Laitoinkin tuonne otteluseurantaan, että omalta osaltani tuli eilen korkattua KHL. Mulle matsi maistui, myönnän heti auliisti, että pelaajien taitotaso on selvästi korkeampi kuin SM-liigassa ja sitä on nastaa katsella. Ihan perusjutuista alkaen: pakeille uskaltaa syöttää viivaan ilman pelkoa, laukaukset lähtevät nopeasti ja hyökkäyksissä on selvä tendenssi päättyä laukaukseen maalia kohti. Ja vauhtia riittää. Eilinen peli oli fyysiseltä presenssiltään kuitenkin lähes olematon. Kolmannessa erässä jo hieman taklattiin. Molemmat joukkueet pelasivat puolustuksen kautta ja ihmettelin varsinkin Omskissa sitä, että pelaajat jättävät kylmän rauhallisesti taklaamatta, vaikka on selkeä taklauspaikka. SBA kommentoi lauantaina telkkarissa muistaakseni Osalalle: -'Viime pelissä vedin taklauksen pakki-pakki tilanteessa ja hirveä älämölö. Ihan normipaikka taklata. ' Slaavilaiseen mielenlaatuun tämä ei ilmeisesti istu. Jos vertaa NHL:ään, niin fyysisyydessä on suurin ero. Jokerit pelaa kyllä yleisfyysisesti, mutta ei joukkue voi yksin vastata koko ottelun fyysisestä presenssistä. Eikä Omsk kuitenkaan ole mikään neitijoukkue, isoja roikaleita, ja ekan maalinsa Omsk punnersi maalin edestä voittaen kaksinkamppailun narripakkia vastaan todella tyylipuhtaasti. Hiffasin vaan tästä matsista ja SBA:n kommenteista, että taklauspeli ei liene KHL:ssä kovin olennaista.
Eniveis, tämä oli yksittäinen ottelu ja narrit oli aika kesy maalipaikoissa. Siis ei ihmeemmin tehnyt niitä. Selvästi väsymys painoi jalkaa. Moni perusjuttu oli kuitenkin eilenkin Ilmalan tyypeillä kunnossa. Yv oli ihan ookoo-tasolla, pakit ovat taitavia. Tosin pakisto saisi olla äijämäisempi kokonaisuudessaan. Daine Todd, number 3, oli iloinen tuttavuus. Jumalauta, että tällä pienikokoisella gaiffarilla toimii jalka ja kädet. Ajatus ei aina ihan kanna loppuun asti ja välillä hän ja Moses sortuivat ihmeelliseen yksinyritteliäisyyteen. Hagmanin poissaolo ilmeisesti tuntuu, JMA oli todella vaisu. Mutta ei paskempaa. Materiaaliero ratkaisi lopulta ottelun sinänsä odotetusti.