Thorntonin mainehan syntyi pitkälti 2000-luvun alussa, kun Bruins lähti avauskierroksella ennakkosuosikkina (konferenssin ykkös- ja kakkossijoituksilla) kaksi kertaa lauluun Canadiensia vastaan. Jälkimmäisessä sarjassa eeppiset 0+0 ja -6 seitsemään peliin. Molemmilla kerroilla joukkueen ykkössentteri, jälkimmäisellä kerralla myös C rinnassa. Kaiken kaikkiaan Thorntonin kevätsaldo Bruinissa oli kolme avauskierrosta, 18 ottelua ja -11. Tuohon kun yhdistettiin Jumbosta huokuva rento asenne ja kevyt suhtautuminen jääkiekkoon, niin kyllä se ahdisti omistajan ja toimiston lisäksi myös faneja.
Thorntonin Sharksin aikaisia keväisiä urotekoja voi joku muu voi kommentoida. Niitä minuutteja en ole nähnyt. Tilastojen perusteella siellä on kuitenkin yhtenä keväänä 15 ottelussa -11 ja Kings -katastrofissa -6 seitsemään otteluun. Ihan vakuuttavaa, väittäisin. Tai huonoa tuuria. Vertailun vuoksi Bruinsin nykyinen ykkössentteri ja tuleva C-kirjaimen kantaja ei urallaan ole vetänyt yhtään kevättä miinuksella.
Thorntonhan oli loukkaantunut kun pelasi tuon 0+0 ja -6 saldonsa. Muistaakseni oli kylkiluita katki tai jotain vastaavaa/pahempaakin. Siinä voi olla osasyy miksi pelasi niin huonosti silloin. Olisi tietysti kannattanut ehkä olla pelaamatta, mutta voi olla että kapteenina ja taistelijana halusi kuitenkin pelata vaikka se ei järkevää ollutkaan. Bruins-aikaista Thorntonia noin muuten en voi kommentoida kun en ole seurannut lajia silloin.
Mitä tulee Sharks-aikaisiin pudotuspeleihin niin ainakaan hyvästä maalivahtipelistä Joe ei ole päässyt nauttimaan pudotuspelien aikaan kovinkaan usein. Huomionarvoista on myös, että mies on ollut selvästi Sharksin paras pelaaja useassa playoffkeväässä ja pelannut hyvin silloinkin, kun kukaan muu ei ole. Esimerkiksi Jumbo on ollut viitenä vuonna Sharksin paras pistemies playoffeissa, joten ei tuo mun mielestä playoff-sulajalta vaikuta. Mitä tulee toissavuotiseen playoffsarjaan Kingsiä vastaan, voisin sanoa että siinä epäonnistui moni muukin kuin Jumbo ja on siinä ainakin muutama miinus tullut ihan tyhjistä maaleistakin.
Mä vielä voisin nostaa tähän World Cup finaalin 2004 Suomea vastaan, jossa Thorntonin voisi sanoa olleen jopa ottelun paras pelaaja kyseisessä pelissä, joka oli vielä kerrasta-poikki tyylinen finaalipeli.
Tuossa on paljon seikkoja, että itse en ainakaan mitenkään pysty näkemään Joe Thorntonia playoff-hyytyjänä.
Viimeksi muokattu: