Pronssiottelun tarpeellisuus

[kaspeerk]

Hieno perustelu. Työnantaja teettää työntekijällä turhaa työtä, vaikka hän ansaitsisi olla jo kesälomalla. Se pitää sitten vain mukisematta hyväksyä, kun siitähän saa oikein palkkaa.

Kesäloma alkaa kun viimeinen työpäivä on ohi. Viimeinen työpäivä tässä tapauksessa on pronssipeli. Toinen on se, miten perustellaan turha työ. Miksi pronssimatsi olisi?

 

[teude]

Joka saatanan vuosi tämä sama jankkaus. Kaikki tosiurheilumiehet™ ilmoittavat suureen ääneen kuinka pronssi ei kiinnosta, en aio katsoa, säälimitali jne.

Sitten pronssipelin jälkeen todetaan, että olipa hyvä peli ja onhan tämä ihan kiva juttu kuitenkin.

Joka. Ikinen. Vuosi.

Juuri näin. Kyllä minä tuuletin, kun Boumedienne laukoi Jokereille pronssin pari vuotta sitten. Ja silloinkin oli ennen peliä "ei todellakaan kiinnosta, en katso". Silti hallissa oli melkein 8000 katsojaa ja foorumilla oltiin tyytyväisiä, että Jokerit voitti.

 

[Marre]

Hieno perustelu. Työnantaja teettää työntekijällä turhaa työtä, vaikka hän ansaitsisi olla jo kesälomalla. Se pitää sitten vain mukisematta hyväksyä, kun siitähän saa oikein palkkaa.

No onneksi pronssipeleihin liian coolien joukkueiden pelaajat ovat keksineet tähän ongelmaan erinomaisen ratkaisun. Tässäkin asiassa kaikki edistys lähtee pääkaupungista.

Fanitkin ovat vaikuttaneet oikein tyytyväisiltä, kun joukkueensa eivät tänä vuonna joutuneet mitään turhia pronssipelejä, tai edes turhia puolivälieriä, pelaamaan.

 

[Wolves]

Minä olen käsittänyt, että nämä jotka vaativat ottelun poistamista ohjelmasta, antaisivat postissa pronssit paremmin runkosarjassa sijouttuneelle välierätappiopoppoolle.

Käytännössä sama asia, jos sijoitut runkosarjassa sijalle 10 ja taistelet 17 matsia (Säälärit 3, puolivälierät 7 ja välierät 7) pudotuspeleissä, vain häviten viimeisen välierämatsin vastustajan onnekkaalla pompulla.

Nyt sentään siitä SM-mitalista joutuu pelaamaan.

 

[Zeta03]

Ketjun kysymykseen: Ehdottomasti pronssiottelu pitää pelata. Näin Raumallakin on keväällä jotain jännittämistä. Eikä se neljäs sijakaan loppupeleissä mikään huono sijoitus ole. ;)

 

[MustatKortit]

Jos ja kun Ässät itsensä mitalipeleihin taas joskus selvittää, niin pronssikin käy oikein hyvin, kunhan ei jäädä neljänneksi.

Nyt mestaruuskin jo tuli, kyllä kaiken väriset mitali kelpaavat.

Näin fanin näkökulmasta pronssi 1995 pikkuskidinä tuntui paremmalta, kuin hopea 2006. Tai sanotaanko niin päin, että se 2006 finaalien häviäminen vain kirpaisi niin paljon.

Ehdotus: jätetään hopeamitalit jakamatta kokonaan ja pelataan vain finaali ja "pikkufinaali". :)

 

[Walrus21]

Kertokaa nyt joku jo vihdoin, että millä lailla ei ole pelillinen ratkaisu jakaa pronsseja runkosarjassa paremmin sijoittuneelle välieräjoukkueelle.

Onko se pronssipeli nyt joku ultimaattinen "pelillinen" koettelemus, jolla paremmuus mitataan? Miksei pelata paras seitsemästä -systeemillä?

Mitä tulee näihin "postissako ne lähetettäisiin"-hassutteluihin, niin eiköhän joku palkintojenjakoseremonia saataisi järjestettyä, vaikka pronssipeliä ei pelattaisikaan.

 

[hermoraunio]

Joka saatanan vuosi tämä sama jankkaus. Kaikki tosiurheilumiehet™ ilmoittavat suureen ääneen kuinka pronssi ei kiinnosta, en aio katsoa, säälimitali jne.

Näin se menee. Lienee samaa perua kuin se suomalaisen urheilun oivallus, että urheilijoillamme on vääränlainen asenne. Ennen kun aina vaan lähdettiin tekemään parhaansa ja katsomaan mihin se riittää. Sitten keksittiin, ettei sellaisella mitään voita koskaan, vaan aina pitää lähteä sillä mielellä että vain voitto kelpaa. Jääkiekkoa lukuun ottamatta ei tosin näytä toimineen kauhean hyvin kansainvälisillä areenoilla. Kun ennen tuli melkein kisoista kuin kisoista hatullinen mitaleja sillä parhaansa yrittämisellä, niin nyt tulee hatullinen ihan jotain muuta.

Vakavammin puhuen pienistä eroista puhuttaessa tällä asennekysymykselläkin lienee merkitystä. Nyt vain valistus on mennyt perille niin hyvin, että penkkiurheilijatkin ovat alkaneet ajatella, ettei voittoa vähäisemmistä sijoista sovi kiinnostua. Minusta melkein jokaisella sijoituksella on väliä, ainakin Liigassa jossa parin kolmen sijoituksen erolla saattaa jo olla riittävästi taloudellista merkitystä yhden pätevän pelaajan palkkaamiseksi seuraavalle kaudelle.

Eihän siitä pronssipelistä toki pakko ole innostua, muttei siitä kyllä mitään vahinkoakaan ole.

 

[Marre]

Sitäkin minä olen ihmetellyt, kuinka kilpailuvietittömiä nämä kilpaurheilijat, ainakin penkkiurheilijoiden puheissa, ovatkaan, jos heitä ei kiinnosta enää yhtään kilpailla, jos koko sarjan voittoon ei ole enää mahdollisuuksia. Itse kun on niin hullu, että on tullut otettua ihan totisia loppukirikamppailuja sijasta 50 ja jotain, tai yritettyä ihan tosissaan kaventaa kaverihöntsäpeliä tilanteessa 17-0. Olenpa muuten nähnyt ihka oikeiden kilpaurheilijoidenkin moisiin tempauksiin syyllistyvän. Ja yksikin, tosin muutamaa vuotta ennen kuin ihka oikeaksi kilpaurheilijaksi päätyi, piti pari viikkoa mykkäkoulua hävittyään sijan 20 ja jotain.

 

[Juhaht]

Yksilöurheilussa pronssit on jees, ei joukkuepeleissä.

Miksi? Sori nyt vaan, mutta tää perustelu on ehkä huonoin mitä olen millekään asialle ikinä kuullut. Jos ideana on, että häviäjä on jo hävinnyt kautensa ja vain voittaja pitäisi palkitan, miten tämä eroaa yksilölajeista?

Itseasiassa, te pronssipelien vastustajat: vastutatteko hopeamitaleita? Eikö ole vielä järjettömämpää palkita hävinnyt jengi jollain mitaleilla? Vai onko tämä vaan "ku ei missään muuallakaan"-tason perseennuolentaa ja itsetunnon puutetta?

 

[Juhaht]

...foorumilla oltiin tyytyväisiä, että Jokerit voitti.

Missä foorumilla? Täällä lähinnä vitutti.

 

[teude]

Missä foorumilla? Täällä lähinnä vitutti.

Tarkennetaan, Jokeri-osiossa.

 

[J.Hotti]

Ehdotus: jätetään hopeamitalit jakamatta kokonaan ja pelataan vain finaali ja "pikkufinaali". :)

Vaikka sulla hymiö tossa perässä onkin niin silti totean, että tämä olisi oikeasti täysin oikea suuntaus. Puhutaan ammattilaisurheilusta missä vain mestaruuden pitäisi olla se JUTTU. Kanada-maljan nostaminen olisi jotain mistä jo pikkujunnusta lähtien voisi haaveilla. Ratkaisevan finaalin jälkeen hävinneet koppiin ja mestarit kiertää kaukaloa pokaalin kanssa.

En vaan voi sille mitään, että ihailen rapakon takaista meininkiä tässä suhteessa. Siellä se lähtee jo äidinmaidosta. Aivan kuten loistavassa elokuvassa The Rock Sean Connery sanoi: "Losers always whine about their best. Winners go home and fuck the prom queen!" : ) Ehkä juuri tämän takia siellä onkin tuo voittamisen kulttuuri hieman eri luokkaa kuin meillä, kun jo junnuvuosista lähtien vain voittaminen on joukkueurheilussa se mikä merkitsee jotain. Häviön jälkeen "ruoskitaan" itseään, että nyt teen vielä kovemmin duunia ja duunia jotta minäkin voin olla mestari. Ei siellä juoda mitalikahveja Stanley Cupin hopealle tai etsitä vitriinistä paikkaa pronssimitalille.

Onko muuten sattumaa, että Suomen A-maajoukkueen voittoprosentti arvokisojen finaaleissa on 25,0 % mutta pronssiottelujen voittoprosentti 70,0 %...

 

[Walrus21]

Miksei voitaisi palata pronssista, antakaa edes yksi järjellinen selitys?

-pelaajat väsyneitä; hmmm itsekin töissä väsynyt eikä nappaa, silti joutuu menemään ja tekemään hommia

Niin, totta kai pelaajatkin yrittävät syttyä siihen pronssipeliin täysillä ja varmasti moni syttyykin, mutta lienee selvää, että henkinen väsymys on välieräsarjan jälkeen läsnä. Ammattiurheilussa pääkoppa ratkaisee hyvin pitkälti, ja jos siellä käy edes hetkellisesti ajatus pelin mielekkyydestä, niin se näkyy kyllä suorittamisen tasossa. Mielestäni lähtökohta pronssipelille on huono, koska joukkueiden ensisijainen tavoite kaudella on (tai ainakin pitäisi olla) voittaa mestaruus. Kun se päämäärä luisuu käsistä, on aika luonnollista, että takki on tyhjä hävityn sarjan jälkeen.

En minä usko, että runkosarjassakaan kukaan löysäilee tarkotuksella, mutta pelin taso ja intensiteetti on silti alhaisemmalla tasolla kuin playoffseissa, joissa jokaisen ottelun merkitys matkalla mestaruuteen korostuu.

-katsojia ei kiinnosta; näyttää vuosi toisensa jälkeen kiinnostavan, yleisöä on enemmän kuin Raumalla ja Tampereella seuraamassa välieriä

Katsojia on luultavasti siitä syystä, että yhden pelin ratkaisussa panokset ovat aika kovat, jolloin "mitä vain voi tapahtua hetkessä". Pitkissä pudotuspelisarjoissa jännitys jakaantuu tasaisesti monen ottelun kohdalle, joten moni kokee järkeväksi valita jonkin yksittäisen ottelun ja sivuuttaa kaikki muut.

Kyllä mm-kisoissakin varmaan käy ihan hyvin katsojia tänäkin keväänä, mutta en minä niitä silti osaa arvostaa urheilullisesti samalle tasolle kuin vaikkapa olympialaisia. Muutenkin arvokisojen pronssiottelut ovat monesti sellaista kevyttä viihdettä, mitä ei tarvitse edes sen kummemmin jännittää. Mitali on aina kiva, mutta en minä ainakaan jaksa juhlia jotain mm-pronssia, vaikka se tulisikin hyvän esityksen jälkeen.

Tehdään sitten periaatepäätös, ettei pelata mitalipelejä ollenkaan, niin nousee runkkarin arvostus tosi korkealle. Eli 60 peliä runkkaria, voittaja on mestari, eikä muille mitään mitaleita. Loppuu tämä jokavuotinen jeesustelu asiasta.

Kuka moista on ehdottanut? Aika typerä olkiukko.

Sillä ei ole mitään väliä että loppukaudesta pelataan 100-200 turhaa peliä kun ei ole enää mitään tavoiteltavaa, mutta vain se mestaruus ratkaisee. 14 joukkueen osalta 13:sta kausi meni ihan käteen ja yksi voi olla tyytyväinen.

Minun kritiikkini kohdistuu ainoastaan yhteen otteluun, jota en pidä mielekkäänä siitä syystä, että se pelataan sen jälkeen, kun kauden ykköstavoite on jo menetetty. En minä runkosarjapelejäkään jaksaisi samalla lailla seurata, jos ei olisi mahdollisuutta voittaa mestaruutta. Aika moni Kalpa-, TPS- ja Ässä-fanikin taisi tehdä saman ratkaisun kuluneella kaudella.

Totta kai sillä on merkitystä, miten joukkue pelaa ensin runkosarjassa ja sitten playoffseissa. En minä kuitenkaan hävityn playoff-sarjan jälkeen ala ensimmäiseksi pohtimaan, sijoittuiko joukkue nyt viidenneksi vai kuudenneksi. Minusta jokainen voitettu pudotuspelisarja on yksi etappi kohti mestaruutta. Mitä pidemmälle joukkue pääsee, sen parempi. En tietenkään oleta, että joka kaudella pitäisi voittaa mestaruus. Yleensä olen ollut tyytyväinen jo siihen, että joukkue pääsee välieriin - huonomalla materiaalilla jopa puolivälieräpaikka tuntuu hyvältä saavutukselta.

 

[kaspeerk]

Katsojia on luultavasti siitä syystä, että yhden pelin ratkaisussa panokset ovat aika kovat, jolloin "mitä vain voi tapahtua hetkessä". Pitkissä pudotuspelisarjoissa jännitys jakaantuu tasaisesti monen ottelun kohdalle, joten moni kokee järkeväksi valita jonkin yksittäisen ottelun ja sivuuttaa kaikki muut.

Lätkäähän pelataan katsojille, joita siis kiinnostaa seurata ainakin yleisömäärien perusteella pronssimatseja. Eikö tässä ole jo riittävä syy pelata niitä?

 

[Mane]

En vaan voi sille mitään, että ihailen rapakon takaista meininkiä tässä suhteessa. Siellä se lähtee jo äidinmaidosta. Aivan kuten loistavassa elokuvassa The Rock Sean Connery sanoi: "Losers always whine about their best. Winners go home and fuck the prom queen!" : ) Ehkä juuri tämän takia siellä onkin tuo voittamisen kulttuuri hieman eri luokkaa kuin meillä, kun jo junnuvuosista lähtien vain voittaminen on joukkueurheilussa se mikä merkitsee jotain. Häviön jälkeen "ruoskitaan" itseään, että nyt teen vielä kovemmin duunia ja duunia jotta minäkin voin olla mestari. Ei siellä juoda mitalikahveja Stanley Cupin hopealle tai etsitä vitriinistä paikkaa pronssimitalille.

Sehän onkin ihan eri juttu tässä "ei palkita kuin sarjan voittaja, eikä koskaan muistella kyseisestä kaudesta mitään muuta kuin sen voittajaa"-kulttuurissa verrattuna meidän muutkin sijoitukset huomioiville, kun kakkoseksi sijoittunutta kutsutaan kakkoseksi sijoittumisen sijaan konferenssiMESTARIksi ja siitä saa palkinnoksi pokaalin ja viirin kattoon. Niin saa muuten jo NHL:n runkosarjan voitostakin, oman konferessinsa runkosarjavoitosta ja divisioonansa voitosta. San Jose Sharksilla esimerkiksi on kymmenkunta mestaruusviiriä hallin katossa, vaikkei ole koskaan päässyt edes finaaliin. Detroit puolestaan nappasi kauden 07-08 päätteeksi hallinsa kattoon viisi mestaruusviiriä, mutta olisi joutunut tyytymään neljään, jos olisivat hävinneet finaalit.

Super Bowlin ja World Seriesin häviäjäjoukkueen jäsenet muuten saavat kauden päätteeksi mestaruussormuksen, mutta se on tietenkin eri juttu kuin hopeamitali, koska sitä kutsutaan MESTARUUSsormukseksi.


Tosiasiassa siis kyllä myös Amerikassa noteerataan muitakin sijoituksia ja vähäpätöisempiäkin saavutuksia kuin pelksätään koko roskan voitto ja sielläkin palkitaan myös muista sijoituksista. Kolmannesta sijasta ei toki erikseen otella.


Heillä on oma kulttuurinsa ja meillä omamme johon kuuluvat hopea- ja pronssimitalit. Mikäli pronssista ei erikseen haluta pelata, niin pronssimitalit voisi jakaa välierien hävinneistä joukkueista runkosarjasijoituksen sijaan sille, joka voittaa enemmän osaotteluita välieräparissaan (tasavoitoissa sitten runkosarjassa paremmin pärjänneelle), jolloin mitalit voitaisiin jakaa jäällä, kuten mielestäni asiaan kuuluvaa on.

Ruotsin perinteikkäässä jalkapallosarjassa muuten kulttuuriin kuuluu, että kolmanneksi sijoittunut saa "pikkuhopean" ja neljänneksi sijoittunut pronssin.

 

[Raju Erkki]

On pronssiottelussa hyväkin puoli, suomalaisille pelaajille opetetaan, että pronssikin on arvokas ja näin siitä osataan taistella Leijonissakin. Ja Onhan kausi myöskin hieno päättää voittoon.

 

[Savon Detroit]

On itsessään aika hassua asettaa kulta ja pronssi vastakkain: Jokainenhan nyt ymmärtää että aina pelataan voitosta eli kullasta ja se on aina ensisijainen jokaisen tavoite. Missään ei ole päätetty että voitettavia asioita pitää elämässä olla vain yksi, jos päätavoitteesta jäädään kaikesta mahdollisesta taistelusta huolimatta niin lisämausteeksi voi tavoitella vielä toista voittoa- pronssia.
Jos joku sijoittaa palkintokaappiinsa SM-pronssin niin se ei tarkoita että ollaan lakattu hakemasta SM-kultaa.
Pronssimitali on todiste menestyksestä ja kovasta työstä kuin hopeakin, ne ovat hikoilemalla ja taistelemalla saatuja tunnustuksia lajista riippumatta jotka kannustavat vielä paljon parempaan ja lopulliseen yritykseen: Kultaan.

Itse lakkaisin jo kyseenalaistamasta niitä huippu-urheilun ihmisiä jotka jo satakunta vuotta sitten ottivat yleiseksi periaatteeksi sen että kilpaurheilussa on kolme suurta tunnustusta, kulta, hopea ja pronssi. Jokaisella mitalin värillä on oma merkityksensä ja kannustimensa. Jokainen mitaliväri on ansaittu ja kannustaa kohti lopullista päämäärää, voittoa. Ellei sitä kaikesta mahdollisesta taistelusta huolimatta saavuttaisikaan, jää muistoja itsensä täysillä likoon laittamisesta jota ei tarvitse koskaan hävetä, oli mitalin väri mikä tahansa.

 

[Runtulin]

Mikä on tämä joukkue? Kai sen pronssin "haluaa" molemmat joukkueet. Tuskin kumpikaan pronssipelin joukkueista haluaa tahallaan hävitä.

Se on Saipa.
Mielestäni voidaan sanoa, että jotain asiaa ei halua, jos sen eteen ei ole juuri valmis tekemään töitä. Esim: voisin syödä omenan, mutta en viitis sen takia mennä kauppaan. Eli en halua omenaa kovinkaan paljoa. Mielestäni on relevanttia sanoa, että "en halua omenaa".

Sama tässäkin. Lukkokin varmasti voisi ottaa tuon pronssimitalin kaulaansa, mutta uumoilisin, että sen eteen ei hirveitä määriä töitä jakseta tehdä. Toisinsanoen: Lukko ei halua omenaa.

Mutta! Nyt meillä on yksi joukkue, joka haluaa sen omenan. Ja nimenomaan voidaan sanoa, että se haluaa sen omenan, koska on valmis tekemään töitä sen saamisen eteen. Täten voidaan sanoa, että meillä on nyt joukkue, joka (kerrankin) haluaa pronssin.

Loistavaa analogiaa, vai mitä?

 

[kananlento]

Sama tässäkin. Lukkokin varmasti voisi ottaa tuon pronssimitalin kaulaansa, mutta uumoilisin, että sen eteen ei hirveitä määriä töitä jakseta tehdä. Toisinsanoen: Lukko ei halua omenaa.

Mistä ihmeestä tulee se käsitys, ettei Lukon joukkue olisi valmis tekemään töitä mitalin eteen?

Edellisen Lukon pronssimitalin jälkeen tuli muuten mm. seuraavat viestit:

Aikuinen mies itkee. 15 vuoden pitkän tauon jälkeen...

KIITOS LUKKO!!!!!!

ja tämmönenkin:

Oltiin pronssiottelusta mitä mieltä tahansa, niin hyvältähän tämä tuntuu. Noronen taisi ainakin tätä mitalia kovasti haluta, upea peli häneltä. Toki myös McLeanille komea lopetus Lukko-uralle, ainakin toistaiseksi. Petruzalekista en halua sanoa samaa - toivottavasti miehen otteita saadaan ihailla Raumalla myös ensi kaudella.

Kiitos Lukko!

Nämä löytyi n. minuutin hakemisella. Eli ainakin silloin tuntui myös raumalaisille kannattajille maistuvan.

 

[Runtulin]

Mistä ihmeestä tulee se käsitys, ettei Lukon joukkue olisi valmis tekemään töitä mitalin eteen?

Saas nähä itkeekö aikuinen mies kolmen vuoden odotuksen jälkeen...
Juuri tästä on kysymys. Veikkaan, että Saimaan rannalla itketään juuri siksi, että Raumalla on itketty vähemmän aikaa sitten.

 

[Jindebyne]

Itseasiassa, te pronssipelien vastustajat: vastutatteko hopeamitaleita? Eikö ole vielä järjettömämpää palkita hävinnyt jengi jollain mitaleilla?

Otan tästä lainauksen, koska se on kuin omasta suustani pronssipelien vastustajana.

Sarjaluontoisessa joukkueurheilussa oli se sitten jääkiekko, jalkapallo yms. tulee mielestäni mestarille luovuttaa palkinto. Toiseksi ja kolmanneksi jääneet eivät ole voittaneet mitään, joten en näe mitään järkeä jakaa jokavuotisia mitaleja. Eli pidän hopeaa yhtä turhana kuin pronssiakin. Finaalijoukkueiden jälkeen joukkeet tulisi sijoittaa runkosarjasijoituksena mukaisesti seuraaville sijoille ja voihan siitä kolmannesta sijasta olla yhtä ylpeä kuin pronssista.

Olympialaisissa kilpailu on turnausmuotoinen, jossa olympiahengen mukaisesti palkitaan kolme parhaiten sijoittunutta urheilijaa tai joukkuetta mitaleilla ja tuolloin asia on mielestäni ihan oikein.

 

[Hande75]

Päteekö tuo omena vertaus myös mestaruuteen? Kolmetoista muuta joukkuetta halusivat kyllä voittaa mestaruuden, mutta ei viitsitty pelata paremmin, eikä siis haluttu mestaruutta.

Mulle kävisi, että välierien häviäjät saavat pronssit ilman yhtä peliä. Hopeakin on turha.

 

[Runtulin]

Päteekö tuo omena vertaus myös mestaruuteen?

Pronssi on kuin omena, mestaruus on korillinen omenoita: kaikkihan sitä haluaa.

 

[Tempestas]

Kyllähän suurin osa kannattajista on pronssipelin puolella silloin, kun oma joukkue on napannut himmeimmät mitalit. Niin olen ollut itsekin, pettymys välieräsarjan häviämisestä lievenee edes hieman, jos kausi kuitenkin päättyy voittoon.

Nyt kun on päässyt maistamaan mestaruutta pariin kertaan niin omasta mielestäni pronssipelin voisi jättää pois, kuten muissakin ammattilaissarjoissa, ja jakaa lopulliset sijoitukset runkosarjan mukaan.

Jos pelaajat saisivat päättää niin eihän pronssipeliä pelattaisi ollenkaan. Se on varma. Välierien hävinneet joukkueet lähtisivät taatusti mielummin lomille samantien ottamaan keittoa raskaan kauden jälkeen, kuin odottelisivat pahimmillaan useita päiviä pronssipeliä.