Kulttuurimatka Poriin kaikilla mausteilla, osa 2/2
Jatko-osa kulttuurimatkasarjassamme, ensimmäinen osa löytyy
tästä.
Eilen tuli jo jaeltua enemmän peliin liittyvät arviot mielenpäätä kiusaamasta, mutta tässä vielä raporttia kulttuurimatkan sadosta.
1.
Auto starttasi klo 13:35 kohti Poria. Matkaan tarttui edelleen 2 lippua, koska jostain käsittämättömästä syystä kukaan ei tätä toista esim. YV:llä itselleen halunnut. Porilaiset toki saattoivat optimoida tässä fiksusti tunnelmaansa, sillä eihän se jälkiviisaana olisi ollut mukavaa istua JYP-henkisen vieressä ;=)
2.
Matkasta välillä Numela-Pori jää mieleen:
- yksi ainoa mutka, loput sellaista loputonta suoraa
- vähän liikennettä molempiin suuntiin
- tuhdisti ylinopeutta kameroiden välissä
- mieletön määrä kaatuneita puita edelleen siivoamatta metsistä ja jopa Ässien hallin viereltä
3.
Saapuminen paikalle oli jotenkin mystinen ja jännittävä kokemus. Kaatuneiden puiden reunustaman polun kautta nousimme hallille, suuntaa ei tarvinnut kysellä, kir(e)kkoväkeä oli sen hartaasti ja runsaslukuisesti ilmaantunut paikalle. Tunnelma oli odottava, paikat löytyivät yhden arpomisen jälkeen. Hallin kapeat betoniset käytävät nousivat ja laskivat jännästi hallin ympärillä. Hallin mielenkiintoinen akustiikka loi jänniä kaikuja käytäville. Ihmiset jonottivat makkaraa ja spekuloivat pelistä.
4.
Kulinaristinen puoli jäi torsoksi (oma moka), koska päätin jättää Grilli-Porin (?) antimet väliin, jotta kotiin pääsisi vielä inhimilliseen aikaan. Makkaroita paloi kahdessa erässä yhteensä 4 kpl. Kunniamaininta sekä alakerran senioreille mainiosta huumorista ja vieraanvaraisuudesta, samoin myöhemmin toisaalla ”liikkuvalla makkarakioskilla” oli hymypalvelua tarjolla. Näistä pienistä jutuista se kulttuuri ja hyvä asiakaskokemus syntyy - ja millaisia tarinoita vierailijat kotiinsa kokemuksinaan jakavat. Hyvä Pori vielä kerran ;)
5.
Istumapaikoista toinen meni Ässien C-junioreissa pelaavalle Tuukalle, jonka kanssa olikin hyvät väännöt pelistä ja sen lopputuloksesta. Kiitos Tuukalle tästä! Toisella puolella istui herrasmies, jolla oli todella pitkä suhde Ässiin takana. Sain siis kulttuurimielessä hyvän mixturen porilaista kiekkohulluutta viereeni. Pihlmanin siirto Ässiin oli selvästi odotettu asia. Sitä sitten kummasteltiin yhdessä pelin aikana, että ehkä juuri siksi Pihlman oli aktiivinen osapuoli tulevien kanssapelaajien järjestämissä torikokouksissa kaikkine juhlallisuuksineen.
Hitsipillin katku oli näistä keskusteluissa kaukana. Peli oli pääosassa ja sitä käytiin läpi monipuolisesti. Sitä (katkua) en löytänyt edes seisomakatsomoiden puolella toisessa erässä käydessäni. Hallin käytävät ruuhkautuivat niin pahasti, että jos se hitsi olisi haissut -niin hitsi vie - olisin sen näissä lähituntumalle ojennuksissa varmasti myös haistanut. Ja tähän mukahauskuushymiö.
6.
Isomäen tunnelmasta on puhuttu paljon. Syytä on puhuakin! Ratkaisevaa tunnelman rakentumisen kannalta on 2 asiaa (verrattuna Jyväskylään): toisaalta
akustiikka tukee apokalyptisen kauhuelokuvan kaikumaailmaa, toisaalta tämä edelleen tuottaa kannustajille oman esiintyvän taiteilijan monitorin/vahvistimen ja tällöin oman pienen äänen dynamiikka ei katoa studiomaiseen tyhjään ääntä imevään tilaan, vaan yhtyy muiden kannustajien orkesteriin. Kullekin on oma soittimensa, jokaisen ääni on arvokas, jokaisen ääni kantaa. Kaunista.
Toinen osatekijä on
koko toisen laidan täyttävä mahtava ja rajaamaton seisomakatsomoalue. Pyörähdin JYP-päädyssä mm.
Anselmi Raatoa ja
Kapoa moikkaamassa, olihan se huikea alue tunnelmaltaan. Huomasin samalla, että minusta on jo tullut profiililtani sellainen
kirottu istumakatsomolainen, joka jotenkin osaa keskittyä vain pelin seuraamiseen ja jännittää niin paljon, että äänijänteiden puolella on hiljaisempaa. Taputin minkä osasin aina kun muistin.
Yhteenvetona eilinen peli ja tunnelma jopa ylitti odotukseni. Sarja on tasainen, vastustajia tunnutaan kunnioittavan,
mielikuvat porilaisista hitsareista vaihtuivat kokemukseen fiksusti vieraskannattajiin suhtautuvista kaupunkilaisista , makkarajakelusta voitaisiin ottaa mallia Jyväskylään, matka Poriin on pitkä mutta suora ;)
Ja itse peli: se voitettiin.
7. Kotimatka. Sama suora toiseen suuntaan peltipoliiseja vältellen. Vakionopeudensäätimen rinnalle olisi voinut hankkia tälle matkalle vakiosuunnansäätimen, jotta Jatkoajan tunnelmien surffaaminen Samsung Galaxy Notella olisi ollut entistäkin helpompaa ;)
Hieno reissu ja tulipa myös tehtyä!
Jupa
PS.tämän kulttuurikiertueen voisi ottaa tavaksi, omaksi iloksi on kiva kirjoitella, toivon, että sinäkin lukijana sait jotain