Joo, mutta tuokin on aika yksipuolinen näkökulma asialle. Sitä tuossa sivua aiemmin oleva Roy Keane esimerkkikin ajoi vähän takaa, että monen meistä voi olla vaikea ymmärtää sitä ammattiurheilun maailmaa paineineen ja kaikkine äärimmäisyyksinenn, joihin siinä jotkut ovat valmiina menemään.
Kyllä itselläkin raja kulkee henkilökohtaisuuksissa, mutta on siinä joskus itsellekin niin käynyt, että todella ikävän sävyinen vittuilu onkin taikonut esiin minustakin paremman suorituksen. Sen jälkeen onkin vähän hölmö fiilis, että miten tästä nyt pitäisi ajatella. Jos nyt jotain harrastesarjaa pelataan, niin voi ajatella, että ihan sama, mutta käytös meni yli rajan, koska se nyt on sitten lopulta ihan sama, miten siellä pelataan. Mutta ammattiruheilussahan se on se mikä kaiken ratkaisee, että kuinka hyvin pelataan. Sen tähden se raja mielestäni aikalailla hämärtyy, että missä se tosiasiassa kulkee, koska kaikkea tekemistä mitataan kuitenkin tuloksen kautta.