Näin maatalousammattilaisena en näe rantapallokulttuuria junttina asiana, vaan päinvastoin, stadilaisten lihavien pleikkarijonnejen tapana nöyryyttää vastustajaa. Vastustajaa, joka tiedostetaan vain nimeltä ja numeroarvoilta (maalit+syötöt), kuten änäri 2015 peleissä, lainkaan pohtimatta, että vastustaja on rehkinyt sohvaperunoiden ymmärryskyvyn ylittävän määrän treeneissä ja peleissä, saattaa pelata loukkaantuneena ja puudutusaineissa terveyttään uhmaten, ja on henkisesti herkimmillään. En näe tätä KANNATUSkulttuurina.
Jos on vaikea kuvitella, että hävinnyt vastustaja pahoittaisi mielensä, niin miettikääpä omalle kohdallenne, että tarjolla olisi rakastamassasi työssä ylimääräistä, hyvin palkattua, antoisaa ja korkealle kunnioitettua urakkaa, mutta hetken nautittuasi tästä ihanuudesta sinulle todetaan, että et ole tarpeeksi hyvä työssäsi, painu vittuun luuseri. Sen jälkeen Call of Duty -jonnet tulee vielä teabaggaamaan ruumistasi.
Ne jotka näkevät rantapallot edelleen harmittomina, kysykää itseltänne: menisittekö reippaasti face-to-face ja kädestä käteen ojentamaan just kautensa katkeraan häviöön päättäneelle nelosketjun goonille rantapallon ja lällättelisitte päälle? Vai nakkeletteko mieluummin paskaa katsomosta kuin trollit nimimerkin turvin keskustelupalstoilla?