Silloinen SE OIKEA sambaryhämä, nykyinenhän on pelkkä raiskaus siitä. Sillon kannustus oli rytmikästä ja jopa kuulosti hyvältä verrattuna tämän päivän yksitoikkoiseen paukutukseen, hyvään aikaan rumpujen lisänä oli lehmänkellot ja jonkin sortin helistimet.
Itsekin kun näitä ikäloppuja olen, kiinnittäisin huomiota tuohon alkuperäiseen rumpuryhmään ja ennenkaikkea sen taitoon. Tuo ryhmähän muotoutui siis ihan "oikeista" muusikoista, siinä taisi olla muutama ammattirumpali ja siihen aikaan, eräänlaisena lattarimusiikin edelläkävijänä toimineen salsamania yhtyeen perkussiosektio. Eipä siis liene ollut ihme, että joissain matseissa kakkoserän tapahtumattomina hetkinä sitä suorastaan nautiskeli musiikista ja siihen aikaan saivat hallin katsojat mukaan mainiosti eri pelin tilanteisiin osaavalla ja oivaltavalla rytmityöskentelyllään, matseissa siis tavallaan jammailtiin koko katsomo lätkää. Siksi lienee vähän epäreilua, jos vertaa nykyisiä, ymmärtääkseni enemmän lätkä-, kuin muusikko-orientoituneita rummuttajia.
Joinain kertoina, kun osasivat ohjata koko hallintäyden taputtamaan rytmeihin, vaikutus, kun sitä kuunteli, pörhisti niskavillat maagisuudellaan. Ehkä nuo ajat väistämättä on jääneet historiaan, eivätkä palaa, silti toivoisin, että perinteitä kunnioittaen JYP matseissa soittaisi aina ammattitaitoinen ja tiukka rytmiryhmä johtaen kannustusta joukkueelle.
Aikoinaan kun muutin aivoviennin uhrina helsinkiin, oli valtava kulttuurishokki käydä nordiksella pelejä katsomassa, hiljasta kun ruumishuoneella ja tauoilla raikas maailman paskinta ja aivottominta bulkkirokkia. Kannustamisen sijaan ne heilutteli niitä ääliömäisiä lippujaan niin, ettei peliä kyennyt seuraamaan. Ihan rehellisesti: jo nisulan montussa suomisarja aikaan oli tunnelma tuhat kertaa kuumempi kun stadissa koskaan, vaikka ulkona reilut parikymmentä astetta paukkui pakkasta.