Alkaa olemaan Kärppien henkisen ja psyykkisen jänteen kestävyys jo sillä tasolla, millä tasolla sen täytyykin olla. Mitattu on ja minusta viimeiset TPS-, Ilves-, HIFK- ja Tappara-pelit ovat olleet oiva näyttö siitä. Hifkiä vastaan kahden maalin tappioasemasta rinnalle ja rankkarivoitto. Tapparaa vastaan eka erässä 2-0 johtoon, joka piti sitten loppuun saakka. (Lopussa oli hienoinen paniikki, mutta lätkä on momentum peli, jossa pelin hallinta vaihtelee usein joukkueelta toiselle, varsinkin kun tappiolla oleva joukkue hakee tasoitusta ja kavennusta melkein väkisin, ja se on tasoerot huomioonottaen mahdollista.) Muutama viikko sitten vielä murehdittiin, kun Sport ja Jukurit tulivat kolmannessa erässä Kärppien turvallisenkin johdon takaa vielä rinnalle ja niitä ennen Ässät-, JYP- ja KalPa-peleissä kahden maalin johtoasemassa päästettiin vastustaja vielä maalin päähän, että riittääkö Kärppien jänne oikein vieläkään.
En tarkoita, että Mannerin Kärpät tappaa yhtä kliinisesti johtoasemassa pelin kuin Jalosen tai Marjamäen Kärpät. Näkisin, että Mannerin Kärpät jäädyttää pelin niin hyvin kuin se on tuolla kokoonpanolla ja pelitavalla ylipäätään mahdollista. Mannerin Kärppien materiaali ei ole niin puolustusorientoitunut kuin oli Marjamäen tai Jalosen Kärppien, plus niissä oli myös hyökkäysvoimaa 3 ketjuun saakka.
Toinen asia: Kärppien ykköskenttä ja kakkoskenttä ovat Kärppien syömähampaat pelaamisessa. Näkisin kuitenkin, että Kärppien kolmonen ja nelonen kehittyvät niiden taustalla koko ajan. Tehoissa se ei ole vielä näkynyt, mutta Mannerin Kärppien pelitapa tulee varmaankin tässä nyt varsinkin kolmosen (Junnila, Ikonen, Koivisto) selkärankaan hyvin taottua kun Kärpät pärjää, joukkueessa on työrauha ja kolmonenkin saa peliaikaa (11 min).