Rähjäävä vittumainen valmentaja numero uno?

[Sv veinikretski]

Kaikenlaisia arvailuja suoritetaan kauden mittaan, kuka lähtee ja kuka jää ? Itseäni on mietityttänyt että kuinka suuri merkitys juuri ykkös-koutsin rähjäämisellä on joukkueelle, pystyykö "rähjäävä" huippuvalmentaja tosiaan nostamaan paskajengin sarjasijoitusta monella pykälällä ylöspäin ?

Johtamistapoja on monia, onko suomalaisia jääkiekkoilijioita johdettava rautaisella kädellä ennenkuin alkaa tuloksia tulemaan, näistä parhaita esimerkkejä on Jortikka ja Summanen, vai onko ratkaiseva tekijä pelinjohtaminen ja motivointi, tietenkin tiedän että valmennus koostuu monesta eri osa-alueesta niin jääkiekossa kuin muissakin lajeissa, välillä vaan tuntuu siltä että "rähjäävät" vaativat valmentajat saavat tuloksia aikaan, onko tosiaan niin surkeasti asiat että ilman jonkin asteista pakottamista ei tuloksia synny.

Ajatelaanpa tällä hetkellä olevaa tilannetta esimerkiksi Jokereissa, pitääkö siellä alkaa todellakin kiroilemaan ja vittuilemaan ennen kuin alkaa pelit maistumaan, minusta tuntuu juuri siltä että tämä on ainoa apu. Onko tosiaankin niin surkeasti asiat ettei rauhallisesti ja harkitusti suunnitelluista pelikuvioista muuten saada kiinni kuin vittuilemalla. Tarvitseeko suomalainen jääkiekkoilija todellista keppiä ennen kun pelit maistuu, vai onko kusi noussut niin korkealle päähän ettei rauhallinen puhe enää tehoa ?

Katsotaanpa esimerkiksi Westerlundia, mies on opiskellut ja fiksu, eipä vaan tuloksia ole liiemälti odotettavissa, vittuilu kursille varmaankin pitäisi mennä, tai sitten uskoa näkemäänsä Summasen ajalta. Onko asiat niin surkeasti että ainoastaan näillä aseilla suomalainen umpiluu jääkiekoilija saadaan antamaan paras lopputulos itsestään ? Ajatellaanpa ketkä ovat tämän hetken huippuja, Jortikka, Summanen,Rautakorpi kaikki mukavia miehiä eikös vaan.....

Ps. Pelko on aseeni....

 

[Metalwarrior]

Kaipa se suurelta osin paikkansa pitää, että veemäiset koutsit voittavat enemmän. Jortikka ja Summanen tulikin jo mainittua, lisäksi voisi mainita Vladimir Jursinov sr:n, joka kyllä osasi meuhkata, mutta jälkeenpäin saanut melkein pelkästään kiitoksia pelaajilta.

Toisaalta esim. Hannu Aravirta ei rähise ollenkaan, mutta menestystä on tullut mukavasti. Myös Curt Lindströmin tyyli toimi aikansa. Mitä tulee Nhl:aan, menestynein valmentaja Scotty Bowman on ns.mulkku, jonka tyyli perustuu paljolti kuriin, tosin pelinlukutaito on hänellä huippuluokkaa. Mike Keenaniakaan ei mukavaksi mieheksi voi sanoa. Myös toisella tyylillä on Stanleyta nosteltu, kuten Larry Robinson New Jerseyssä. En kyllä allekirjottaisi sitä, että just suomalainen pelaaja on semmoinen, jolle pitää rähistä.

 

[palle fontän]

Mitä tulee Nhl:aan, menestynein valmentaja Scotty Bowman on ns.mulkku, jonka tyyli perustuu paljolti kuriin, tosin pelinlukutaito on hänellä huippuluokkaa.

Valmentajan avain menestykseen taktisen osaamisen lisäksi on auktoriteetin luominen. Tuo auktoriteetti luodaan tavalla tai toisella, esimerkiksi Jortikka luo sen olemalla mulkku. Olen hieman eri mieltä tuosta Bowmanista, mies ei tietääkseni ole samalla tavalla mulkku kuin Keenan tai Jortikka. Bowman piti aina etäisen suhteen pelaajiin, jos ei kyse ollut pelillisistä asioista. Myös tämä luo auktoriteettia. Lisäksi pelaajien kommentit kertovat huikeasta osaamisesta todellisesta omistautimisesta. Jos valmentaja ei pysty uskottavasti perustelemaan kokeneille tähtipelaajilleen esim. taktisia ratkaisuja, niin silloin pelaajat eivät anna täyttä panosta. Bowman pystyi tähän.

 

[siffa]

Kannattaa lukea täältä JA:sta Tim Thomasin haastattelu. Lyhyesti kirjoitettuna Thomas kertoo Jokerien pelaajien pelanneen Jortikan aikana motiivinaan pelko. Thomas ei uskaltanut puhua Jortikan kanssa väsymyksestään kauden aikana. Waltteri Immosen tulon Jokerien valmentajaksi Thomas näki hyväksi asiaksi. Joukkue oli vapaantuneempi ja yhtenäisempi Immosen kesäharjoitusten aikana. Valmentajaa ei tarvinnut pelätä, joten henki joukkueessa parani.
Tulokset tiedämme, eli miten oli Jortikan aikaan ja miten on nyt.

Jortikan ansioksi luen mainokset, jotka pyörivät nyt MTV3:lla ja Nelosella. Jortikka osoittautuu lämminhenkiseksi ja huumorintajuiseksi ihmiseksi, joka tekee huumoria omasta käyttäytymisestään. Siitä Jortikalle annan isot plussat.

 

[tant gredulin]

Jortikan ansioksi luen mainokset, jotka pyörivät nyt MTV3:lla ja Nelosella.

Anteeksi OT, mutta 'kui'? Käsikirjoitus? Idea? Toteutus? Joku muu, mikä?

 

[Lawless]

Jortikan ansioksi luen mainokset, jotka pyörivät nyt MTV3:lla ja Nelosella. Jortikka osoittautuu lämminhenkiseksi ja huumorintajuiseksi ihmiseksi, joka tekee huumoria omasta käyttäytymisestään. Siitä Jortikalle annan isot plussat.

Paitsi että mainokset ovat mielestäni ihan liian laimeita, ei näytä Jortikka olevan täysillä tunteella mukana. Se laskettakoon suureksi miinukseksi.

Pitänee mainita myös eräs erittäin menestyksekäs valmentaja tähän ketjuun, nimittäin Viktor Tihonov. Siinä oli esimerkkiä kerrakseen, kuinka pelottelemalla ja haukkumalla pelaajia päästään hyviin tuloksiin. Ei taida toimia tänä päivänä? :) Tosin ei Neuvostoliiton menestystä pidä laskea vain Tihonovin ansioksi, olihan heillä mahtavan tehokas järjestelmä.

 

[Maple Leaf]

Tässä ketjussa on tähän saakka eroteltu lähinnä valmentajatyyppejä, mutta vähintään yhtä olennaista - ellei olennaisempaakin - on muistaa, että nimenomaan pelaajat ovat keskenään erilaisia: joku haluaa/tarvitsee jyrkempää palautetta, joku kukoistaa saadessaan vapauksia ja luottamusta. Hyvä valmentaja on se, joka osaa lähestyä pelaajia yksilöllisesti näiden tarpeiden/odotusten kautta, tehden työtään samalla rehellisesti omalla persoonallaan. Viime kädessä valmentaja on kuitenkin pelaajia varten, ei päinvastoin.

En edes oikein lämpene kahtiajaolle, jonka mukaan valmentajat ovat joko "rähjääjiä" tai "lempeitä" - aika monella kysymys on kuitenkin persoonallisuudesta ja/tai valmentamistyöhön ryhtymisen motiiveista. Vaikka esimerkiksi Jortikka luetaan "rähjääjäksi", hän on kuitenkin rehellinen ja - mikä tärkeintä - pelaajiaan myös arvostava valmentaja, toisin kuin... no, jotkut muut "rähjääjiksi" leimatut valmentajat, jotka saattavat tämän lisäksi olla myös epärehellisiä.

Hyvä valmentaja ottaa siis huomioon pelaajan/pelaajien yksilöllisyyden menettämättä silti omaa itseään ja ymmärrystään siitä, keitä varten valmentaja on olemassa. Tämä on aspekti, joka asettuu "rähjäämisen" tai "ei-rähjäämisen" yläpuolelle.

 

[Myle#50]

Valmentaja on loppupeleissä ihan helvetin pieni tekijä lopputulosten kannalta jääkiekossa. Tottakai treenien ajoittamisessa ja pelin lukemisessa on varmaankin paljon eroja, mutta ne pelaajat siellä lopulta ratkaisut tekevät. En usko, että jossain playoffeissa on väliä onko siellä jortsu huutamassa vai kojo viilipyttynä. Pelaajat kuitenkin haluavat sitä voittoa niin paljon, että koutsille aivan saatanan sama. Muutenkin aina ihmettelen, miten esim. jatkoajan kirjoittajat tietävät kuka on hyvä ja kuka huono koutsi? Olisiko Jortsu nyt niin legendaarinen, jos olisikin tps:n sijasta valmentanut kultaisina vuosina vaikkapa ässiä tai ilvestä? Entä jos Heikki Mälkiä olisi tuolloin ollut tps:n valmentaja.. olisiko tullut samat määrät mestaruuksia? Kari Heikkilälle annettiin hyvät palikat ja aikaa, niin mestaruushan sieltä tuli. Sitä ennen hän oli paska valmentaja, mutta nyt on monien mielestä loistava. Kari Jalonen oli aivan paska valmentaja kuulemma tps:ssä. Onko Jalonen nyt kova valmentaja kun kärpät voitti jokerit ja Jortikan? Ja vielä jos aiheeseenkin jotain sanoisin, niin ainakaan itse pelimiehenä en jaksaisi kuunnella mitään idioottimaista räyhäämäistä. Herättää toki porukkaa saa ja pitääkin, mutta ilman idioottimaisuuksia.

 

[Sv veinikretski]

Mietiskelin tuossa itsekseni Rautakorpea, onko hän mestaruuden ja hopeiden jälkeen muuttunut 3-4 sijan valmentajaksi, kaukana alkaa olemaan (talon poltto ajat), ilmeisesti kuitenkin loppumetrit jotka mestaruuden voittamiseen tarvittaan tarvitsevat tietyn henkisen latautumisen myös valmentajalta. Väitän kuitenkin että 3-4 sijan valmentajalla ja kultamitallivalmentajalla on suuri ero, on kuin vallihauta erottaisi heidät. En usko että Elorannasta koskaan tulee kultamitallivalmentajaa, sen verran fiksu mies on kysymyksessä.

Kun ajatellaan tavallista suomalaista työmiestä, joka jollakin tasolla myös jääkiekkoilija on, niin eihän se saatana kiroilematta tee huippujälkeä millään. Tai sitten on kysymyksessä oman firman omistaja, kyllä jonkilainen demari-henki vallitsee myös jääkiekossa. Se onkin minusta surkeaa, erittäin hyvää jälkeä kyllä tekee muttei vaadittavaa super-suoritusta, ja tässä onkin se ero mikä vaaditaan valitettavasti mestaruuden voittamiseen. Elikkä tähän tarvitaan sellainen rakkikoiramainen valmentaja puristamaan viimeisetkin mehut pelaajista, surkeaa.