Samoilla linjoilla. Eka erä nyt oli mitä oli, eli pääsääntöisin vähän ihmeellistä mailanpuristamista ja roiskimista. Voisiko jopa puhua liiasta kunnioituksesta.
Mutta tokaan erään löytyi se oma taso, eikä erän alun lahjatkaan lamaannuttanut joukkuetta. Tuntunut alkupeleissä, että kun kiekko menee omiin, niin joukkue alkaa pelaamaan aina vaan paremmin ja sisuuntuneemmin. Aika hieno merkki tulevaisuutta ajatellen.
Kolmas erä olikin sitten kauneinta mitä olen toviin nähnyt ja SKA vaikutti lähes joltain tavalliselta rupusakilta. Ei saanut vihulainen oikein millään pelin painopistettä pois omista, vaan aina Jokerit vaan onnistui voittamaan omissa kiekon nopeasti ja kääntämään ripeästi kevyellä jalalla pelin taas SKA-päätyyn katsojien buuatessa.
Että tuo esitys, sekä kenties ottelun sisällä tapahtunut pieni henkinen kasvu lämmittävät mieltä. Samoin tuo pistekin on aika iso nykyään, kun voitosta tulee vain kaksi. Silti toki itse lahjoitettu voitto huonommalle joukkueelle, mutta vaikea tätä on olla näkemättä positiiviselta kantilta. Olkoonkin, että SKA oli vähän huono. Toivottavasti mehuja on Vityazia vastaan.
Myös Grantin kiekollinen peli ja Lauridsenin lanteet nousussa parin SKA-ukon ohi lämmittivät erityisesti.