Quentin Tarantino

[Black Adder]

Tarantinon leffoista olen aina tykännyt. Leffojen juonissa ei ole mitään ihmeellisen monimutkaisia koukkuja vaan tarina hänen leffoissaan soljuu jouhevan mukavasti. Vähän saman tuntuisesti kuin silloin muksuna, kun äiti tai isä luki satua.

Tarantino on aivan loistava luomaan leffan, tai leffan sisällä olevan tilanteen mukaisen hengen. Kuvausympäristöt ja hahmot luovat jonkinlaisen retro-tunnelman. En oikein tiedä, mutta niissä on vain jotain jännää särmää, kuvissa mitä hän luo. Sellaista arkielämän särmää. Lisäksi kuvakulmat ja värimaailma ovat jotenkin... niissä on jotain omaa.

Myös näyttelijät näyttelevät hänen ohjauksissaan "rennosti". Ei ole mitään ylinäyttelemistä tai hampaat irvessä menoa, jota liian monet puolitoimintaleffat pitävät sisällään. Homma on aina kylmän viileää, aika tavallista.

Musiikilla on toki myös suuri osa hänen elokuvissaan, kun sitä tiettyä maailmaa luodaan katsojan silmien eteen. Jackie Brownissa ja Kill Bilissä, molemmissa luodaan sellainen 70-lukulainen pornoilmapiiri.

Lisäksi päähenkilöiden hahmot ovat hyvin voimakkaita, karismaattisia.

En ole erityisesti kenenkään ohjaajan fani, mutta Tarantinon leffat ovat aina loksahtaneet. Niissä on se oma ilmapiirinsä, joka ainakin allekirjoittaneeseen tehoaa. Jotkut täällä ovat verranneet Pulp Fictionia ja myöhempiä tuotoksia. Itse en näe kovinkaan suurta eroa näiden välillä. Se ensimmäinen vaan monesti kolahtaa eniten. Itse asetan melkolailla samalle viivalle kaikki, toki ovat erilaisia töitä, mutta silti ovat tarinankerronnaltaan samalla tavalla soljuvia. Kill Bill on suoraviivainen kuin Eric Lindros kaukalossa.

Myös leffojen suora huumori pistää hymyilyttämään, kun esimerkiksi Jackie Brownissa Robert de Niro alkaa pamputtamaan huumehöyryistä Fondaa, panettaako-repliikin houkuttelemana, tai kun Pulp Fictionissa kavereilla laukeaa ase ja vangin aivot leviät pitkin pirssin sisustuksia, tai Kill Billissä Uma Thurman puhkaisee Darryl Hannahin toisenkin silmän ja liiskaa sen varpaiden väliin ja Darryl on "vähän niinkö hukassa".

Tarantinon jutut vaan sopii mulle...

 

[lintu]

Viestin lähetti vlad
Erityiskiitoksen Tarantinon leffat saavat dialogista - mikä toisinaan on todella huikaisevaa, ja henkilöhahmoista - joista löytyy särmää.

vlad.

Aivan, ja yksi juttu joka on jäänyt huomioimatta on Tarantinon kyky löytää näyttelijät jotka sopivat näihin mahtaviin henkilöhahmoihin.

John Travolta - Vince Vega
Bruce Willis - Butch
Darryl Hannah - Elle Driver
David Carradine - Bill
Bridget Fonda - Melanie Ralston
jne

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Black Adder
, tai Kill Billissä Uma Thurman puhkaisee Darryl Hannahin toisenkin silmän ja liiskaa sen varpaiden väliin ja Darryl on "vähän niinkö hukassa".

Moni ainoastaan Kill Billin ekan osan nähnyt nyt mielellään puristaisi kemat pihalle Black Adderista - piti sinun sitten mennä tuo silmäjuttu leffasta spoilaamaan. Vai oletko kenties sitä mieltä, että moinen asia kuuluu ns. yleissivistykseen, ja se pitää olla jokaisen Suomen kansalaisen tiedossa yhtä hyvin, kuin fakta että suutelemisesta saa vauvan?

Sitäpaitsi ei Black Mamba sitä silmää PUHKAISSUT, vaan hän .... noh, katselkaa itse a.o. leffasta mitä tapahtui.

Minun mielestäni Kill Bill vol. 2 oli erittäin tylsä ja ylipitkä viritys. Suurin osa kaikesta hauskasta tappamisesta suoritettiin jo ekassa jaksossa...

 

[redcat]

Metkaa, että moni pitää Jackie Brownia QT:n heikoimpana esityksenä. Taitanee moinen asenne/mielipide juontua siitä, että siinä ei mäiskettä ja ammuskelua ole siinä määrin kuin Tarantinon leffoissa yleensä tuppaa olemaan. Minulle taas Jackie Brown on Quentinin tuotannosta se parhain, jonka katsomisesta saa yhä edelleenkin hyvät vibat.

Ehkäpä QT:n leffojen erittäin onnistuneet musiikkivalinnat antavat anteeksi ns. heikompien esitysten pettymykset, siitä asiasta moni lienee samaa mieltä. Eikä käy kieltäminen, että omaan Jackie Brown-faniuteeni liittyy kyllä olennaisena osana leffan läpi soiva 70-luvun soul-musiikki, josta pidän todella paljon. Mutta myös leffan rauhallinen perusvire on myös sitä, minkä takia pidän siitä.

 

[Timbit]

Viestin lähetti Juhaht
Laskekaa ne Quentin-fanilasinne silmiltä ja kuvitelkaa objektiivisesti tilanne, jossa saman leffan (Kill Billin) olisi ohjannut joku täysi tuntemattomuus. Olisiko se saanut osakseen samanlaista julkisuutta, menestystä tai kritiikitöntä palvomista?

Ehkä siinä tapauksessa tästä tuntemattomuudesta puhuttaisiin kiivaaseen sävyyn uutena Tarantinona? Suuri Tuntematon kasvattaisi itselleen nopeasti maineen, sekä tekisi siinä sivussa useita mestaritason elokuvia. Jossain vaiheessa hän tekisi kaksiosaisen elokuvan, joka aikaansaisi kahtiajakaantumista hänen ihailijoissaan. Toisten mielestä kyseessä olisi taas ohjaajan kyvyistä kertova mestariteos, kun taas toiset kehoittaisivat näitä muita katsomaan leffaa hieman tarkemmin ja toteamaan sen täydeksi paskaksi josta kukaan ei voi pitää. Keskustelua siitä, onko leffasta pitäminen vain pelkkää ohjaajan maineesta johtuvaa illuusiota, käytäisiin muunmuassa netin eri keskustelupalstoilla.

 

[SergeiK]

Re: Re: Re: Re: Re: Re: Kill Bill 2!

Viestin lähetti Juhaht

Laskekaa ne Quentin-fanilasinne silmiltä ja kuvitelkaa objektiivisesti tilanne, jossa saman leffan (Kill Billin) olisi ohjannut joku täysi tuntemattomuus. Olisiko se saanut osakseen samanlaista julkisuutta, menestystä tai kritiikitöntä palvomista?

Enää pitäisi tietää kuka on tämä Quentin Tarantino.

No, rehellisyyden nimissä kyllä minä tiedän kuka kyseinen ohjaaja on. Mutta siitä huolimatta Kill Billit olivat minulle SE juttu. Voin rehellisesti tunnustaa, että visuaalinen kikkailu ja turhanpäiväisten mukatyylikkyyksien hakeminen tehoaa Sergeihin.

Reservouir Dogs oli sysipaska. Pulp Fiction ihan kiva aikansa tuote ja Jackie Brown tv-elokuvamainen kertakäyttötuote. Eivät edusta minulle elämää suurempaa elokuvaa. Tarantinon leffoissa minua on vituttanut se turhaakin turhempi pälinä, joka erityisesti korostui Reservouir Dogseissa. No, kun herra ohjaaja-neroa seurannut mediassa puhumassa, niin ihmekö tuo. Hänen mielestään normaalia kommunikointia on pälättää 183 sanaa minuutissa ja mielellään jostain Madonnan kappaleen piilomerkityksestä tai muista turhanpäiväisyyksistä. Sen jälkeen ammutaan joltain polvilumpiot jonkun Motown-hitin tahtiin ja pälätetään lisää.

 

[Prof. Puck]

Vai että Tarantino?

Vanha vitsi kertoo, että kun pää on pakastimessa ja perse kiukaalla, pitäisi olon olla keskimäärin hyvä?. Yhtä vaikea on myös Tarantinoa, ja hänen teoksiaan arvostella; tarkastelemalla ainoastaan yhtä tiettyä kerronnallista osa-aluetta hänen elokuvissaan. Tarantinon suuruutta ei nimittäin tajua, ellei tarkastelutapaa hukan ’laajenna’.

Jos Tarantinoa haluaa luokittaen arvostella, soveliainta olisi tehdä se hänen edustamassaan genressä; toiminta-elokuvien saralla. Aika puusilmäinen saa olla, joka ei näe Tarantinon ’kädenjälkeä’, vaikutusta, koko lajityypille. Tarantino loi erityisesti Reservoi Dogilla ) uudenlaisen toimintaelokuvien maailman, jota ja josta ollaan sitten ammennettu isollakin kauhalla, aluksi myös Tarantino itse (Suhteutan nimittäin n Reservoi Dogin ja Pulp Fictionin ikään kuin ’prototyypiksi’ versos tuotantomalliksi. Mitään ’uutta’ jälkimmäinen ei sinänsä tuonut, mutta kaiken sen tyylipuhtaammin, hiotummin ja siistimmin kuin esikoinen. On makuasia, kumpaa arvostaa enemmän). Itse uskaltaisin sanoa, että Tarantino oli/on ohjaaja, joka uudisti ja avasi uuden maailman toimintaelokuvien alagenreen. Tässä mielessä on hyödytöntä verrata David Lynchia ja Tarantinoa keskenään. Yhtä hyödyllistä kun vertaisi kumpi on hienompi automerkki, Ferrari vai Rolls Royce. Hienoja molemmat

Jos listaan ranskalaisilla viivoilla (koska olen laiska) Tarantinon plussat ja miinukset ohjaajana, niin suurin piirtein seuraavaan tulokseen päädyn.

Miinukset:

- Juonenrakentelu on perinteistä ja siten, toimintaelokuvien lajityypille ominaisesti, ennalta- arvattavaa. Plussaa tähän tuo ehdottomasti Tarantinon viljelemät pikku jipot, huumori, joka joko kolahtaa, tai sitten ei, katsojaan. Ymmärrän, että Tarantino saattaa tuntua yliarvostetulta, jos kyseinen huumori ei uppoa suotuisaan maaperään, ja katsoja arvostaa juonen päälle rakennettuja elokuvia. Ei Tarantino tälläkään osa-alueella heikko ole, muttei myöskään nouse toisten yläpuolelle.

- Liittyy osaksi edelliseen, mutta syvällisyyttä Tarantinosta elokuvista hakemaan tulleet joutuvat varmasti pettymään. Itse melkein menin hämilleni

(VAROITUS, seuraava kappale saattaa spoilata jonkun elokuvanautintoa Kill Bill kakkosen osalta)

Kill Bill kakkosen osalta äiti-tematiikan suhteen. Sen verran näppärästi (varsinkin kakkososan lopun dialogin suhteen) asiaa käsiteltiin. Erehdyin jopa harhailemaan ajatuksissani aina tuonne katolilaiseen huora-madonna tematiikkaan kunnes havahduin itsensä Tarantinon herättämänä; Nimittäin lopputeksteissäkin esille tuleva Tarantinon tuotantoyhtiön nimi, Ultra Cool Production, kertoo kaiken olennaisen. Turhaa hänen leffoistaan mitään Kubrickmaista syvällisyyttä, saatikka moraalia, on hakea.

Plussat

+ Tarantino-maailman luominen. Tätä on myös arvostettu ja arvosteltu. Tarantino osaa rakentaa täysin omanlaisensa tunnelman elokuviin. Itse tunnistaisin elokuvan Tarantinon tuotokseksi varmasti muutamassa minuutissa, vaikkei minulla etukäteen olisikaan käsitystä ohjaajasta. Lynchin ja Tarantinon 'vertaaminen' onkin ainoastaan siinä mielessä mielekästä, että kumpikin ovat luoneet oman vahvan kuvakielen ja kerronnan. Kolmantena voisi toki mainita Tim Burtonin, jonka halusin mainita siksi, että Big Fish on katsomisen arvoinen elokuva… Tarantino käyttää upealla tavalla musiikkia hyväkseen tunnelman ja ’maailmansa’ luomisessa.

+ Dialogi. Joka ei tässä kohtaa ymmärrä Tarantinon ’suuruutta’, on syytä ainakin pienimuotoiseen itsetutkisteluun (enkä nyt tarkoita alapään hiplaamista). Itse en voi olla ihailematta Tarantinon rakentamaa dialogia, josta tekee erityisen haastavan se, ettei hänellä todellakaan ole mitään sen syvällisempää sanomista. Esimerkiksi Pulp Fictioniin Samuel L. Jacksonille kirjoitetut monologit olivat/ovat jotain aivan huikeaa verbaalitykitystä, tai Vol. 2:ssa Billin suulle kirjoitettu teksti.

+ ’Lajituntemus’. Kaikesta paistaa läpi Tarantinon valtava kokemus elokuvista, toki myös hänen suosikkigenreistään. Tätä tietotaitoa Tarantino myös osaa käyttää hyväkseen, selkeimpänä esimerkkinä Kill Bill Vol.1:sen sisään sisällytetty anime-pätkä, joka häpeilemättömästä yleisön kosiskelustaan huolimatta, oli onnistunut ja hauska, vähintäänkin piristävä.

+ Viimeisimpänä, joskaan ei vähäisimpänä, on Tarantinon kyky kaivaa näitä ’unohdettuja’ näyttelijäsuuruuksia uudelleen esiin parrasvaloihin. Travoltan lantionheilutukset 70- ja 80-lukujen vaihteesta muistavat kaikki. Sen jälkeen suunta olikin miehellä tukevasti alaspäin, kunnes Tarantino räjäytti pankin; Ja millä tyylillä: Laittaa nyt Travolta parodioimaan ’itseään’ tanssilattialle, kaiken muun hyvän lisäksi. Myös Pam Grier Jackie Brownissa, ja nyt viimeisimpänä erityisesti David Carradine Billin roolissa, mutta myös Daryl Hannah v-mäisen vampin roolissa (muistattehan, se sama Hannah, joka kultaisella 80-luvulla kunnostautui puolivillaisten hömppäroolien tähtenä) olivat suorastaan loistavia.

Eli tässäpä teille hiukan ’evästystä, miksi jotkut, ainakin minä, arvostan Quentin Tarantinoa ohjaajana ja käsikirjoittajana korkealle ja edustamansa lajityypin terävimpään kärkeen kautta aikain.

 

[Taito-Ojanen]

Täällä on kovasti suitsutettu Tarantinon ’lajituntemusta’, mutta mitenpä on hänen faniensa laita tämän saman asian suhteen? Minäpä nimittäin väitän, että moni Kill Bill ykköstä kehunut ei ole kovinkaan montaa aasialaispätkää elämässään nähnyt, jos kerta menee sen elokuvan toimintakohtauksia mahtaviksi sanomaan. Joten etsitäänpä vertailukohtia. Kuinka moni teistä on nähnyt esim. seuraavat elokuvat:

- New Dragon Gate Inn
- Musa the Warrior
- Once Upon a Time in China
- Operation Scorpio
- Enter the Dragon

Jos joku tosissaan väittää, että Kill Bill –elokuvakaksikko pääsee lähellekään noiden kineettisten mestariteosten toimintakohtauksia, väitän, että kyseisellä henkilöllä on ongelmia suhteellisuudentajun kanssa. Vaikka Tarantinolla oli koreografina itse Yuen Woo-Ping, ei hänkään saa rautakankea taipumaan kuin pajua. Varmaan osittain tästä johtuen taistelukohtausten koreografiakin oli todella mitäänsanomatonta, sillä se perustui suurilta osin muutamaan peruslikkeeseen, joita on nähty miljoonittain alan elokuvissa. Mielikuvitus siis loistaa poissaololllaan. Kaiken kruunaa eritoten amerikkalaisiin elokuviin pesiytynyt häitäinen ja hektinen leikkaustyyli, joka tekee tasteluista pelkkää sillisalaattia. Kun näyttelijät eivät oikeasti osaa mitään, kohtaukset joudutaan kuvaamaan hyvin pienissä pätkissä, ja leikkauksella yritetään sitten peittää näyttelijöiden kyvyttömyys. Ei onnistu. Hong Kongissa tätä keinoa käytetään lähinnä yliluonnollisten temppujen kuvaamiseen, mutta Kill Billissä jatkuvasti. Thurman ja kumppanit varmaan harjoittelivat kovasti kohtauksia varten ja tekivät parhaansa, mutta kun takana ei ole vuosikausien fyysistä koulutusta, tulos on sen mukainen.

Kill Billien taistelukohtaukset ovat kunnianosoituksia aasialaisille elokuville samassa suhteessa kun Anton Maiden oli sitä Iron Maidenille. Jos katsojan oli tarkoitus tuntea myötähäpeää katsellessaan Uma Thurmanin ja muiden puupökkelöiden kekkulointia miekka kädessä, pyörrrän puheeni ja myönnän, että Kill Billin toimintakohtaukset ovat onnistuneita.

Kill Bill –leffojen vahvuudet ovatkin muualla. Jos unohdetaan itse taistelukohtaukset, niihin johtavat tilanteet ovat vallan herkullisia. Tarantino on mielestäni loistava alustamaan tilanteita, ja myös lopettamaan niitä. Juuri tästä syystä Kill Bill vol.2 on selkeästi parempi elokuva kuin ykkönen, koska siinä on huomattavasti vähemmän kömpelöä taistelua (heikkouksia) ja enemmän onnistuneita tilanteita sekä dialogia (Tarantinon vahvuuksia). Sitä paitsi kakkosessa on oikeasti upea taistelukohtauskin, eli se Thurmanin ja Hannahin välinen lopullinen yhteenotto. Se oli oikeasti kekseliäs, ja samalla täydellinen esimerkki onnistuneesta tilanteen alustuksesta ja sen lopetuksesta. Jos Kill Bill ykköstä ei olisi koskaan tehtykään, voisin puhua todella onnistuneesta elokuvasta, koska kakkonen on sellainen. Ykkösen kehnohkous kuitenkin laskee arvosanan selkeästi Reservoir Dogsin, Pulp Fictionin ja Jackie Brownin alle.

En halua tällä vuodatuksellani osoittaa asuvani missään norsunluutornissa, mutta en voi silti olla hämmästelemättä, miksi elokuvasarjan epäonnistuneimmat kohtaukset (taistelut) keräävät niin paljon kehuja. Siksi minua kiinnostaakin tietää, miten hyvin Kill Billejä arvostavat tuntevat aasialaista elokuvaa. Omalta osaltani voin myöntää, että japanilaiset miekkaelokuvat ovat jääneet paljon vähemmälle huomiolle kuin honkkarivastaavat.

 

[Prof. Puck]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
..Jos joku tosissaan väittää, että Kill Bill –elokuvakaksikko pääsee lähellekään noiden kineettisten mestariteosten toimintakohtauksia, väitän, että kyseisellä henkilöllä on ongelmia suhteellisuudentajun kanssa...

..Kill Bill –leffojen vahvuudet ovatkin muualla. Jos unohdetaan itse taistelukohtaukset, niihin johtavat tilanteet ovat vallan herkullisia. Tarantino on mielestäni loistava alustamaan tilanteita, ja myös lopettamaan niitä.

Aika lailla samoilla linjoilla Taito-Ojasen kanssa. Tosin en minä aivan noin julmasti lyttäisi Kill Billin taistelukohtauksiakaan (olen nähnyt tuosta listastasi kolme leffaa, joten en voi sanoa olevani mikään alan asiantuntija - pyrin katsomaan kaikki ne, jotka ovat keränneet laajemminkin kehuja). Se mitä Tarantino tuo - näin länsimaalaisena - 'lisää' noihin taistelukohtauksiin on huumori. Viljelläänhän honkkarileffoissakin sitä todella paljon, mutta se on hyvin 'aasialaista', joka osin toimii erinomaisesti, osin ei.

Sinänsä jaan mielipiteesi siitä, että kakkonen on puoliskona tasapainoisempi ja parempi. Olin jopa aavistuksen verran hermostunut kakkosta katsomaan mennessäni, koska ykkösen perusteella ainekset pettymykseenkin olivat olemassa. Mielestäni Kill Billistä saisi/saa hyvinkin RD: ja PF:n kaltaisen klassikon, jos leffa leikattaisiin siten, että se olisi todellakin yksi kokonaisuus, eli ykkös-osiota tiivistettäisiin. Tosin minun ongelma, tai pelastus, on se, etten osaa katsoa noita kahtena erillisenä elokuvana.

Tuo kommenttisi, että Tarantino on erinomainen alustamaan toimintakohtauksiin johtavia tilanteita, kuten myös päättämään niitä, on täysin totta.

 

[Timbit]

Minusta olisi mielenkiintoista tietää, miten vakavissaan tuosta huomiota keränneestä taistelukohtauksesta ylipäätään yritettiin tehdä uskottavaa tai edes hyvää jäljitelmää honkkarileffojen vastaavista. Muistelkaapa, miltä esimerkiksi irti leikkautuneet raajat näyttivät. Aika kaukana realismista, eikö? Olin tähän keskusteluun asti siinä käsityksessä, että tuo taistelu oli tehty jollain tavalla kieli poskessa. Ilmeisesti olin väärässä ja totuus on se, että homma mokattiin täydellisesti silkkaa kyvyttömyyttään.

Ainiin, 2/5. Hävisin teille molemmille.

 

[Taito-Ojanen]

Viestin lähetti Designer
Olin tähän keskusteluun asti siinä käsityksessä, että tuo taistelu oli tehty jollain tavalla kieli poskessa. Ilmeisesti olin väärässä ja totuus on se, että homma mokattiin täydellisesti silkkaa kyvyttömyyttään.

Ilmiselvästi se oli tehty osittain kieli poskessa, mutta ei se silti ollut mielestäni ratkiriemukas. Jos haluaa esimerkin todella hulppean hauskasta lopputaistelusta (jossa tosin ei ole miekkoja), kannattaa mulkaista vaikkapa tuo Operation Scorpio. Siinä näkyy mielestäni hyvin se, miten paljon enemmän fyysisesti lahjakkaat näyttelijät saavat irti myös huumoripuolella toistensa mätkimisestä. Kun oikeasti osaa, on varaa myös pelleillä. Eli minua Kill Billin mättökohtaus ei naurattanut, ei viihdyttänyt, ei kiihdyttänyt, vaan tylsistytti ja jopa nolotti. Siksipä pidän sitä epäonnistuneena. Sama koskee ykkösosan muita taistelukohtauksia, joista yhtäkään en pidä ikimuistoisena, toisin kuin esim. kakkosen 'silmänkääntötemppua'.

Prof. Puckilta sinänsä hyvä huomio aasialaisen huumorin erilaisuudesta. Tästähän on mainio esimerkki Shaolin Soccer, jossa ihmisten jalkoja telotaan tavalla, jota aasialaiset saattavat pitää omalla makaaberilla tavallaan hauskana, mutta itseäni se lähinnä inhotti. Muuten kyllä todella hupaisa leffa sekin.

 

[Moto]

Valtio maksoi velkansa takaisin ja tuo summa sopi miltei täydellisesti The Tarantino Collectionin R-kioskin hintaan. Jäi vielä 21 senttiä ylikin.

Aloitin katsomisen Kill Bill 2:sta, jota en ollut aiemmin nähnyt. Ykkösosasta en erityisemmin tykännyt, joten tämä oli TODELLA positiivinen yllätys. Nyt hahmoihin saatiin enemmän syvyyttä ja etenkin David Carradine ja Michael Madsen olivat aivan loistavia.

Morsiamen ja Billin kohtaaminen saattaa tuntua antikliimaksilta niistä, jotka odottivat elokuvan etenevän kuin huonon actionpelin, jossa vastukset vaikeutuvat koko ajan. Mutta kertakaikkisen tyylikkäästi oli tuokin homma hoidettu.

Täytyy varmaan seuraavaksi tunkea soittimeen ykkösosaskin, jos se vaikka tuntuisi vähän paremmalta vuoden sulattelun jälkeen.

Itse DVD-boksista mainittakoon, että hinta on kyllä halpa (45,90 viidestä leffasta ja 7 tunnista bonusmateriaalia), mutta olisivat kyllä voineet värkätä jonkinlaisen kansivihonkin. Vähintäänkin sellaisen, missä olisi ollut alkuperäiset kannet ja niiden tekstit. Nyt laatikossa ei ole yhtään mitään levyjen lisäksi.

Pulp Fictionin poistetut kohtaukset ja Kill Bill 2:n dokumentit tuli jo katsottua ja varsin mielenkiintosia olivat.

 

[Rod Weary]

Viestin lähetti Moto
Täytyy varmaan seuraavaksi tunkea soittimeen ykkösosaskin, jos se vaikka tuntuisi vähän paremmalta vuoden sulattelun jälkeen.

Itse DVD-boksista mainittakoon, että hinta on kyllä halpa (45,90 viidestä leffasta ja 7 tunnista bonusmateriaalia), mutta olisivat kyllä voineet värkätä jonkinlaisen kansivihonkin. Vähintäänkin sellaisen, missä olisi ollut alkuperäiset kannet ja niiden tekstit. Nyt laatikossa ei ole yhtään mitään levyjen lisäksi.

Minulla on menossa parhaillaan Pulp Fiction. Kill Billit ja Jackie Brown on jo katsottu. Kill Bill 1 oli teatteriversiona jotenkin pliisu, kun elokuva jäi kesken, enkä tykännyt mitenkään älyttömän paljon Uma Thurmanista kung fu -tähtenä. Kakkonen olikin sitten huomattavasti parempi noin yksittäisenä elokuvana katsottuna. Mutta nyt, kun sai katsoa nuo putkeen, niihin pystyi suhtautumaan yhtenä leffana. Ja voin kertoa, että eka osa oli huomattavasti viihdyttävämpi toisella kerralla. Itse asiassa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. QT sai minulta synninpäästön KB1:n lievän pettymyksen jälkeen.

Tuo kansivihkosen puuttuminen kyllä ihmetyttää. Pahvikuoressa ei edes kerrottu, mitkä äänet tai kuvasuhteet leffoista löytyvät. Tavallaan tuli tunne sian ostamisesta säkissä, vaikka en uskonutkaan pettyväni levyjen tekniseen laatuun. Enkä pettynyt. DTS ja anamorfinen kuva löytyvät, eli ei syytä huoleen. Todennäköisesti tästäkin tulee vielä joku gift set -paketti, missä on sitä muutakin materiaa leffojen lisäksi. En vain malttanut odottaa.

 

[ms.qvist]

Tämä oli mielipiteeni kaikessa lyhykäisyydessään Kill Bill ykkösestä.

Viestin lähetti vlad
Kakkonen on vielä katsomatta, ykkönen oli hyvä - joskaan ei niin hyvä kuin odotin, mutta kaikesta huolimatta äärimmäisen katsottava ja omalla tavallaan nautinnollinen leffa. Loppu oli kaikessa "kylmyydessään" äärimmäisen viehättävä ja jopa (perverssillä tapaa) kaunis.

Joulupukki muisti minua sitten Tarantino-boxilla josta löytyy kummatkin Kill Bill'it. Verestin muistoja ja katsoin joulupyhinä - itseasiassa aattona - ykkösen uudelleen ja hetimiten seuraavina päivinä kakkosen. Jos pidin ykköstä hyvänä elokuvana, joskaan se ei täyttänyt kaikkia odotuksiani, oli kakkonen tähän verrattuna todella laimea esitys. Odotin huomattavasti parempaa kokonaisuutta, nyt episodimaisuus puri omaan nilkkaan.

Löytyi leffasta hyviäkin otoksia.

Arkkuun sulkeminen ja hautaan laittaminen oli "piip" vapautumisurakan alkuun saakka vallan loistavaa työtä, mutta jälkimaussa oli aistittavissa vivahdus väljähtyneisyyttä.

Silmää ja silmättömyyttä ei liene tarvitse mainitakaan, mutta kokonaisuudessaan tämäkin ottelu oli hivenen teennäisen tuntuinen.

Vihkiäisseremonian harjoitteluepisodi - mikä sitten päättyi tunnetulla tapaa - oli tietyllä tapaa kaunis ja herkkä episodi, mutta aivan liian yksinäisenoloinen tässä leffassa.

Huonoja hetkiä ja otoksia en ryhdy erityisemmin erittelemään, poikkeuksena mainitsen lopun yhteenoton jossa "piip" teki tilit selväksi Bill'in kanssa. En vain pitänyt Tarantinon "rakennelmasta".

Kokonaisarvioni Kill Bill vol. kakkosesta on tyydyttävä. Pitänee kuitenkin katsoa joku päivä uudelleen, josko sitten saisin paremmin leffan tunnelmasta kiinni.

vlad.

 

[Kyle]

Viestin lähetti vlad

Jos pidin ykköstä hyvänä elokuvana, joskaan se ei täyttänyt kaikkia odotuksiani, oli kakkonen tähän verrattuna todella laimea esitys. Odotin huomattavasti parempaa kokonaisuutta, nyt episodimaisuus puri omaan nilkkaan.

Itse olen aina ollut samaa mieltä kakkosessa kaikki tehdään vähän turhan sekavasti, kun ykkösessä se oli suoraviivaista ja toiminnallisempaa. Tämä siis vain Tarantinon mittapuulla, yleisestihän nämä elokuvat ovat elokuvamailman eliittiä, tosin nämäkään ei pärjää Tarantinon kolmelle ensimmäiselle teokselle.

PS. avausviestiin eikö Killing Zoe ole Tarantinon käsikirjoittama.

 

[redcat]

Sain joululahjaksi Tarantino-boxin. Hyvin joulupukki tiesi, mitä halusin. :-)

Leffat katselen ajan kanssa jossain vaiheessa. Extra-materiaalia katselin joulupyhinä ja niistä mainittakoon sellainen seikka, että sitä riittää. Kill Billejä lukuunottamatta, leffoista oli toinen levy pelkästään näitä extroja. Yhden voin mainitakin, josta en tiennytkään aiemmin: Jackie Brownissa oli kohtaus, missä Samuel L. Jacksonin esittämän asediilerin himassa katsottiin telkkarista ohjelmaa nimeltään "Chicks who love guns". Tarantino oli tehnyt pelkästään tuota kohtausta varten kokonaisen kymmenminuuttisen filmin. Siis ikäänkuin aivan oma ohjelmansa. Toisaalta, ihan järkevää, sillä silloin hän pystyi valitsemaan filmin dialogiin sopivan kohtauksen siltä perustalta, että mikä tuntui parhaimmalta.

 

[Van der Teemu]

En ollut tutustunut ennen joulua kuin molempiin Kill Bill- elokuviin. Pidin niitä aivan loistavina elokuvina, ja kun joulupukki muisti minua sitten Tarantino-boxilla, niin aloitin katsomalla Reservoir Dogsin samana iltana. Ei ollut turhaan kehuttu, mutta sen jälkeen katsoin Jackie Brownin. Aivan käsittämättömän hieno elokuva, en osannut todellakaan odottaa niin paljoa. Ehkä siksi, että se on jäänyt aika vähälle huomiolle R Dogsin, Pulp Fictionin ja Kill Billien takia. Toistaiseksi en ole vielä nähnyt yhtään huonoa Tarantino-elokuvia enkä usko Pulp Fictionin olevan sellainen. Eli voin huoletta liittyä tähän Tarantino-fanien joukkoon, koska hänen elokuvansa ovat mielestäni loistavia.

 

[Rygge]

Itse kävin tänään hakemassa tuon Tarantino-boksin. Taitaa uusi vuosi mennä leffoja katsellessa. Haistatan paskat kaikille, jotka jonottaa baareihin, haen Alkosta hyvää wiskiä ja nautin hyvistä elokuvista. Taitaa olla muuten aika suosittua tavaraa, melko monessa kaupassa sai juosta ennen kuin tärppäsi. Mutta löysinpä lopulta omani, ja uskallanpa väittää, että kyllä tämä etsimisen ja sijoitetun rahamäärän arvoista oli.

 

[Playmaker]

Viestin lähetti Rygge
haen Alkosta hyvää wiskiä ja nautin hyvistä elokuvista. Taitaa olla muuten aika suosittua tavaraa, melko monessa kaupassa sai juosta ennen kuin tärppäsi.

Se on katso se saatanan monopoli kun jyrää. Alkosta tosiaan yleensä tärppää.

Mutta niin, itsekin taidan huomenna lähteä tuota boksia metsästämään. Kaikki leffat nähty, mutta kestävät kyllä useammankin katselukerran. Varsinkin ennen Kill Billiä valmistuneet.

 

[Rygge]

Viestin lähetti Playmaker
Mutta niin, itsekin taidan huomenna lähteä tuota boksia metsästämään.

Voin antaa sen verran vinkkiä, että keskustasta on melko turha metsästää, ellei tilanne ole jo huomenna radikaalisti muuttunut siitä, mitä se oli tänään. Itse kolusin melko monta keskustan puljua läpi laihalla menestyksellä.

EDIT: Olettaen tietysti, että Helsinki on kaupunki, josta aiot tuotetta hakea.

 

[Playmaker]

Viestin lähetti Rygge
Voin antaa sen verran vinkkiä, että keskustasta on melko turha metsästää, ellei tilanne ole jo huomenna radikaalisti muuttunut siitä, mitä se oli tänään. Itse kolusin melko monta keskustan puljua läpi laihalla menestyksellä.

Kiitos vinkistä. Mestästän sitten puhelimen kautta.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti vlad
Jackie Brown on myös mielestäni katsottava leffa (lue hyvä).

Mielipiteeni on hivenen muuttunut.

Tulipa tässä katsottua Jackie Brown pitkästä aikaa, nyt täytyy tunnustaa, että leffa on enemmän kuin "katsottava", se on hieno ja älykäs leffa monella tapaa.

Dialogi on nasevaa, henkilöhahmoista löytyy syvyyttä ja moniulotteisuutta - oikeastaan huonoa lenkkiä näyttelijäiden joukosta on hankala nimetä, poliisikaksikko jää ehkäpä roolistaan johtuen hivenen varjoon mutta muuten elokuva on täynnänsä hienoja hahmoja.

Robert de Niro on loistava täydellisenä tumpelona, kolmen minuutin panosta tulee suorastaan säälinsekaisia tuntemuksia. Siinä on näyttelijä jota arvostan todella korkealle, antaumuksellinen ja täydellisyyteen pyrkivä näyttelijä, leffat vilisevät ohitse silmieni "Kuin raivo härkä", "Cape Fear" monien monien muiden ohella.

Eipä Samuel jää paljoa heikommaksi, en yhtään ihmettele, että Samuel on eräs Tarantinon luottoherroista. Herran uralle mahtuu useita ohilaukauksiakin mutta Tarantinon filmeissä hän nousee ehdottomasti omalle tasolleen. Tällaistä jälkeä haluan nähdä häneltä enemmänkin - tässä mielessä hänen pieni roolinsa Kill Bill vol. kakkosessa oli naseva ja hieno.

Mutta entäpä Pam? Olisitpa reilut kymmenen vuotta nuorempi... Täydellinen löytö Tarantinolta rooliinsa, hienoa uskallusta Tarantinolta ottaa hänet tähän rooliin (itseasiassa, eikös Tarantino likipitäen vaatinut Pamin kyseiseen rooliin, kirjoittiko jopa roolin hänelle?).

Jackie Brown - erinomaisen suositeltava leffa.

vlad.

 

[Rod Weary]

Viestin lähetti vlad
Jackie Brown - erinomaisen suositeltava leffa.

Minun mielipiteeni ei ole muuttunut. Olen aina pitänyt tästä leffasta erittäin paljon. Ja peesaan vladia noissa näyttelijäasioissa ja lisään sekaan vielä Robert Forsterin. Toisilla on karismaa, toisilla ei. Forsterilla sitä on paljon.

Tarantinolta on ehkä tulossa jotain tänä vuonna ja Inglorious Bastards ensi vuonna. Niitä odotellessa. Lähde: imdb.

 

[lintu]

Viestin lähetti Ossi

Tarantinolta on ehkä tulossa jotain tänä vuonna ja Inglorious Bastards ensi vuonna. Niitä odotellessa. Lähde: imdb.

Käsittääkseni Inglorious Bastards (Italialainen sotaleffa) siirtyi sivuun ja uusi projekti on Kung fu-leffa jota on saatavana kahtena versiona; mandariinikiinaksi ja englanniksi dubbattuna siten että ääntä ja kuvaraitaa ei ole synkronisoitu.