Eihän noi playoff-matsit useinkaan mitään kaunista ja taktista pelaamista ole,
ainakaan mitä pidemmälle sarjassa mennään.
Taistelua, vääntämistä runnomista ja tuuria. Sellaista väsyneitten kaverien tahtojen taistoa.
Huomenna punnitaan taas pään ja kropan kestävyys, taistelutahto ja kipukynnys.
Muutama huomio viel eilisestä.
Ne aloitukset.
Nyt pitää koko viisikon keskittyä siihen aloitukseen, vääntää se kiekko omille. Ja sitten vielä mielellään pitää se kiekko omilla.
Kiekon purkaminen omasta päädystä.
Yks pahimpia hetkiä eilisessä matsissa oli, kun Risikko pelas ilman mailaa, kauan, tuntui, et puol eräää!
Miten se kiekon saanti yli siniviiavn oikin niin vaikeaa?!
Miksi muuten kukaan kenttäpelaajista ei antanut mailaansa Risikolle?
Eiks kukaan huomannut?
No, siitä "selvittiin" sitten kun peli vihellettiin poikki ja Häkkilälle tuomittiin jäähy.
Ja peluuttaminen johtoasemasa? Varsinkin vikassa erässä?
Siirrytään peluuttamisessa alivoimamiehitykseen, jolloin osa joukkueesta pelaa joka toista vaihtoa ja osa istuu vaihtopenkillä nojailemassa stakaan.
Luulis, et hyökkäys olis se paras puolustus ja kuormitettujen pelaajien kontrolli ja fysiikka väistämättä heikkenee erän loppua kohden. Vikat minuutit ymmärtää.
Mutta en ole valmentaja enkä väitä omaavani taktisesti optimaalisia taitoja.
Huomenna sarja tasoihin.
(jos se hermeksen tyyppi selostaa, toivomus, ettei jaksais lukea niitä viestejä)