Tänään on sitten se päivä. Ensimmäinen kerta, kun tappiolla pääsee pois kisoista, joten panoksista ei tarvitse puhua. Täällä on hyvin jo tullutkin asioita esille.
Suomella on etu nimenomaan joukkuepelaamisessa, vaikka on sanottava, että Venäjä on joukkuemaisempi kuin pariin viime vuoteen. Iltapulujen urheilutoimittelijoiden mukaan jopa aina taitava sekä tuittupäinen I. Kovalchuk (tai miten ikinä sukunimi kirjoitetaankaan) on ollut kurissa ja nuhteessa. Uusi valmentaja on kyllä näin ollen onnistunut jo jossain, vaikka tappio tänään tulisikin. Kuten jo mainittiin, taitokilpailussa jäädään kakkoseksi aivan armotta. Venäjällä on todellisia yksilöitä, järjettömän taitavia yksilöitä. Mitä enemmän ne hitsautuvat pelaamaan yhteen, sitä lähempänä Venäjä on MM-kultaa.
Suomella on saumat, mutta joka osa-alueella tulee tapahtua itsensä ylittäminen. Se on aika paljon vaadittu, kun otetaan huomioon se, että joka osa-alueella ei ole pelattu vielä edes olemassa olevalla tasolla. Kulminaatiopiste on, jäätyvätkö kädet maalipaikoissa. Tässä pelissä niistä jokaisesta tulisi rankoa, muuten käy polku mutkaiseksi ja vaikeaksi. Toinen kulminaatiopiste on tietysti maalivahtipeli. Bäckström on mielestäni ollut valintansa arvoinen ja voi sanoa onnistuneensakin, muutamaa vähän helpompaa lukuunottamatta. Kokonaisuus on kuitenkin nähdäkseni positiivinen näin tärkeimmän pelin odotustunnelmissa. Nyt vain luulen, että Bäckströmin on venyttävä muutamaan gamesaveriin, sen verran pelottavalta vastustajan kalusto tuntuu.