Raha-asiat parisuhteessa (poimittu Vitutusketjusta)

[sampio]

Yhteiskäyttötiliä ei meilläkään ole, vaan molemmilla on omat henkilökohtaiset tilinsä. Niillä olevat rahat ovat kuitenkin yhteisiä. Jos mun tilini on tapissa jonkun ison laskukasan maksamisen jäljiltä, otan esim. kaljalle lähtiessäni vaimon automaattikortin mukaan. Sama toimii myös toisinpäin.

Meillä on samoin. Rahat ovat yhteisiä, vaikka tilit ovat erikseen. Jos oma tili on tyhjä, saa toinen nostaa tai siirtää rahaa toisen tililtä tarpeellisiin ostoksiin. Tämä toimii aivan varmasti, mikäli kummallakin on järkeä päässä rahan käytön suhteen ja perheessä kommunikoidaan edes auttavasti. Jos ei toimi, vaihtakaa puolisoa tai tarkistakaa asenteitanne, elätit.

 

[Rebel]

Täällä yhteiset rahat(ja yhteiset tilit siis, yksi toisessa pankissa ja pari asuntolainapankissa). Ollut oikeastaan jo suhteen alusta asti, jolloin molemmat olimme työssäkäyviä opiskelijoita. Minä olen tilinhoitaja eli maksan laskut ja vahdin tilinsaldoa kuin kärppä. Toinen tienaa enemmän ja se en ole minä, mutta ei ainakaan häntä ole tuntunut haittaavan tämä tilanne. Yhdessä yritetään pyristellä velkoojia vastaan ja hyvin ollaan tähän mennessä onnistuttu. Isot ostokset hoidetaan hulppeasti yhdessä, pienemmät tilisaldon riittäessä.

Minuakin ihmetyttää parisuhteet, joissa maksetaan "eilen tarjoamani tuoppi" takaisin. Toki jos toinen kaataa yhteiset rahat kurkusta alas, niin ehkä on parempi pitää eri tilit, niin ei rahasta tarvitse riidellä.

 

[JZZ]

Minuakin ihmetyttää parisuhteet, joissa maksetaan "eilen tarjoamani tuoppi" takaisin.

Mua ihmetyttää myös ihmiset, joille tarjoaminen käsitteenä on täysin tuntematon, niin anto- kuin ottopuolelta. Eräs duunikaverini lainasi rahaa kahvikupilliseen, kun lompakko oli unohtunut, ja oli tänäaamuna enne töihin tulemistaan käynyt erikseen rikkomassa vitosen pienemmäksi, jotta sai maksettua 1,20€ mulle. Käsittämätöntä. Toisaalta taas joskus lainatessani häneltä 30c kahvikupilliseen hän seuraava päivänä pyysi sitä takaisin.

Itse ainakin suht avokätisesti tarjoan muille kahvit jne, ja esimerkiksi baarissa kaveriporukkani on tottunut ostamaan aina koko kierroksen. Myös esim etkoillessa "omat kaljat" systeemi on aika perseestä. Jokainen tuo sopivasti ja juodaan kunnes kaappi on tyhjä. Tää tietty vaatii et kaveriporukassa ei oo kauheesti lokkeja kärkkymässä ilmaisia bissejä.

Mut tosiaan, vaikka omat rahapussit onkin avokin kanssa, niin tarvittaessa toinen kyllä tarjoaa, eikä niitä sitten jälkeenpäin kysellä.

 

[sampio]

Mua ihmetyttää myös ihmiset, joille tarjoaminen käsitteenä on täysin tuntematon, niin anto- kuin ottopuolelta. Eräs duunikaverini lainasi rahaa kahvikupilliseen, kun lompakko oli unohtunut, ja oli tänäaamuna enne töihin tulemistaan käynyt erikseen rikkomassa vitosen pienemmäksi, jotta sai maksettua 1,20€ mulle. Käsittämätöntä.

Tuo on varmasti luonteesta kiinni. Minä ainakin olisin maksamassa vippiä takaisin, mikäli asia olisi jätetty auki. Jos taas joku sanoo selkeästi, että minä tarjoan, on asia sillä selvä. Ehkä sun pitää sanoa seuraavala kerralla, että tämä on sitten tällä sujut.

 

[Vekurinen]

Kuolemantapauksissa on sellainen poikkeus, että esim. mahdollinen asunto, joka on ostettu perityillä rahoilla tai joka on peritty, puoliso saa asua siinä kuolemaansa saakka kuten siihenkin asti.

Tehdään muillekin selväksi, että leskellä on ex lege (suoraan lain nojalla ilman mitään avioehtoja) oikeus hallita jäämistöä jakamattomana taikka perillisten tehdessä jakovaatimuksen käyttöoikeus puolisoiren kotina käyttämään asuntoon (puhutaan lesken vähimmäissuojasta). Mikä usein maallikolta jääpi huomaamatta on se seikka, että lesken vähimmäisuoja ei millään tavalla riipu siitä, onko kyseinen asunto (taikka tarkemmin sanoen sen hallintaan oikeuttavat osakkeet) avio-oikeuden alaista tai avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta.