Edellistä kommentoijaa kompaten, pitkä on yhteinen historia Jokerien kanssa täälläkin,
vsta 1972 alkaen pl ne 10 mustaa vuotta.
Voi pojat ja tytöt, niihin vuosiin on mahtunut niin voittoja kuin tappioita. Värikästä vuoristorataa on ollut.
Tänä vuonna pyrkinyt kotimatsit tsiigaamaan paikan päällä ja pidemmät vierasmatsit telkkarista.
Olen raahannut halleille myös jälkipolvea muutamassa sukupolvessa. Ovat tykänneet fiiliksestä, ne nuorisoon laskettavatkin.
Ainahan lähdetään tavoittelemaan sitä suurinta pystiä, että saadaan kauden lopussa kohottaa voittomaljoja, juhlia voittoa yössä.
Niin tänäkin vuonna. Kaikki toki vielä mahdollista, mutta nyt pitää vuorokaudessa löytyä rentous, itsevarmuus, huumori ja luottamus omiin pelitaitoihin. Ne on kaikki kateissa.
Peli on vain hetkittäin kontrollissa, suurimman osan ajasta sekavaa ja huolimatonta. Mailaa puristetaan ja pelataan yli ja ali.
Hermes on pystynyt kontrolillaan ja fyysisyydellä blokkaamaan meidän kärkipelaajat pimentoon eikä vaihtoehtoja tahdo löytyä.
Siihen päälle luokaton puolustuspeli. Yhdessä ne nostattaa (harvat) hiuskarvat pystyyn!
Torstain peli meni hallissa fiilistä aistien ja Eteläpäädyn kannustuksesta nauttien, mutta toki huomasin Hermeksen kontrolloidun viisikkopelaamisen. Olivat siinä valovuosien edellä Jokereita.
Toki heillä oli onnistunut maalivahti, joka torjui taidolla ja tuurilla ja samalla taisi turhauttaa Jokeripelaajia.
Kiinnipitämisjäähyt on turhia. Käytä kroppaa ja fyysisyyttä. älä ota sitä vastustajaa syliin. Siitä tulee jäähy.
Eilinen vierailu Kokkolassa.
Oltiinko paremmin ottelun päällä? Ei.
Hallittiinko ottelua? Ei.
Pystyttiinkö pelaamaan sitä "omaa peliä"? Ei.
Eka erä suht ok. Näytti alkuun hyvältä. Mutta ne jäähyt!!
Hienoisen hallinnan jälkeen ojennettiin kapula vastustajalle ottamalla turhia jäähyjä.
Ja sitten alkoi selviytymiskamppailu.
Varsinkin toisen erän alku oli katastrofaalisen hidasta ja tahdotonta! Jäikö jalat koppiin? Ja tahto.
Toisen pelin koko kuva; selviytymiskamppailu. Eikä selvitty.
Valmennuksen piikkiin.
Hermes pelaa pudotuspeleissä ihan samalla sapluunalla kuin runkosarjassakin.
Valmennuksemme ei löydä (ainakaan ei ole vielä löytänyt) siihen keinoja.
Valmennuksen vastuulla on saada luotua se rento ja oikeanlaiseen itseluottamukseen perustuva pelihuumori esille.
Valmentajan on pystyttävä saamaan playoffeissa pelaajista 110% irti, ei puristamaan mailaa.
Kun valmentaja hikoilee ja panikoi ekan matsin jälkeen ei luone pelaajille luottamusta?
Toisen pelin aikana valmennuksen reagointi peliin, Kuusla vilttiin ja Kankaalle vastuuta.
Kotisohvalla en ymmärtänyt kumpaakaan päätöstä.
Pelaajisto.
Vähän onnistujia; Vauhkonen ajoittain (ei vaan jaksa isoilla minuuteilla), Karvisen niitti (eilen peli oli vaisumpaa, ei erottunut),
Forsblom (tekee puolustuksessa, mitä pystyy, eikä jäähyjä), Henritius ja molemmat maalivahdit.
Pettymyksiin kuuluu tietty runkosarjan pistenikkarit ja pelintekijät. Ja Kangas.
Ja se tampereen mafia. Ei nyt ainakaan vahvistuksista voi puhua. Pistäsin sunnuntaina katsomoon koko trion.
Mutta pelit on kesken.
Sunnuntaina taas hallilla ison porukan kanssa, tai ison ja ison, mutta jälkipolvet mukana kuitenkin.
Ja miettikää, vuosi sitten vasta koottiin Jokerien taustaorganisaatiota, haettiin Mestispaikkaa.
Ei ollut sitä sarjapaikkaa, ei joukkuetta, ei hallia. Nyt ollaan tässä. Missäköhän ollaan vuoden päästä?!!
