Näin viikonloppuna C Morelta sen Pärssisen, Rafkinin ja Viron yhteishaastattelun, jossa Eemil nosti leikkisästi esiin sen Tapparan 32-vuotiaiden klaanin. Itselleni jäi tuosta haastattelusta todella positiivinen mielikuva nuorten pelaajien tekemisestä ja asenteesta. Heillä on yhdessä tuolla hauskaa ja korostan tuota yhdessä-sanaa. Sohvalla istui kolmikko, joka on raivannut tiensä huipulle, mutta kaikesta aistii, että nykyhetkestä he ovat kiitollisia, mutta eivät silti pysäytä kehittymistään. Taru on heillä vasta alussa, mutta pitää uskoa sekä toivoa, että hohtoisuutta on vielä paljon luvassa. En keksi mitään parempaa tapaa lähteä kasvattajakonnuilta maailmalle kuin, että jätkät ovat yhdessä antaneet logolle kaikkensa ja pää pystyssä pystyvät katsomaan historiaan, nykyisyyteen sekä tulevaisuuteen. Mikä kaikkein positiivisinta, tuossa olisi voinut haastateltavana istuskella jokin toinenkin kolmikko samaisesta joukkueesta ja samaisesta junioriputkesta ja heihin olisi päteneet täsmälleen samat - ylistävät - sanat.
Alkaa olla kevät. Maaliskuu vetelee puolivälin krouvia ja astelen Olkun ohitse kuin ysärillä konsanaan. Tässä on jotain samaa fiilistä kuin silloin. Kaveripiirissä hölpötellään lätkästä ennätystiiviisti ja positiivista signaalia puskee katukuvasta aina lehdenjakajien pilkkeisiin silmäkulmiin. Lämmittää, että muitakin lämmittää tämä samainen tunne. Yhdessä - ja jälleen pojat pelas hyvin. Jatkan verkkaista kävelyä ja joristaan siinä samalla poikani kanssa TPS:n tulevasta viikosta. Sälli on syttynyt liekkeihin tällä kaudella ja se palo hänen rinnassaan tuo mieleeni oman lapsuuteni ja rakkauteni suosikkijoukkuetta kohtaan.
Tämä sellaisena huomiona sinne TPS-koppiin ja nuorille pelaajille. Nauttikaa ja muistakaa vastaisuudessakin vastuunne. Olette hienoja pelaajia ja esikuvia. Täältä on kasvamassa uutta sukupolvea, jolle TPS merkitsee hurjan paljon. Joukkue ei ole yksin.
