikeltaisista pyörittämään Krannila, Morand, Nyman ja Pathrik Westerholm.
Valmennuksen osalta toiveista kirjoitin jo muutamaa päivää aiemmin, mutta tiivistän ajatukset johtajuuteen (viestin todellinen välittyminen kuulijalle), ennakkoluulottomuuteen (pelitavan osalta), rohkeuteen (pyörittää rotaatiota ja ajaa vahvasti sisään niitä, joilla "kuumaa"), uteliaisuuteen (halu/tahto/kipinä kaivaa uusia detaaleja, vastustajien heikkouksia, kokeilla pieniä yllättäviä asioita) ja intohimoon (ilman sitä ei ole mitään).
Jos tässä kohden pitäisi nimetä kauden yllättäjät, niin sanon nimet Krannila ja Peters.
Molemmilla mahdollisuudet nousta pelipaikkojensa ykköstekijöiden joukkoon Liigassa/(ja tietysti Lukossa).
(Vielä pieni erikoismaininta Kallelle Petersin ja Kuhlmanin taustojen sovittamisesta pienen ja pimeän kalastajakylän talveen. Molemmat ovat kotoisin noin tuhannen ihmisen tuppukylistä, joten näille miehille katuvalot riittävät myös Raumalla.)
Viimeksi muokattu:
