Toisaalta on myös niin, että ne muut näkökulmat, erityisesti ympäristöön liittyvät, on helppo nähdä sellaisina, joiden todellinen ratkaisu vaatisi toimia paljon laajemmalla rintamalla. Nämä ovat juuri sellaisia asioita, joissa EU:n tai vastaavan taloudellisen liittoutuman pitäisi olla johtava toimija. Ei Suomella ole yksinään juuri sananvaltaa, eikä esimerkkiä näyttämällä kannata idealistisesti puukottaa itseään selkään.
Tasapainon säilyttämisen yhteiskunnassa (tai enemmänkin sen menettämisen uhan) koen lähinnä AY-liikkeen tyhjänä huuteluna. Ei meillä todellisuudessa ole se paljon huudettu yhteiskuntarauha todellisuudessa järkkymässä, vaikka miten (Suomalaisesta näkökulmasta) oikeistolaista politiikkaa tehtäisiin. Suunsoitoksi jää liki kaikki uhkailu. Ei sitä pidä ottaa päätöksenteossa oikeastaan ollenkaan tosissaan. Uhkailua vailla katetta.
Tämän hallituksen politiikasta riippumatta Suomi on luisussa, pitkässä luisussa. Talouskasvua ei ole mistään näkyvissä, eikä mikään poliittinen kokoonpano sitä tule ajoissa luomaan.
Kyynistä tai ei, väitän, että todennäköisintä on Suomen näivettyminen ja jatkuva köyhtyminen seuraavien kymmenien vuosien ajan. Läntisistä pohjoismaista jäädään enemmän ja enemmän jälkeen.
Kumma kyllä, oma firma on hakenut kasvua Ruotsista ja siinä onnistunutkin. Itse asiassa uusi asiakas on tällä toimialalla jopa monta kertaluokkaa halvempi saada Ruotsissa kuin Suomessa. Meillä tapellaan keskenään niin kovaa, että maksetaan näkyvyydestä vain sen takia, että kaverikin maksaa. Alalla jossa 10% liikevaihdosta on ihan tavallinen markkinointibudjetti, eivätkä asiakkaat ole kuluttajia vaan yrityksiä.
Jävla vem som helst.