10 pelin jälkeen SaiPa on sillä sijalla ja niissä asemissa jota olisi voinut ennen kauden alkua luokitella jo lähes mestaruudeksi. Toki matkan varrella tapahtui alkuun kaikenlaista josta muutaman mopo otti keulan isosti ylös ja kun etupyörä pamahti asfalttiin, niin siitä muodostui ”samaa paskaa kuin vuodesta toiseen on ollut”.
Jos arvioidaan nyt pelkästään tuoreinta HIFK-ottelua, niin rakenteellisesti viisikkopelissä ei ole isosti mitään pielessä. Omista lähdetään hyvin, keskialuettakin ylitetään suht mallikkaasti mutta isoimmat ongelmat syntyvät sitten hyökkäysalueella.
Nämä ongelmat korostuvat silloin entisestään kun vastustajalta löytyy kykyä ottaa tilaa ja aikaa pois aktiivisella karvauksella ja toinen vaihtoehto on painia isokokoisten pakkien kanssa päädyssä.
Ei HIFK esittänyt tänään mitään ihmeellistä dominointia, mutta he tiesivät miten SaiPa riisutaan aseista puolustusalueella ja siniviivan tuntumassa.
Jos otetaan vielä kiinni tähän HIFKin aktiiviseen paineistukseen niin siitä päästään myös käsiksi SaiPan ongelmakohtiin. Puolustuksessa on erittäin rajallisesti hyvään siniviivatyöskentelyyn kykeneniä pelaajia. Kousan kun syö pois, niin muiden kanssa ei tarvitse olla edes ihan niin valppaana koska luistelun ja kiekonkäsittelyn taidot eivät ole sellaisia, että siellä viivassa pystyttäisiin tekemään nopeita suunnanmuutoksia tai viisikkoa murtavia syöttöjä.
No, mitäs kun pakin tila on viety pois? Pakki siirtää kiekon laidalle jos ei pääse toimittamaan kiekkoa maalille. Laidalla iskee rajusti kasvoille pelaajien taitotaso, reagointikyky ja pelikentän näkeminen kun tilaa ja aikaa on vähän. Usein ratkaisu on hätäinen, vastustaja ehtii väliin tai kiekko irtoaa lavasta ja peli menee kiekontavoittelutilanteeksi tai laitapainiksi ja hyökkäys kuivuu kokoon.
Mitä me tarvitaan?
- Hyökkäysalueella siniviivatyöskentelyn tutkinnon suorittanut toinen puolustaja, Kousan lisäksi (=Maalahti)
- Peliä rakentava kakkossentteri joka kykenee luomaan uhkaa kiekollisena hyökkäysalueella ja antamaan henkilökohtaisella taidolla aikaa ja tilaa muille.
Raipelle ekasta kympistä sinällään puhtaat paperit, että rajallisill resursseilla on saanut ulosmitattua järkevän näköisen pelitavan joukkueelle, jonka avulla SaiPa pystyy pysymään pelissä mukana ja taistelemaan pisteistä. On hyvä muistaa, että tuossa on käytännössä joukkueellinen nimiä joista Raipe ei ole itse valinnut tai hyväksyttänyt mukaan juuri ketään mutta hän on saanut joukkueen silti pelaaman hyvin yhteen.
Viimeisenä provona lähinnä ihmettelen, että kuinka paljon porukka katsoo sormien läpi Naukkarisen pelaamista kakkosketjussa löytäen vian aina ensisijaisesti muualta mutta saman ikäryhmän Hokkasta riepotellaan milloin mistäkin. On hyvä pitää mielessä, että Naukkarinen on vielä täysin raakile kamppailupelaamisessa ja että viime kauden 20 pisteestä valtaosa syntyi ajanjaksossa jossa millään ei ollut mitään väliä ja vain pelailtiin vailla huolta huomisesta. Tällä hetkellä esitykset eivät ole sellaisia, että paikka kakkosketjussa olisi itsestäänselvyys.