deja vu torstailta
Ei oppi ojaan kaada. Vantaa kaatoi toistamiseen samalla reseptillä kuin ensimmäisessä ottelussa. Joukkue jaksoi ottaa jukurihyökkäykset vastaan ja iski omista vähistä paikoistaan maalit hyvällä teholla.
Molemmilla joukkueilla oli kova lataus. Vantaalaisilla se vain meni yli ja otteet kaukalossa olivat kahdessa ensimmäisessä erässä välillä k-18 tavaraa. Miro Laitinen joutui jättämään leikin kesken laitataklauksen seurauksena ja Lasse Kanerva oli puolet toisesta erästä sivussa ranteeseen tulleen julman kirvesiskun jäljiltä. Onneksi meininki rauhoittui kolmanteen erään.
Tuomari Laitisella oli kova työ pitää ottelu hanskassaan. Monta rikettä meni myös ohi, mutta Laitinen hyvitti näkemättä jääneet rikkeet antamalla seuraavista tilanteista bokseja. Linja oli kateissa varsinkin kuumassa kakkoserässä, jossa vantaalaisia olisi voinut passittaa jäähykoppiin vieläkin enemmän. KiVa oli täysin vastaantulija ja rikkoi surutta jukuripelaajia, minkä ehti.
Se, mikä meikäläistä kismittää tappiossa eniten on tapa, jolla voitto luisui omista käsistä. Omissa hyökkäyksissä ei ole tappamisen makua, vaan kiekkoa siirrellään ja vatkataan, vaikka pitäisi vaan surutta ampua. Toinen erä oli lähes kokonaan ylivoimapeliä, eikä kiekkoa saatu kertaakaan häkkiin. Esteenä oli oma saamattomuus, maalivahti tai huono onni. Totuuden nimissä on myös sanottava, ettei kiekko tänään pomppinut yhtään sarvipäille.
Sitten, kun paikoista ei saada maalia, niin naapuri kiittää. Vantaalaisten ensimmäistä maalia edelsi Jani Väänäsen kardinaalimunaus hyökkäyssinisellä. Seurauksena ylivoimahyökkäys (alivoimalla) ja peli tasan 1-1.. Vantaa pääsi aivan ilmaiseksi peliin mukaan.
Kun Jukurit aikansa löi päätään lohipaitojen puolustussumppuun, niin käy kuten urheilussa yleensä: vastustaja saa yhden vaarattoman näköisen vastaiskun ja kiittää pistämällä kiekon häkkiin.
Pelissä tuli vääjäämättä mieleen ensimmäinen kohtaaminen Kalevankankaalla: Jukureilla on voiton avaimet käsissään, mutta henkilökohtaiset virheet ja oma tehottomuus johtavat tappioon. Ja toisen erän ensimmäinen puolisko oli yhtä katastrofia. Vantaa ei kuitenkaan ratkaissut ottelua siinä, vaan teki voittomaalinsa yllätys, yllätys: kolmannen erän puolivälissä ainoasta kunnon maalipaikastaan koko erässä.
Tällä hetkellä Jukureilla on neljä dieselvaihdetta, mutta ei yhtään kirivaihdetta. Tänäänkään joukkue ei saanut enää kunnon painetta lopussa aikaiseksi. Vedot olivat helppoja ja paras puhti oli kateissa. Vaikea hommahan se on, kun pitää yht´äkkiä alkaa ajamaan takaa, eikä vain hakea voittomaalia.
Lehtereiltä on tietysti helppo sanoa, miten pitäisi pelata, mutta näillä otteilla ei neljättä peliä voiteta. Nahanluonti on joukkueella edessään. Toivottavasti Jukurit ei myy nahkaansa helpolla, vaan kampeavat vierasvoiton. Ei kiekkokausi saa Mikkelissä vielä tähän päättyä...