Nopeasti vilkaisten tässä ketjussa puhutaan suurimmaltaosin asiaa, muutama turha kommentti välissä, jotka olisi voinut jättää sanomatta.
Itse olen ensimmäisen otteluni käynyt katsomassa kaudella -91-92, Jokerit-????, ja silloin jäin koukkuun. Ymmärrän hyvin nykyisen huudon "On vain JOKERIT!", sillä tämä Jokeri-tunne ei ole tekemällä tehty, se on synnynnäistä. Synnynnäistä, mutta se pitää itse löytää. Itse olen tämän tunteen löytänyt, enkä halua siitä irrottautua, en vaikka kausi on näyttänyt sen karuimman tapauksen omalta aktiiviseuranta-ajaltani. Kuten joku jo aiemmassa viestissä sanoi, jokaisen on koettava ainakin kerran se, miltä tuntuu kun on pohjalla. Tämä pohja osui tähän kauteen, mutta positiivista on se, ettei ole kuin yksi suunta, ylöspäin.
Itse olen seurannut otteluita aina mahdollisuuksien mukaan ja koittanut kannustaa joukkuettani niin paljon kuin pystyn. Tällä kaudella kannustukset ovat tahtoneet saada ironisia piirteitä, mutta ne lienevät vain sen pahanolon pois työntämistä varten. Sisällä on palanut silti usko onnistumiseen ja toivo parempaan huomiseen.
Kiitän faneja siitä, että he ovat jaksaneet kannustaa joukkuetta, on hienoa nähdä, että sukupolvet eivät vaihdu, vaan niitä tulee kokoajan lisää. Katsomoon on hieno saada uutta porukkaa jotka ovat valmiita kasvamaan tähän tunteeseen, tämän joukkueen mukana.
... ja muistakaa: "On Vain JOKERIT!"