Kyllähän minä muuten, mutta...
...... kun minulla on stressi. Eikä mikään väliaikainen pieni jännitystila, joka saattaa lyödä vatsan hetkeksi vikkelälle, tai mikä voisi valvottaa pikku kihelmöinteineen yhden ehtoon aamutunneille. Ehei, kärsin kaiken alleen hautaavasta stressistä, joka on exponentaalinen kertymä kolmen kuukauden järjettömästä työrupeamasta. Paskannan verta, ja nukuttua saan ainoastaan lääkkeiden tai puolikkaan viskipotin tuudittamana. Noiden turruttavan vaikutuksen hiipuessa herään aamun kähmänteissä raajojeni omatoimiseen nytkeeseen, joo totta se on. Kädet ja jalat bailaavat aivan omiinniminsä, jottei sängyssä tahdo kestää. Liikeradat vaeltelevat kiivaiden väristyksien kautta laajempi kaarisiin sytkyttäviin pakkoliikkeisiin. Lakanat ovat aamuisin oudon metallisen hajuisen hien kastelemat.
Pääni on turta, mutta toisaalta aistit luonnottoman herkkiä. Kelloista, jotka pitävät minkäänlaista ääntä on poistettu paristot. Lämpöpattereista on ruuvattu venttiilit kiinni, normaalin korvan ulottumattomissa olevien, suhinoiden vuoksi. Autoistani on poistettu kaikki resonanssiääniä aiheuttava roina hanskalokeroista ja ovikoteloista. Lähelläni en siedä purkan nassutusta, mansikan syönnin aiheuttamaa purukaluston kopsetta, taikka hedelmien ryystävää ahmintaa, ja muutkin syömisäänet ovat räjäyttää pääni. Valo häikäisee kirveleviä silmiäni pilvisinäkin päivinä. Kanssaihmisten rasvanäpyt silmäluomissa, rähmät silmänurkissa, vaikut korvakäytävien suulla, plakki tai ruoantähteet hampaissa, finnit niskoissa ja mustapäät huulien ympärillä kirkuvat olemassaoloaan, kuin valtavan objektiivin läpi tarkennetuina, saaden minut voimaan pahoin. En siedä mitään enkä ketään.
Munuaisiani vihloo, ja juilivan maksani paikantamiseen en tarvitse anatomian oppikirjoja. Kurkunpäätä korventaa vatsahappojen marinoimat kitkerät pulaukset. Mahaani on kopisteltu karvahatullinen partakoneenteriä, joita vatsalaukkuni yrittää jääräpäisesti möyhtää ravinteeksi ohutsuoleen imeytymään, muttei tule valmista -tulee verta, hikeä ja kyyneleitä. Sattuu oikeesti!
No niin no, sehän on kuitenkin äärimmäisen hienoa ja jopa piristävää, jotta odottelet kirjoituksiani. Mille sijalle muuten rankkaisit tuon uuden tarinani noin odotusarvoisesti? Luulisin häviäväni joulupukille, ja ehkä hammashiirelle, mutta pääsiäispupun uskoisin peittoavani. Samoin seutusi ilmaisjakelulehden, kuten myös lähikaupan erikoistarjouskupongin, kenties myös lotto -ja jokeriarvonta olisi nöyristettävissä. Toisaalta en tohdi edes verrata tuo uutukaiseni odottelua neitsyyden ikeessä kärvistelemiseen ja menettämisestä koituvaa kaikkivoipaista täyttymyksen tunnetta, saati sitten tuon samaisen dipin jälkeisien kuukautisien vartoamista, luulisi siinä pöksyjen haarusta vahdatessa tarinani potevan veren vähyyttä noin odottelumielessä, meinaan...
Ei vaan, tuohon kirjoitukseni alkuun viitaten on minun juuri nyt jokseenkin vaikea orjentoitua mihinkään järin hulvattomaan tarinaniskentään tässä tilanteessa. Ajatuksiini ei oikein maudu tuon perushuminan lisäksi muut kuin duuniasiat viivästyssakkoineen. Kirjoittaahan toki voisin nytkin tolkunhetkinäni, mutta noiden tarinoiden perussävy olisi siksi synkkä, ettei niitä tosiaankaan tarvitsisi suut messingillä tavailla. Peräämäsi mukavuusaspektit loistaisivat poissaolollaan. Toisaaltahan tuo kyllä saattaisi olla alkuperäisen Rööri kornerin linjan mukaista toimintaa, sillä alunperinhän slogan kuului: tarinoita elävästä elämästä. Ja minun elämäni ei vain aaltoile harjalta tyveneen, vaan muistuttaa lähinnä vuoristorataa, joten taidan kuitenkin säästää teidät tuolta tarpeettoman itsesäälin ja katkeruuden sävyttämältä vuodatukselta, ja kirjoitella seesteisempinä aikoinani. Nuo paremmat ajat koittanevat n. kuukauden kuluttua, jolloin saan tämän kiperimmän vaiheen urakastani luovutettua tilaajalle , jollei lopullinen burn out, tai leikkisämmin yrittäjäpiireissä käytetty tuttavallisempi"Börnis", korjaa miekkosta rauhaisampiin ympyröihin kesken keikan.
Legendaarisen lentopalloilijan sanoja lainatakseni: Kyllä se siitä!
Ja hyviä loman jatkoja, mikäli moista herkkua vielä jäljellä on...
Terv:Röhnä
