Alfred E Neuman
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät ja Ärrät
No niin, neljä peliä vielä, ja sitten on pelit Championshipsissä pelattu. Niinhän siinä kävi, että Leicester nousee ensi kaudeksi valioliigaan, kymmenen vuoden tauon jälkeen. Burnley on lähes varmuudella toinen suora nousija. QPR jäi kyllä ihan itseaiheutetusti tahkoamaan playoffseja.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että playoffseja pelaavat kaikki viime kauden putoajat ja Derby. Eli varmasti mielenkiintoa riittää näihinkin peleihin. Vaikka onhan tämä kyllä järjettömän tyly systeemi ratkaista nousija. Playoffsien voittajajoukkueet pelaavat yhden ottelun Wembleyllä, ja tämän ottelun voittaja pelaa valioliigaa ensi kaudella. Siinä voi miettiä, jos peli pilkuille menee, että mitkä on pelaajien paineet onnistua. Ero valioliigan ja championshipsin välillä on kuitenkin jo taloudellisestikin niin iso että ei edes vertauskuvaa nyt tähän hätään löydy.
Vaikka lauantaina laitettiinkin Nottinghamille pataan 5-2, ei viime aikojen otteissa kyllä hurraamista ole ollut. Nottingham on ollut aivan sekaisin viimeiset kuukaudet, joten niiden voittaminen ei nyt ole mikään saavutus. Sitä ennen käytiin ottamassa turpaan Blackburnilta 2-1, sekä Bournemouthilta 2-1. Ottelut jotka olisi ehdottomasti pitänyt voittaa, koska Burnleykin menetti pisteitä tuolloin. Näitä kahta tappiota edelsi surkea 1-1 tasuri Blackpoolia vastaan, joukkue joka alkukaudesta pelasi todella loistavasti ja joka nyt on vain kaksi pistettä putoamisrajasta. Blackpoolia vastaan tuli se meidän perisynti esille todella hyvin. Pallo saadaan kyllä rankkarialueelle hyvin, mutta sitten loppuu ideat. Mikäköhän tähän on syynä, sitä en osaa sanoa. Bournemouthista muuten vielä sen verran, että ei ole huonosti pelanneet hekään. Ekaa kautta championshipsissä, nyt ovat kärkkymässä jopa playoffs paikkaa. Hatunnosto heille.
Positiviisena pitää vielä mainita, että Charlie Austin on palannut sairaslomaltaan. Tämä on erinomainen asia kun nuo pleijarit alkaa. Zamorakin on alkanut saamaan maalijyvänsä kohdalleen. Kerrassaan loistavaa.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että playoffseja pelaavat kaikki viime kauden putoajat ja Derby. Eli varmasti mielenkiintoa riittää näihinkin peleihin. Vaikka onhan tämä kyllä järjettömän tyly systeemi ratkaista nousija. Playoffsien voittajajoukkueet pelaavat yhden ottelun Wembleyllä, ja tämän ottelun voittaja pelaa valioliigaa ensi kaudella. Siinä voi miettiä, jos peli pilkuille menee, että mitkä on pelaajien paineet onnistua. Ero valioliigan ja championshipsin välillä on kuitenkin jo taloudellisestikin niin iso että ei edes vertauskuvaa nyt tähän hätään löydy.
Vaikka lauantaina laitettiinkin Nottinghamille pataan 5-2, ei viime aikojen otteissa kyllä hurraamista ole ollut. Nottingham on ollut aivan sekaisin viimeiset kuukaudet, joten niiden voittaminen ei nyt ole mikään saavutus. Sitä ennen käytiin ottamassa turpaan Blackburnilta 2-1, sekä Bournemouthilta 2-1. Ottelut jotka olisi ehdottomasti pitänyt voittaa, koska Burnleykin menetti pisteitä tuolloin. Näitä kahta tappiota edelsi surkea 1-1 tasuri Blackpoolia vastaan, joukkue joka alkukaudesta pelasi todella loistavasti ja joka nyt on vain kaksi pistettä putoamisrajasta. Blackpoolia vastaan tuli se meidän perisynti esille todella hyvin. Pallo saadaan kyllä rankkarialueelle hyvin, mutta sitten loppuu ideat. Mikäköhän tähän on syynä, sitä en osaa sanoa. Bournemouthista muuten vielä sen verran, että ei ole huonosti pelanneet hekään. Ekaa kautta championshipsissä, nyt ovat kärkkymässä jopa playoffs paikkaa. Hatunnosto heille.
Positiviisena pitää vielä mainita, että Charlie Austin on palannut sairaslomaltaan. Tämä on erinomainen asia kun nuo pleijarit alkaa. Zamorakin on alkanut saamaan maalijyvänsä kohdalleen. Kerrassaan loistavaa.