Loppurutistus runkosarjan osalta on nyt edessä. Viimeisimmät peliotteet ennen taukoa jättivät kysymysmerkkejä ilmaan. Miksi hyvät otteet loppuivat Espoon kolmanteen erään?
Oliko syynä:
- Väsymys. Varsin inhimillinen syy, joskaan sen taakse ei mennä playoffeissa. Pelitapa on kuluttava, mutta kun se on valittu, niin se on myös kestettävä.
- Vammat. Näitä varmaan riittää yhdellä sun toisella. Ainakin veskariosasto niistä taitaa kärsiä ja varmaan kentälläkin kremppaa on. Toivottavasti pienemmät kolhut saatiin hoidettua bepanthenella ja levolla.
- Viisikkopeli. Sakkasi mielestäni sitä mukaa, kun jalka ei liikkunut enää ja fokus ei pitänyt. Ei päästy paikoille kunnolla ja peli oli kuin syksyn pimeistä illoista. Pieni kylmähiki nousi pintaan ja Veltsun ennätysputken jälkeiset ajat tulivat mieleen. Toki voittoputken aikana peli näytti paljon paremmalta, kuin silloin joskus.
- Maalivahtipeli. Suurin kysymysmerkki. Lethemonin tilanne täysin auki. Ortio pitelee jääpussia polvessaan ja imee viivaheittoja sisään. Jääpussi polvessa on varmaan aika normi, mutta ei Ortio kyllä hyvinkään pelannut.
- Pelin kehittyminen. Tätä olen hokenut väsymiseen asti. Monet kehittyvät kohti kauden huipennusta ja oppivat pelaamaan erilaisia pelityylejä vastaan. Lukonkin pitää kehittyä, ei ole muuta vaihtoehtoa.
No mitä hyvää sitten?
- Varmaan se, että joukkueen tiedetään voittavan kenet tahansa. Rosteri on laadukas ja kokenut. Pelisysteemi on parhaimmillaan erittäin tehokas.
Kaksi seuraavaa peliä ovat sattumoisin juuri niitä vastaan, joille hävittiin ennen taukoa ihan pystyyn. Eli mittari on kovin mahdollinen. Toivottavasti saadaan voitot heti kärkeen ja se pienikin huoli pois mielen päältä.