Vahvasti samaa mieltä tästä. En voi kuitenkaan olla nostamatta framille jutussa kultainen rengas päänsä yläpuolella leijailevaa pyhää Lasse Lehtistä, joka aikoinaan keksi Esko Ahon olevan "kännykkäisä" ja lokasi tällä Ahon perhettä ja lapsia avoimesti presidenttikampanjan aikana. Yhtä oksettavaa toimintaa, kuin mainittu Ahtisaaren kohtelu.Tässä erittäin kuvaava juttu Ahtisaaren kohtelusta julkisuudessa. Aivan uskomattoman vastenmielistä touhua. Suorastaan oksettavaa. Kyse ei ollut satiirista, vaan vittuilusta ja kiusaamisesta aikuisten ihmisten toimesta.
Jokainen voi tuota lukiessa pohtia, kohdeltiinko meidän itse hölmöilevää, julkisuuteen tunkevaa epäkypsää edellistä pääministeriä kohtuuttomasti.
Tähän vahva sama. Vieläkin herkistyn kun muistelen erästä hetkeä vuonna -97, kun isoisäni, sotaveteraani, siunattiin haudan lepoon. Hautajaissaattueemme ajoi kaupungin läpi, missä selkä pahoin kumarassa vastaan tullut vaarini ikäinen mies hautajaissaattueen nähtyään heitti rollaattorin sivuun, otti lakin päästä, veti käden lippaan ja teki kunniaa niin kauan, kuin koko saattue oli ajanut hänen ohitseen.Yleisesti tällaiset vanhan liiton käytöstavat etenkin juhlallisuuksissa alkavat selkeästi kadota etiketistä ja kärsiä ns. inflaation.
Tässä erittäin kuvaava juttu Ahtisaaren kohtelusta julkisuudessa. Aivan uskomattoman vastenmielistä touhua. Suorastaan oksettavaa. Kyse ei ollut satiirista, vaan vittuilusta ja kiusaamisesta aikuisten ihmisten toimesta.
Punainen Risti, ILO, Unicef, Amnesty jo ennen tuota, niissäkin kaikissa lienee kohtalainen määrä suomalaisia saajia.
Tämä nyt menee tietysti ohi ketjun aiheen, mutta 1988 palkinto myönnettiin rauhanturvaajille, ei varsinaisesti millekään järjestölle. Palkintorahatkin jaettiin sillä hetkellä palveluksessa olevien kesken - tosin aika vaatimattomaksi ao. summa sitten jäi per nenä.
Mutta muistomitalit saatiin:
katso liitettä 31008
Tässä ollaan itsekin Nobel-voittajien poikia. Faija kävi mutkan Libanonissa 1985. :) Tai olisin, jos hän olisi ollut palveluksessa vielä 1988. En muista siis meille tulleen mitään muistomitalia. No se OT:stä.Tämä nyt menee tietysti ohi ketjun aiheen, mutta 1988 palkinto myönnettiin rauhanturvaajille, ei varsinaisesti millekään järjestölle.
katso liitettä 31008
Tässä ollaan itsekin Nobel-voittajien poikia. Faija kävi mutkan Libanonissa 1985. :) Tai olisin, jos hän olisi ollut palveluksessa vielä 1988. En muista siis meille tulleen mitään muistomitalia. No se OT:stä.
Meni edes 2014.Sen verran vielä OT. Faijasi voi ottaa yhteyttä paikalliseen Rauhanturvaajien yhdistykseen. Sieltä saa ohjeet prenikan suhteen. Palkinnon saivat siis kaikki ennen 1988 rauhanturvatehtävissä olleet..
Meni edes 2014.
Olen ollut laskemassa Ahtisaaren kokoista miestä haudan lepoon.
Kävi mielessä. Sen takiakin vähän ihmettelin kun Markolla ja upseereilla oli niin vaivalloisen näköistä suorittamista.Tähän sen verran, että tuskin Ahtisaari oli enää muutamaan viime vuoteen sen kokoinen kuin me hänet muistamme. Sen verran raadollinen sairaus alzheimer monellakin tapaa on.
En usko, että TV-kamerat seuraamassa helpottavat yhdenkään kantajan urakkaa.Kävi mielessä. Sen takiakin vähän ihmettelin kun Markolla ja upseereilla oli niin vaivalloisen näköistä suorittamista.
Paine, tässä kohtaa koko Suomi seuraa sitä sekä tietenkin suru sun muut vaikuttaa aika paljon.Kävi mielessä. Sen takiakin vähän ihmettelin kun Markolla ja upseereilla oli niin vaivalloisen näköistä suorittamista.
Ei varmaan. Ja kokemuksesta pitää sanoa ettei myöskään itkevä satapäinen saattoväki siinä ihan vieressä.En usko, että TV-kamerat seuraamassa helpottavat yhdenkään kantajan urakkaa.
Tähän samaan kiinnitin huomioni ja siitä toiseen ketjuun kirjoitin. Käsittämätöntä junttiutta sanon ma.Ja yleisesti on todettava, että kun hautajaissaattue kulkee kadulla, niin sillä hetkellä olisi suotavaa, kohteliasta ja arvokasta, että miehet ottaisivat lakin päästään. Oli kuinka kylmä tahansa tai kuinka viima tahansa, mutta se vie kokonaisen sekunnin. Mutta ei. Kaduille on tultu kyllä kunniaa tekemään, mutta sen enempää kenenkään tarkoitusperiä kyseenalaistamatta on kummallista, että puhelin kiinnostaa siinä vaiheessa enemmän. Mutta ehkä pitää ilmoittaa tuhansille seuraajille jonnekin bittiavaruuteen, että missä on.
Yleisesti tällaiset vanhan liiton käytöstavat etenkin juhlallisuuksissa alkavat selkeästi kadota etiketistä ja kärsiä ns. inflaation. Osa tämän päivän 30-50 vuotiaista saati nuoremmista tällaisista taida tietääkään mitään. Mutta ”osataan” sitä toki myös vanhemmissa polvissa, ei siinä. Harmi, että nämä moukkamaiset ilmiöt nousevat esille aivan tolkuttoman nopeasti ja näkyvästi.
Ja kyllä se arkkukin ihan fyysisesti painaa eikä ole silti helpoin pideltävä. Siinä ei suurinta eroa tee, painoiko ihminen 60 vai 90 kiloa.Ja siinä taisi olla pari askelmaakin mitä piti nousta ennen hautapaikkaa. Tuskaisia ilmeitä Markolla, eikä se kauhean helpolta näyttänyt muillakaan kantajilla. Nyttemmin taitaa olla polttoautaus niin suosittua, että aika moni säästyy tältä urakalta, mutta suurin taakka syntyy tietysti siitä, että siinä arkussa on läheinen ja rakas ihminen.