Omiin virheisiin hyökkäyssinisellä ja tehottomuuteen maalipaikoissahan tuo Tappara-peli kaatui. Pelillisesti TPS oli jopa niskan päällä, mutta Tappara sumputti tehokkaasti keskialuetta ja puolusti nöyrästi omassa päässä keskustaa. Todella suuri määrä TPS-laukauksia blokattiin, mikä johtui osin siitä että kiekkoa leivottiin hiukan liian kauan ja laukauksien lähteminen kesti. Ja kyllähän tuo luonnollisten sentterien puuttuminen näkyi tässäkin pelissä, välillä keskushyökkääjillä oli aika paljon liikaa intoa ja kenttätasapainosta huolehtiminen unohtui. Tappara käänsi sen verran nopeasti, että näistä sitten tuli aika monta ylivoimahyökkäystä omiin (useimmiten juuri jonkun "sijaissentterin" kentällä ollessa).
Kuten Selinkin pressissä tappion syyn tiivisti, niin kysymys oli ennen kaikkea pienestä kärsivällisyyden puutteesta. Kärsivällisyydestä siellä hyökkäyssinisellä (kiekolla ja kiekottomana) ja nöyryydestä laukaisupaikoissa (välillä kiekon voisi vain yrittää toimittaa maalille, eikä lähteä hakemaan sitä tykkiä yläkulmaan).
Minusta se, että hävitään marraskuussa viime kauden mestarille ja liigan tämän hetken kärkijoukkueelle vain kärsivällisyyden puutteen takia on ilman muuta positiivisuusketjun tavaraa.