Sarja on ollut niin tasainen, että "taputellaan" se pakettiin ratkaisun jälkeen, kaikki matsit olisivat voineet päättyä pienillä marginaaleilla toistekin päin ja/tai jompikumpi jengi voisi olla jo kesälomilla.
Tällä hetkellä Nikkilä on ollut hieman Koskista parempi ja onnekkaampi, useampi kiekko on pysähtynyt käytännössä Pelsujen maaliviivalle, unohtamatta Espoossa tullutta maalia, joka hylättiin sinänsä oikein liiga-säännöillä, NHL-säännöillä se olisi maaliksi laskettu.
Jos nyt jotain selkeää eroa pitää jo nyt tehdä, niin Pelsujen valmennus vie Bluesin vastaavaa 6-0. Koskisen heikkoudet on scoutattu enemmän kuin hyvin. 3:ssa pelissä hankittiin jäähy väkisin ja pistettiin peli tasoihin ja voittomaali heti perään, eikä Bluesille annettu yhtään siimaa loppuminuutilla.
Tänään sitten Bluesin valmennukselta täysi tunarointi pistää normikenttä häviämään aloitus 100-0, josta JA-maali, ei todellakaan noin, kun varmasti tiedettiin, että tarkoitus on pelata Latvalalle vetopaikka viivalle (muutenkin aloitukset on hävitty lähes aina, myös silloin peli nro 3:ssa ratkaisevissa aloituksissa). Tälläisiin pikkujuttuihin pelit usein ratkeaa ja valmennuksen tehtävä on maksimoida noi tilanteet.
Samaten ihmettelin, olen ihmetellyt koko ajan, miksei Kaanien ohutta ja melko heiveröistä pakkikalustoa taklata kunnolla, tollanen pehmitys syö pelihuumoria, vie mehut pihalle ja altistaa virheille.
Vastaavasti tänään oli tullut ilmeinen käsky "kurmottaa" Kelleriä koko ajan, etenkin 3. erässä ja JA:lla, kun Japa oli pistänyt pillin taskuun. Vaikutti varmasti (kenties) Kellerin peliin, ei kaveri yleensä noista paikoista jätä maalia (maaleja) tekemättä, nyt saattoi olla hieman hermot kireällä tuon "kurmotuksen" takia. Pieniä juttuja, mutta usein hyvinkin ratkaisevia.
Olisin Bluesilta odottanut kaikissa kotipeleissä selkeätä isännän otetta, kunnon taklauksia, torikokouksia ja hämmentämistä, toi on nimenomaan valmennuksen tehtävä psyykata kaverit siihen, nyt homma on ollut vähän virastotouhua.