Fiilistelen edelleen sitä, että Jokerit on saatu takaisin Suomeen. Se on ehdottomasti yksi isoimpia positiivisia juttuja koko elämässäni viimeisen vuoden ajalta.
Olisin kuitenkin todella, todella yllättynyt, jos Jokerit voittaisi Mestiksen mestaruuden heti paluukaudellaan. On mielestäni odotettavaa, että matkalla on monenlaisia kaskia, ja ensimmäisellä kaudella ei välttämättä kaikki mene nappiin. Onhan joukkue ja sen johto kuitenkin koottu melko pystymetsästä - olkoonkin että siellä on paljon jokerisydäntä eivätkä kaikki ole ensikertalaisia.
Totta kai ymmärrän hyvin, että esim. menossa olevan Hermes-sarjan tilanne aiheuttaa hammastenkiristystä fanien keskuudessa - ovathan peli ja lopputulos aina siellä fanituksen ytimessä. Ja kyllähän tappiot harmittavat itseänikin, ei siinä.
Mutta omassa päässäni olen edelleen jotenkin sellaisessa epäuskoisessa fiiliksessä, jossa yksittäisen pelin tai playoff-sarjan lopputuloksella on aika pieni merkitys verrattuna siihen, että saatiin jengi vihdoin kotiin, takaisin korpivaellukselta. Lisäksi ajatuksissani on tapahtunut muutos menestysodotuksien osalta - nyt eletään uuden ajan kautta numero yksi, missä millään aikaisemmilla kultamitaleilla tai kesän mestaruuksilla ei ole väliä. Se isoin asia on saatu kuntoon. Voi olla, että Mestis-mestaruutta ei tänä vuonna tule, eikä välttämättä nousuakaan ihan pian. Mutta sitä paremmalta ne sitten maistuvat, kun ne tulevat.
Toki nyt kun tällaista kirjoitan, niin varmaan joukkue nousee sillasta sarjan voittoon ja etenee mestariksi. Senkin saa suorittaa, en vastusta.