Ajattelin tulla toteamaan tänne yhden jutun: tämän kauden jengi, Blues 07-08, on käsittämätön. Se on kuin yksi niistä hämmästyttävän epätodennäköisistä sattumista, jotka vain sattuvat tapahtumaan kaiken menessä just-eikä-melkein kohdalleen - vaikkei kukaan siihen olisi etukäteen uskonut.
Se mitä Blues esitti tänään, oli jotain uskomatonta: täydellistä dominanssia runkosarjan voittajaa, moninkertaista (ja hallitsevaa) Suomen mestaria ja suurinta mestarisuosikki Kärppiä vastaan. Vaikka tänään hävittiin, tänään hävittiin sydämellä - tavalla, jolla vain parhaat pystyvät häviämään. Vaikka finaalisarja katkeaisi jo tähän, voisin vannoa sydänverellä olevani äärettömän ylpeä tuosta joukkueesta. Ylpeämpi kuin olen koskaan siitä ollut.
Mutta sarja ei ole ohi, kaikki on vielä auki. Jos maanantain ilme säilytetään keskiviikkona ja torstaina, ja jaksetaan vaan vielä samalla raivolla painaa, on sarja ennen viikonloppua tasan ja mestaruus lähempänä kuin koskaan.
Tänään nähtiin kaikkien aikojen paras Blues. Mutta ei taatusti viimeistä kertaa.
Juuri näin. Häviökään ei tuntunut kauhean pahalta kun näki, että joka jätkä painoi sata lasissa.
Erityisen innostunut olen pelityylistä, taklauksia, taklauksia, ja aina loppuun asti. Vastustajalle ei anneta hetkenkään rauhaa. Matikainen on kyllä toivevalmentajani.