Porarit vs. Lentäjät – kertomuksia NHL-kauden 1986–1987 muistoista

[Thusberg]

Detroit Red Wingsin kausi 1986-1987 NHL:ssä oli uskomaton suunnanmuutos moniin lukemattoman huonoihin aiempiin kausiin nähden. kuten monet muutkin NHL-kaudet olivat olleet ennen sitä. Huonouden takia Detroit Dead Wingsiksi usein pilkallisesti kutsuttu joukkue muuttui pelikauden aikana hyvin pitkästä aikaa takaisin juurilleen ja tavalla joka oli kaikkiaan uskomaton. Nuoresta Steve Yzermanista tehtiin Kapteeni, mutta Varakapteenia ja selkeää pelaajien varaedustajaa Yzermanin aisapariksi ei oikein saatu kauden aikana.

Siten uusi Päävalmentaja eli Jacques Demers päätti hyödyntää vaihtuvaa Varakapteeni-järjestelmää jolloin Demersin kyvykkäiksi katsotut pelaajat pääsivät olemaan Yzermanin siipimiehenä kauden aikana aina riittäviä määriä pelejä ennen seuraavan vaihtumista kehiin ja järjestelmään joutuneilla oli näyttöaikaa peliensä verran aina kauden loppumiseen saakka.

Jotkut pelaajat tuntuivat olevan täysin kokemattomia pitämään niin selvää vetovastuuta tai vaikka kokemusta vetovastuusta olisikin ollut niin taidot tuntuivat vajavaisilta niin vaativassa tehtävässä NHL:ssä. Hirvittävästi veteraanipelaajia ei joukkueeseen puhdistusten myötä jäänyt, mutta edelleen kokemustakin joukkueesta löytyi.

Clarence Campbellin Konferenssissa ja Norrisin Divisioonassa Red Wingsin osaksi koitui kuitenkin tavallisten nopeiden tappioiden teiden iltojen sijaan uskomaton paluu voittojen tielle ja muutenkin kuin vain pelkkien vastustajien väsymisestä johtuvien sellaisten. Taso yllätti oikeastaan kaikki kilpailevat seurat aina Chicago Blackhawksia, Minnesota North Starsia ja Toronto Maple Leafsia myöten.

Edelleen joukkue pystyi pelaamaan myös ollessaan huonokin tai tappiolla melko paljon tasapelejä ja se oli parantanut otteitaan.

Joukkue kasvoi luistelutehokkuudeltaan huomattavasti nopeammaksi, melkein keskikastin seuroja uhkaavaan sellaiseen kaikkiaan, sillä oli joitakin erittäin taitavia tulevaisuuden nimiä kokoonpanoissaan edelleen sarjakaudella ja kaiken kaikkiaan joukkue muodosti nopeiden luistelunopeuden omanneiden pelaajien varaan paljon. Sillä oli sen hyökkäysvoimataso parani keskinkertaisesta tyydyttävän hyvään ja puolustuspelaaminen yhdessä pakkitason kanssa muuttuivat kohtalaisen välttävästä keskinkertaiseksi saakka ja ainakin melko hyvä yritys oli aina maalivahdeilla vaikka maaleja selän taakse meni paljonkin.

Loppupelissä Chicago Blackhawks, Minnesota North Stars ja Toronto Maple Leafs eivät kyenneet alustavasti muuttamaan asennettaan Detroit Red Wingsien otteisiin kaudella runkosarjassa Norrisin Divisioonassa. Ainoa joka kykeni täysivaltaisesti muuttamaan suhteensa pelaajatasoisesti oli St. Louis Blues jolle uusi ja mielenkiintoinen haaste Red Wingsiltä tuli kiinnostavaksi jopa melko piankin alun jälkeen.

Lopulta Detroit onnistui pitkästä aikaa oikeastaan melko selvästikin pääsemään Playoff-kaudelle, melkein voitti runkosarjan oman Konferenssin ja Divisioonansa omalta osaltaan ja Divisioonan Semifinaaleissa, Konferenssin Puolivälierissä ja Stanley Cupin Neljännesvälierissä se kohtasi saman tien Chicago Blackhawksin joka ei jostakin syystä vain kyennyt myöntämään Detroit Red Wingsin kehittymistä muuksikin kuin vain Detroit Dead Wingsiksi.

Lähtökohtaisesti oli helppoa ajatella kaikkea niinkin suuresta kehittymisestä huolimatta vain onnenkantamoiseksi. Red Wings oli pääsyt vuosina 1967-1986 vain neljä kertaa Playoffeihin ja varsinaista etenemistä jatkopeleissä ilman tippumista heti paikalla oli ollut vain sarjakaudella 1976-1977.

Toki Detroit Red Wingsin parantuminen oli pistetty edes jotenkin merkille, mutta uskomattomasti Red Wings silti voitti Chicago Blackhawksin puhtailla ja täysillä 4-0 ottelusarjan lukemilla ja eteni tosiaankin pitkästä aikaa myös Divisioonan Finaaleihin, Konferenssin Semifinaaleihin ja Stanley Cupin Puolivälieriin missä se kohtasi Toronto Maple Leafsin.

Maple Leafsia vastaan Red Wings joutui toteamaan saman kuin minkä Blackhawksiakin. Se pystyi voittamaan kyllä sopivalla tasolla tällaiset seurat riittävän vähäisinä, mutta ei kuitenkaan mikäli vielä yksikin sellainen seura kuin mitä vaikkapa Blackhawks, Maple Leafs tai niukasti ja sensaatiomaisesti runkosarjan jälkeen jatkopeleistä ulosjäänyt Minnesota North Stars tasoltaan edustivat olisi tullut vastaan niin kykyjen katto olisi voinut tulla vastaan.

Lopulta lähinnä Maple Leafsinkin ajoittainen ylimielisyys, uskomattomat viime hetken virheet ja myös Detroitin uskomaton itseluottamus jäällä omaan tekemiseensä Kapteeni Yzermanin ja Varakapteenien eli John Ogrodnickin, Gerard Gallantin, Mike O' Connellin, Tim Higginsin ja Lee Norwoodin johtamana siivittivät vielä 4-3 otteluvoittoihin sen siitä ja Konferenssifinaaleissa ja Stanley Cupin Semifinaaleissa oltiin sitten ensimmäistä kertaa jo hyvin, hyvin pitkään aikaan. Valitettavasti onni ei kestänyt kauan kun Edmonton Oilers tuli vastaan niissä.

Toisaalta Detroitin ei tarvinnut hävetä mitään ennen pitkää 1-4 ottelutappioihin päättyneessä ottelusarjassa. Yhdenkin ottelun voittaminen Edmonton Oilersin kaltaista mahtiseuraakin vastaan kertoi siitä, että edistystä oli tapahtunut.

Sarjakauteen 1987-1988 lähdettäessä odotukset nousivat korkeammalle kuin mitä pitkään aikaan oli ollutkaan. Organisaatiopuolella Red Wings haki myös luotettavia Varapäävalmentajia ja lisäksi nimitti Apulaispäävalmentajiakin.

Siten sitovasti oli mukana kaksikin Varapäävalmentajaa ja kaksikin Apulaispäävalmentajaa joista jonkun oli tarkoitus seuraavalla pelikaudella olla pysyvä Varapäävalmentaja ja Apulaispäävalmentaja.

Tässä kuitenkin Detroit Red Wingsin kokoonpano sarjakaudelta 1986-1987:

Maalivahdit: Greg Stefan, Mark LaForest, Glen Hanlon ja Sam St. Laurent

Puolustajat: Randy Ladouceur, Varakapteeni Mike O' Connell, Varakapteeni Lee Norwood, Dave Lewis, Steve Chiasson, Gilbert Delorme, Harold Snepsts, Darren Veitch, Rick Zombo, Jeff Sharples ja Doug Halward

Laitahyökkääjät: Varakapteeni John Ogrodnick, Petr Klima, Brent Ashton, Dave Barr, Varakapteeni Tim Higgins, Joe Murphy, Mark Kumpel, Varakapteeni Gerard Gallant, Chris Cichocki, Bob Probert, Dwight Foster, Joe Kocur, Eddie Ed Johnstone, Dale Krentz, Basil McRae, Ric Sailing ja Shawn Burr

Keskushyökkääjät: Mel Bridgman, Mark Lamb, Adam Oates, Billy Carroll, Doug Shedden ja Kapteeni Steve Yzerman

Päävalmentaja: Jacques Demers

Varapäävalmentajat: Dan Belisle ja Colin Campbell

Apulaispäävalmentajat: Dave Dryden ja Don MacAdam

Toimitusjohtaja: Jim Devellano

 

[Thusberg]

Calgary Flames kuului Edmonton Oilersin kanssa yhteen monen eri asteen kilpailun saralla NHL:ssä ja sen historiassa. NHL-kaudella 1986-1987 Flames ja Oilers jatkoivat edelleen keskinäistä mittelyään paremmuudesta Clarence Campbellin Konferenssissa ja Smythen Divisioonassa.

Vaikka muitakin seuroja oli niin Flames tuntui jatkuvasti keskittyvän vain Oilersin kaatamiseen samoin kuin myös Oilers Flamesin kaatamiseen vaikka toki muitakin huippuseuroja vastaan paremmuudesta oteltiin.

Flames oli tuoreena edelliskauden Stanley Cupin haastajana yllättävänkin korkealle arvostettu ja sen oletettiin pääsevän hyvin lähelle samaa eli Stanley Cupin haastajan asemaan tai jopa itse Stanley Cupin voittoon astikin mikäli aivan kaikki onnenkappaleet osuisivat kohdalleen. Toki Oilersin floppia monen asiantuntijan mielestä tarvittiin siihen, mutta rohkeimmissa kannanotoissa ei tarvittu.

Siten Flames oli lähtökohtaisesti kärkitason seura, mutta ei ehkä aivan Stanley Cupin arvoinen seura koska huomio tuntui olevan Oilersissa tai vaihtoehtoisesti Montreal Canadiensissa kun kaudelle lähdettiin.

Flames otti paljon riskejä kaudella ja hienoa oli myös veteraani Lanny McDonaldin uran jatkuminen vaikkakin aika alkoi käydä vähiin mahdollista Stanley Cupin voittoa ajatellen ja fyysistä peliä pelanneen miehen kuluminenkin jäällä liikepelissä näkyi jo.

Uran arveltiin olevan tiensä päässä viimeistään vuonna 1990 vaikka miehen tiedettiin haluavan voittaa Stanley Cup lähes millä hinnalla tahansa kunhan se vain tulisi. Tosin mikäli Stanley Cup sitten aivan uran lopulla tulisi niin ura myös päätyisi siihen paikkaan eikä jatkuisi edes vuottakaan kuten olisi jatkunut ehkä vielä sarjakaudella 1986-1987 mikäli Calgary Flames olisi voittanut Stanley Cupin.

Flames tosiaan menestyi runkosarjassa kaikkiaan hyvin erinomaisesti vaikka toki parikin tappioputkea mahtui mukaan kauteen. Flames pääsi silti hyvin helposti mukaan Playoff-kaudelle vaikka menettikin Konferenssin ja Divisioonan voittonsa Oilersille.

Tuttuun tyyliin. Winnipeg Jetsin parantunut olemus tuntui olevan ainakin jonkinlainen yllätys Flamesille kun Playoff-kauteen lähdettiin. Muutoin lähinnä alkuvuonna lokakuun ja myöhemmin vuonna tammikuun tappioputket aiheuttivat pienen henkisen takalukon joukkueelle, mutta muutoin niistä päästiin kyllä yli.

Flames oli lisäksi koko NHL:n kolmanneksi paras seura kaikissa pisteissä mitattuna Divisioonien ja Konferenssien erot laskien mikä oli koko Flamesin seurahistorian paras tulos runkosarjassa koskaan siihen asti myös muutenkin.

Divisioonien Semifinaaleissa, Konferenssien Puolivälierissä ja Stanley Cupin Neljännesvälierissä voitto tulisi hyvin helposti Winnipeg Jetsistä puhtain otteluvoitoin tai näin ainakin uskottiin, mutta sitten Flames sortui liikepelinsä ajoittaisiin heikkouksiin ja puolustuspään virhearviointeihin sarjassa.

Toki myös kerta kaikkiaan Winnipeg Jetsin parantunut liikeolemus takasi sen, että aivan puhtaalla pelillä ilman paineita ja todistettavaa voitiin saada aikaan jopa voittokin siinä missä Flames paineenalaisena kärsi tappioista ja nimenomaan niistä niukoista tappioista.

Lopulta aivan sarjan lopussa Flamesin pelaajilta tuntui loppuneen myös yleensä hyvä motivaatio mitä ei olisi pitänyt tapahtua useimpien seurojen osalta ja vielä vähemmän Stanley Cupin haastajatason seuralta. Tappio olisi ollut ymmärrettävämpi mikäli se olisi tullut niukemmin kuin mitä tuli, mutta 1-6 lukemilla päätösottelussa Jetsin yleisaseman tiedostaen oli jotakin todella kamalaa sinänsä.

Flames jäi ulos Stanley Cupin loppupelien tavoittelusta ja ulosjäänti oli isku vasten kasvoja käytännössä jokaisella peliosa-alueella Flamesissa. Siltikin kaikkea taustaa vasten seura aikoi ottaa karmeasta oppitunnista myös opikseen. Ja missään tapauksessa Flames ei ollut edelleenkään huonoimmillaan niin huono kuin mitä monet muut seurat NHL:ssä olivat.

Flames oli sekoitus hyvää liikepeliä, voimakkuutta, keskialuepelaamista ja myös laitapelaaminen yhdessä kulmapelaamisen ja aloitustilanteiden onnistumisen kanssa olivat erinomaisia.

Flamesilla oli paljon sisukkuutta, kestävyyttäkin keskimäärin yllättävissäkin tilanteissa runkosarjan ja murheellisen ennenaikaisesti päättyneen Playoff-kaudenkin aikana, sillä oli yleisesti voimakas joukkue todella voimakkaalla sentteriosastolla (Suhteessa vain Montreal Canadiens tai Edmonton Oilers olivat sentteriosaston pelitavoissa parempia sarjassa.) ja sen maalivahtipelaaminen oli yleensä myös todella erinomaista.

Valitettavasti Calgary Flamesilla tuntui puolustuspeli olevan hukassa tai ainakin kovin ongelmallinen Stanley Cup-tason haastajaseuraksi, se ei aina oikein kyennyt käyttämään ulottuvuuttaan oikein ja yksinkertaisesti oli vaikeuksissa mikäli vastustajalla oli vain tarpeeksi liikkuvuutta ja ketteryyttä takanaan.

Toisaalta Flames oli edelleen sitkeä joukkue, sillä oli kyky asettua myös takaa-ajajan asemaan, tulla tasoihin ja jopa voittoihinkin peleissä mikäli sitä aliarvioi tai antoi sille liikaa liikkumatilaa jäällä.

Flames oli erittäinkin maineikas seura siis vaikka välillä peleissä tunnuttiin hieman roikkuvan mukana enää vain tunteiden ja voitonhalun turvin kuin oikeilla taidoilla ja mikäli Flames olisikin edennyt Divisioonan Finaaleihin, Konferenssin Semifinaaleihin ja Stanley Cupin Puolivälieriin niin siitä eteenpäin varsinkin Winnipeg Jetsiä vastaan esittämällään pelillä Flamesin taival olisi vaikeutunut kamalasti ja ennen pitkää katto olisi tullut vastaan ilman asennemuutosta pelitavoissa.

Flames vaikutti kuitenkin saamastaan kritiikistään huolimatta jatkavan NHL:n sarjakaudella 1987-1988 mahdolliseksi uudeksi Stanley Cupin saajaksi tuloaan ja se tietenkin oli hyvä juttu kuten myös se, että Lanny McDonald päätti jatkaa uraansa. Sarjakaudella 1986-1987 Calgary Flames käytti vuorottelevan Kapteenin virkaa ilman varsinaista tai varsinaisia Varakapteeneja. Lanny McDonald oli toki edelleen Kapteeni, mutta myös Jim Peplinski ja Doug Risebrough pääsivät olemaan Kapteeneja sarjakaudella.

Tässä kuitenkin Calgary Flames 1986-1987 NHL:stä:

Maalivahdit: Rejean Lemelin, Mike Vernon ja Doug Dadswell

Puolustajat: Paul Baxter, Dale DeGray, Kari Eloranta, Brian Engblom, Kevan Guy, Al MacInnis, Jamie Macoun, Paul Reinhart, Neil Sheehy ja Gary Suter

Laitahyökkääjät: Steve Bozek, Mike Bullard, Nick Fotiu, Brett Hull, Håkan Loob, Kapteeni Lanny McDonald, Joe Mullen, Kapteeni Jim Peplinski, Tim Hunter, Colin Patterson, Gary Roberts ja John Tonelli

Keskushyökkääjät: Perry Berezan, Brian Bradley, Joe Nieuwendyk, Joel Otto, Dan Quinn, Kapteeni Doug Risebrough ja Carey Wilson

Päävalmentaja: Bob Johnson

Varapäävalmentaja: Pierre Page

Toimitusjohtaja: Cliff Fletcher

 

[Thusberg]

Montreal Canadiens oli NHL:n sarjakaudella 1986-1987 odottavalla kannalla innostaan huolimatta. Sillä oli huippuseuraksi erittäinkin paljon potentiaalisia tähtipelaajia ja pelitaktinen kokonaisuus oli Stanley Cupin Mestarina kohdallaan. Välillä toki pelitunnelmat olivat huonojakin, mutta enimmäkseen runkosarjakausi meni nuottien mukaan. Walesin Prinssin Konferenssin ja Adamsin Divisioonan taistelut kuitenkin muodostuivat lopulta yllättävänkin tasaiseksi vaikka joko sitä tai Boston Bruinsia oli veikattu voittajaksi.

Bruins keskittyi ajoittain voimakkaaseen sentteripelaamiseen siinä missä Canadiens taas keskittyi syväluotaavaan ja vahvaan keskialuepelaamiseen. Canadiensille ainoa todella vaarallinen ja selkeä mahdollinen voittajaseura oli vain Edmonton Oilers, mutta Calgary Flames oli myös ennakkoon hyvin vahvaksi laskettu joukkue edellisvuoden jäljiltä. Kun Canadiensin muita pelillisiä olomuotoja sarjakaudelta 1986-1987 miettii niin olemukseen oli tullut ripaus passiivisuutta ja rutinoitumista tarkoittamatta kuitenkaan huonoa uutista joukkueen kyvynlaskun muodossa jäällä.

Yleisesti ottaen Canadiens haki mieluummin usein peliratkaisuistaan nopeita maaleja kuin hitaan varman tekemisen kautta tehtyjä maaleja ja välillä toki haki jäällä viihdettä nyrkkitappelun tai huomattavasti tätä yleisemmin rystysten silittelyn muodossa ilman sen suurempaa väkivaltaa.

Rystysten ns. Silittelyllä tarkoitettiin väkivaltaisuusjäähyjen hakemista vastustajalle usein töykkimällä näitä sopivissa paikoissa kuitenkin tiettyyn rajaan asti ja ilman tappeluksi asti yltyvää provosointia joskin aina taktiikka ei ollut hyvä ratkaisu ja siitä tuli sitten nujakkaa jäälle. Canadiens oli kuitenkin ajoittain taipuvainen hallitsevana Stanley Cupin Mestarina myös virheisiin.

Stanley Cupin saaminen tuntui jotenkin sokaisevan muuttuneille tilannetajuille tai suhteellisuudentajuille jäillä ja Canadiens ei ollut yksinään tässä sopassa kun myös Calgary Flamesilla oli aika paljon saman suuntaisia ongelmia. Canadiensin huonon päivän pelitaso oli myös verraten todella huono kun ottaa Mestarin aseman huomioon lajissa.

Huonoimpina pelipäivinä tuntui koko seura olevan Patrick Royn torjuntojen varassa ja olevan kuin yhden tai parin muun tähtikenttäpelaajan varassa myöskin. Lisäksi seuran ratkaisut ongelmatilanteissa olivat kuin keskikastin seuroilla joskin erona tietenkin oli sentään pelaajatason laadukkuus niihin verrattuna ja lisäksi yleinen tehokkuus oli parempi joskin hintana oli yleensä siitä paljon jäähyjä silloinkin kun jäähyjä ei olisi kaivattu.

Hyvinä puolina Canadiensilla oli puolustuksen toimivuus kuitenkin yleisesti ottaen rutiininomaisesti eri tilanteissa, pakkitasojen yhteistyö yhdessä ketjupäiden tai vastaavasti joukkueen tähtipelaajien kanssa toimi komeasti ainakin ajoittain jolloin jäällä nähtiin ajoittain väkivallan eleganssiin taipuvainen, mutta silti sulavasti luisteleva ja liikkuva NHL:n taitoseura ja lopuksi tietenkin se onnistui edelleen merkittävästi jäällä enemmän kuin epäonnistui.

Kun runkosarja kääntyi lopuilleen se silti oli hävinnyt hieman pisteitä ja aivan edellisen kauden Quebec Nordiquesin tapaan tällä kertaa Hartford Whalers oli mennyt siitä ohi ja huolimatta Montrealin menestyksekkäästä 9 voiton putkesta aivan kauden lopulla Whalers myös voitti runkosarjan. Canadiens oli toinen ja matkusti siten Playoff-kaudelle.

Canadiensin matkustaessa Playoff-kaudelle sen ennakoitiin olevan vaarallinen Edmonton Oilersille ja Calgary Flamesille, äärimmäisen vaarallinen muille seuroille ja mahdoton voitettava NHL:n pienseuroille tai huonoina tunnetuille seuroille. Pelitavallisesti Canadiens oli hyökkäyksen, puolustuksen ja silloin kuin tilanne vaati niin tappelujen tai väkivaltaisuuksien eliittiä. Canadiensille arvioitiin tulevan toinen Stanley Cup, mutta sitä varten haluttiin myös selvä oikeutus sen ja Edmonton Oilersin välisenä mittelönä Stanley Cupin Finaaleissa.

Kuitenkin Divisioonien Semifinaaleissa, Konferenssien Puolivälierissä ja Stanley Cupin Neljännesvälierissä Montreal Canadiens kohtasi Boston Bruinsin ja onnistui voittamaan sen vielä entistäkin puhtaammin otteluvoitoin 4-0. Divisioonien Finaaleissa, Konferenssien Semifinaaleissa ja Stanley Cupin Puolivälierissä Montreal Canadiens kohtasi jälleen runkosarjansa vaihtuneen kiusankappaleen eli Hartford Whalersin sijaan Quebec Nordiquesin ja Nordiques pakotti todella ahtaalle Canadiensin sarjassa. Juuri sarjan tiukkuus ja yleensäkin lisääntynyt epäröinti lisäsi myös soraääniä Stanley Cup-kelpoisuudesta vaikka lopulta Canadiens voittikin ottelusarjan otteluvoitoin 4-3.

Canadiensia vastaan asettui Philadelphia Flyers Konferenssin Finaaleissa ja Stanley Cupin Semifinaaleissa. Konferenssin Finaaleissa ja Stanley Cupin Semifinaaleissa Canadiens tuntui kuitenkin kerta toisensa jälkeen pysähtyvän Flyersin maalivahteihin ja lisäksi yksinkertaisesti tuntui yliyrittävän liikaa jäällä. Kun muutama ylilyönti jäällä ja yksinkertainen pienin luvuin kärsitty tappio osui kohdalle niin tilanne ei ollut hauska kokea ja kun Canadiens sitten lopulta aivan oikeasti alkoi pelata voittavankin tason peliä niin silloin oli liian myöhäistä.

Montreal Canadiens oli hävinnyt Philadelphia Flyersille luvuin 2-4 otteluvoitot ja oli siten ulkona Stanley Cupin Finaaleista johon Edmonton Oilers matkasi jälleen lähes paraatityylillä vaikka toki välillä yllättävänkin nurkkaan ahdistettuna. Canadiensin ulosjäänti aiheutti välittömän keskustelun ja myös paljon kritiikkiä seuraa kohtaan. Välillä Canadiensia sanottiin tuolloin tuurimestariksi ja sitkeimmissä piireissä on puhuttu näin vielä tänäkin päivänä kun juurikin sarjakauden 1986-1987 epäonnistuminen aivan viime hetkellä tapahtui.

Paljonkaan sen ansioista ei ollut poiskaan sen noustessa voittoon myös omien vaikeuksienkin kautta. Jossiteltavaa jäi oikeastaan varsin paljonkin kun oltiin niin paljon odotettu Edmontonin ja Montrealin välistä kohtaamista Stanley Cupin Finaaleissa jota ei sitten tapahtunut taas kerran.

Voitto Edmonton Oilersista ja Stanley Cupin saaminen sitä kautta olisi ollut Canadiensille vielä vaikuttavampi saavutus kun Stanley Cup edelliseltä vuodelta Oilersin reilusti aiemmin pudottua pois jatkopeleistä, mutta putoaminen ja näkymättömyys Finaalissa tai Finaaleissa ei ollut iloinen asia lähtökohtaisesti vaikka lopulta Philadelphia Flyers tarjosi koko rahan edestä viihdettä yleisölle ja haastetta jäälle Edmonton Oilersille.

Montreal Canadiens ei välttämättä sitä olisi tarjonnut kun jo jossain määrin aina jo Quebec Nordiquesin sankaruusesityksistä lähtien sitä jotakin tiettyä varmuutta oli aina puuttunut Canadiensin olemuksesta.

Laitan tähän seuraavaksi alle pelaajat sarjakauden 1986-1987 Montreal Canadiensin osalta:

Maalivahdit: Patrick Roy ja Brian Hayward

Puolustajat: Varakapteeni Larry Robinson, Chris Chelios, Tom Kurvers, Scott Sandelin, Gaston Gingras, Rick Green, Mike Lalor, Craig Ludwig ja Petr Svoboda

Laitahyökkääjät: Varakapteeni Mats Näslund, Kjell Dahlin, Kapteeni Bob Gainey, Mike McPhee, Stephane Richer, Chris Nilan, Sergio Momesso, Steve Rooney, Serge Boisvert, Claude Lemieux, John Kordic, Shayne Corson ja David Maley

Keskushyökkääjät: Bobby Smith, Guy Carbonneau, Ryan Walter, Brian Skrudland ja Gilles Thibaudeau

Toimitusjohtaja: Serge Savard

Päävalmentaja: Jean Perron

Varapäävalmentaja: Jacques Laperriere

 

[Thusberg]

Philadelphia Flyers oli NHL:n sarjakauteen 1986-1987 edelleen yksi voimakkaimpia ennakkosuosikkeja menetykseen. Sen fanit janosivat Stanley Cupia tai ainakin sen lähelle pääsyä, mutta jossain aina oli tullut mutkia matkaan. Loukkaantumiset ja myös muut terveysvaivat olivat olleet pitkään ongelmaksi seuralle ja sen pelaajille.

Flyers kuitenkin joukkueena nimensä mukaisesti toisinaan tuntui kiitävän jäällä ja marssivan voitosta voittoon myös sarjakaudella 1986-1987. Vaikka maalivahtipelaaminen oli joukkueessa todella hyvää sinänsä, jopa erinomaista kun Ron Hextall tuli torjumaan maalin suulle niin puolustuksessa tuntui toisinaan olevan vaikeuksia ja hyökkäyksellä oli muutamia kärkipelaajia huomioimatta vaikeuksia hyödyntää ulottuvuutta ja välillä joukkueen keskialuepelaamisessakin tuntui olevan toivomisen varaa.

Maalivahdeista vanhin oli viimeinen NHL:n 1940-luvulla syntynyt pelaaja Glenn Allan Chico Resch. Edelleenkin edellisen sarjakauden pettymysten jälkeen lisätyistä kovista harjoitteluista huolimatta.

Hyökkäyskuvioiden monipuolisuutta olisi voinut yrittää myös laajentaa tai kokonaisuutta pelikentällä ottaa paremmin huomioon kuin antaa liikaa vastustajille tasoitusta pelikentälle toisinaan. Toisaalta taas loukkaantumiset ja tietynlaiset muut ongelmat jäällä silloin tällöin toistuvan jäähyherkkyyden ohella söivät Flyersin iskukykyä.

Flyers kuitenkin menestyi pelottavankin tarkasti ja tehokkaasti NHL:n runkosarjakaudella. Walesin Prinssin Konferenssissa ja Patrickin Divisioonassa se Washington Capitalsin antamaa selkeää haastetta lukuun ottamatta tuntui ajoittain vievän muita seuroja kuin märkää rättiä jäällä vaikkakin New Jersey Devilsiä huomioimatta oikeastaan muut seurat antoivat ainakin kauden aikana runkosarjassa haastetta jos ei sitten muutoin.

Edelliskauden lopun perseilyjen ja yleensäkin suhteellisen niukkojen tappioiden myötä koetun putoamisen jälkeen Flyers olikin lopulta Playoff-kaudelle lähdettäessä yksi ennakkosuosikeista ainakin etenevien joukkueiden osalta. Stanley Cupin Finaaleihin sitä ei kylläkään ennustettu ilman jotakin todella hyvää onnea, mutta Ron Hextallin torjunnat olivat huikeudessaan toista suuntaa antavia arvioita mietittäessä. Se myös oli voittanut runkosarjan.

Playoff-kaudelle mukaan päässeelle New York Rangersille Divisioonien Semifinaaleissa, Konferenssin Puolivälierissä ja Stanley Cupin Neljännesvälierissä se myös näytti kaapin paikan. Se pelasi ottelut luvuin 0-3, 8-3, 3-0, 3-6, 3-1 ja 5-0 ja eteni siitä sitten jatkoon otteluvoitoin 4-2.

Seuraavaksi se kohtasi huomattavasti fyysisempää ja paremman tiukempaa pelilinjaa pitävän New York Islandersin. Islandersin parantunut ote oli jäällä Flyersille monin verroin pelottavampaa kuin mitä Rangers oli ollut.

Philadelphia Flyers oli totisesti henkisesti uupunut kovista koettelemuksista sitä vastaan kun Divisioonien Finaalit, Konferenssin Semifinaalit ja Stanley Cupin Puolivälierät olivat ohi.

Toisaalta taas New York Islanders ei suhteessa tehnyt virheitä, hyödynsi omat harvat hyvät puolensa ja pelasi joukkueena tasaisesti siinä missä Flyers tuntui pelaavan jokseenkin epätasaisesti ja samalla myös muutamia kärkipelaajia huomioimatta ei ollut erityisen hyvässä vedossa. Taaskaan Stanley Cupia tavoittelevaksi seuraksi mikä toi piirteitä ja sanontoja, että oliko Flyers vain onnella tai Ron Hextallin torjuntojen takia niin hyvä kuin oli?

Islanders tarjosi haastetta joukkueelle välillä aivan yhtä pahasti kuin Edmonton Oilers tai oikein äärimmillään jopa pahemmin sarjan aikana siinä missä Oilers antoi Stanley Cupin Finaalien aikana jopa tasoituksen tynkää joukkueelle sen kuuluisan sarjan alkuvaiheissa.

Lopulta suurin uhrauksin se voitti Islandersin otteluvoitoin 4-3 ja tuloksilla 4-2, 1-2, 4-1, 6-4, 1-2, 2-4 ja 5-1. Ongelmien takia sen kykyjen suorituskaton arveltiin tulevan vastaan Konferenssien Finaaleissa ja Stanley Cupin Semifinaaleissa kun vastassa olikin itse Montreal Canadiens. Kuitenkin jostakin Flyers kaivoi sitkeytensä esiin ja osin ennen kaikkea pelillisen ulottuvuuden, aktiivisuuden ja ketjupäiden yhteistyötä parantamalla Flyers onnistui melkein mahdottomassa ja pudottamaan Canadiensin ulos Stanley Cupin Finaaleista otteluvoitoin 4-2 ja tuloksilla 4-3 jatkoajalla, 2-5, 4-3, 6-3, 2-5 ja 4-3.

Stanley Cupin Finaaleissa tulikin vastaan sitten itse väistämätön suurseura nimeltä Edmonton Oilers. Oilers ounasteli paraatimarssia Stanley Cupin osalta, mutta joutui raskaasti pettymään ja toisin kuin vuoden 1985 Finaaleissa, Stanley Cupin tavoittelu venyi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1971 aina viimeiseen, ratkaisevaan seitsemänteen otteluun asti.

Oilers oli alkanut jo väsyä Flyersin esityksiin, fanien vaatimuksiin ja seurapomot olivat epätoivoisia erityisesti kaupunginisäntien savuisiin puheluihin siitä miten voitonparaatit oli jouduttu perumaan sarjan aikana kun Flyers oli mennyt voittamaan juuri paraatipäiville sovituille ajankohdille aina ottelun. Vastaavasti Flyers oli uskomattomassa nosteessa ja jännityksessä Stanley Cupin Mestaruuden osalta.

Valitettavasti Flyersin Stanley Cup jäi aivan viime hetkellä saavuttamatta ja se hävisi sarjan joskin reilusti kehittyneenä, sen osalle tuli valtavasti kehuja ja Finaalit vuoden 1987 Stanley Cupin osalta olivat yksi kaikkien aikojen seuratuimpia ja muistelluimpia Finaaleja tai Finaalisarjoja lajissa. Suomessakin Yleisradion empimisen johdosta Kolmostelevisio näytti Finaaleja Raimo Häyrisen selostaessa erikoisjärjestelyin otteluja Kolmoselle ja se liike keräsi myös kanavalle mielenkiintoa ja lisäksi HTV täydensi aina Häyrisen selostusaikaa silloin mikäli Kolmosen oma ohjelma-aika ottelulle ei olisi riittänyt.

Kuitenkin Stanley Cupin saavuttavaksikin seuraksi Flyersilla olisi ollut puutteitakin. Välillä Flyersin muut pelaajat tuntuivat olevan ihan liikaa riippuvaisia tähtipelaajiensa ratkaisuista tai sitten maalivahtinsa torjunnoista koska jonkinlaista haluttomuutta tuntui olevan ilmassa. Temperamenttisuus ja ajoittainen jäähyherkkyys oli ongelma kuten myös se, että aina ei oikein onnistuttu ajoittamaan erikoistilannepelaamista oikein. Ketjupäät tuntuivat myös olevan paljon tähtipelaajastaan tai johtopelaajastaan riippuvaisia joskin ei koskaan niin paljon kuin aiemmin 1980-luvulla oli ollut, ja mikäli Flyersin sai epätoivoon niin jostakin syystä se ei vain kestänyt sille asetettuja paineita.

Hyvänä puolena Flyersilla kuitenkin oli äärimmäinen liikkuvuus jäällä, tavallisetkin pelaajat olivat nopeita luistelussa mitä nyt tähtipelaajat ehkä vielä vähän nopeampia, sen yhteistyö onnistuessaan pelasi komeasti ja mikäli joukkue vain säilyi yhtenäisenä niin sen liikkuvuus jäällä takasi maalisateen tulon joukkueen maalisaldoon positiivisesti ja yleinen ketteryystaso oli harhautuksissa ja muissa liikeradoissa teknisyyden ohella NHL:n huippuluokkaa varsinkin muihin 1980-luvun Flyersin vuosiin verrattuna.

Viimeinen hyvä puoli oli se, että sillä oli fyysistä voimakkuutta, alakynnestä nousemisen kykyä ja se pystyi pelkän osuman ottamisen sijaan antamaan myös takaisinkin jäällä. Tarvittaessa myös muussakin mielessä kuin taitopelaamisen tai maalinteon merkeissä. Valitettavasti Flyers hävisi Finaalit Stanley Cupin osalta otteluvoitoin 3-4 ja tuloksin 2-4, 2-3 jatkoajalla, 5-3, 1-4, 4-3, 3-2 ja 1-3. Philadelphia Flyers oli siis Stanley Cupin Haastaja, mutta hävisi pelin.

Flyers oli kuitenkin lopulta mielipahan mentyä ohi ylpeä suorituksestaan ja sen oletettiin jatkavan hyviä otteitaan ja ehkä olevan sarjakaudella 1987-1988 Stanley Cupin Mestari ansaitustikin joskin helppoa tehtävä ei tulisi olemaan.

Tässä kuitenkin Philadelphia Flyers vuosimallia 1986-1987 ja poikkeuksellisesti laitan tähän myös 'Lentäjien' eli seuran muutakin oheishenkilöstöä näkyville:

Maalivahdit: Bob Froese, Glenn 'Chico' Resch ja Ron Hextall

Puolustajat: Varakapteeni Mark Howe, Brad McCrimmon, Doug Crossman, Varakapteeni Brad Marsh, Jean-Jacques Daigenault, Kjell Samuelsson, John Stevens, Kerry Huffman, Jeff Chychrun, Greg Smyth, Ed Hospodar, Daryl Stanley, Mike Stothers, Kevin McCarthy ja Steve Smith

Laitahyökkääjät: Brian Propp, Brian Dobbin, Al Hill, Craig Berube, Ray Allison, Jere Gillis, Tim Kerr, Ilkka Sinisalo, Murray Craven, Rick Tocchet, Lindsay Carson, Dave Brown, Derrick Smith ja Scott Mellanby

Keskushyökkääjät: Kapteeni Dave Poulin, Per-Erik 'Pelle' Eklund, Ron Sutter, Peter Zezel, Don Nachbaur, Glen Seabrooke, Mark Freer ja Tim Tookey

Päävalmentaja: Mike Keenan

Varapäävalmentaja: Bill Barber

Apulaisvarapäävalmentaja: Paul Holmgren

Apulaispäävalmentaja: Edward John E.J. McGuire

Toimitusjohtaja: Bobby Bob Clarke

Pelaajakykyjenetsijät: Roy Hederson, Gerry Melnyk ja Dennis Patterson

Pääjohtaja, Philadelphia Flyersin Varapuheenjohtaja ja Osaomistaja: Jerry Snider

Philadelphia Flyersin Puheenjohtaja ja Omistaja: Ed Snider

 

[sporttipappa]

Tiedä sitten onko tämä off-topic, mutta herää hieman huoli kirjoittelija @Thusberg hyvinvoinnin puolesta. Onko ihan kaikki kunnossa kun kirjoittelet näitä juttuja tänne? Selkeästi käytät jotain englanninkielistä lähdettä, ja väännät niitä (tahallisesti?) huonoksi suomeksi.

Eihän siinä jos joku tykkää jakaa muistelohetkensä toisten kanssa. Mutta ei nämä vaikuta olevan Thussu sun omia ajatuksia.

 

[Thusberg]

Edmonton Oilers Stanley Cupin mestaruusehdokkaana lähti sarjakauteen 1986-1987 NHL:ssä tavoitteenaan vain ja ainoastaan Stanley Cupin voittaminen ja voittoputkensa jatkumisen varmistuminen. Oilers oli joutunut edellisellä pelikaudella melkoiseen nöyryytykseen ja sen se halusi pyyhkiä pois niin nopeasti kuin mahdollista Stanley Cupin voittamisella. Sillä oli toki omat haastajansa, mutta vakiinnutettuaan paikkansa NHL:n mahtiseurana Oilersin jyräämistä jäillä tuntui olevan vaikeaa pysäyttää.

Jokainen pelaaja tuntui olevan oman pelaaja-alueensa eliittiä ja organisaatio oli myös yksin NHL:n parhaimmista ellei peräti paras vaikka joskus byrokratiaa olikin mukana kuvioissa. Edmonton Oilers tuntui olevan sekoitus räjähtävän herkkää ja teknisesti taitavaa hyökkäystason joukkuetta joka pystyi eleganssilla pyörittämään myös jouheampaa taitopeliä ja sen puolustuspelaaminen oli huonoimmillaankin hyvää.

Maalivahtipelaaminen oli edelleen lähes alansa parasta tai juuri nimenomaan parasta, mutta ehkä toisinaan juuri tältä kaudelta eteenpäin aina viimeiseen Edmonton Oilersin Stanley Cupin mestaruuteen saakka maalivahdeilla oli kyllä toisinaan hieman epätasaisia ottelukausia ja aina ei oikein terävöitynyt se onnistumisen tai onnistumisen tavoittelun prosentti jäällä tarpeeksi hyvin.

Tappiot olivat joissakin otteluissa runkosarjakaudella enemmänkin kuin lähellä nimenomaan joko maalivahtien omien hölmöilyjen tai vaihtoehtoisesti puolustuksen ihmeellisen sumputustoiminnan takia jonka seurauksena maalivahdit saivat liikaa häiritsevää maskia ja se sitten johti niihin ei-toivottuihin maaleihin.

Samalla ehkä kaikkein tärkein helpotus muille ja suurin harmi Oilersille oli se, että aiemmin New York Islandersin 1980-luvun alun dynastian tapaan Oilersin dynastiaa oli häiritty ja sen voittamattomuus oli peruttu. Oilers oli nimenomaan sarjakauden 1985-1986 epäonnistumisen myötä ja sarjakauden 1986-1987 osalta NHL:ssä äärimmäisen kova ellei sitten jo kovin mahdollinen seura mitä lajista löytyi, mutta ei enää käytännössä voittamaton mikä oli piristysruiske ehkä jopa koko sarjaankin sinänsä.

Oilers menestyi siis Clarence Campbellin Konferenssissa ja Smythen Divisioonassa ja sen pelaajat kauhoivat lajiennätyksiä tai muuttivat entisten ennätysten rajoja miten vain ehtivät. Runkosarjan ja Konferenssin voiton Edmonton Oilers varmisti hyvissä ajoin ja se ei koskaan hävinnyt sarjakaudellaan runkosarjassa neljää ottelua enempää. Joskus tappiot olivat toki lähempänä, mutta ne vältettiin lisätappioiden osalta. Välillä runkosarjassa oli kuitenkin myös hyvinkin omituisia otteluja Oilersin osalta kuten esimerkiksi Los Angeles Kingsia vastaan pelattu 20.12.1986 ottelu joka päättyi 8-8 tasapeliin!

Kuitenkin sen päästyä kuin itsestäänselvyytenä Playoff-kaudelle joukkue alkoi muistaa tarkoituksensa ja edellisen pelikauden ylilatautuneisuutta ei enää tapahtunut ja muutenkin ennen pitkää jotakin tuntui puuttuvan vaikka toki se selvitti hyvin helposti tiensä Divisioonien Semifinaaleista, Konferenssien Puolivälieristä ja Stanley Cupin Neljännesvälieristä tiensä jatkoon voittamalla Los Angeles Kingsin otteluvoitoin 4-1 ja tuloksin 2-5, 13-3, 6-5, 6-3 ja 5-4 melko helposti joskin Los Angeles Kingsin pyristely teki hyvän vaikutuksen joukkueeseen kaikkiaan.

Sitten tulikin vastaan Winnipeg Jets ja heti Divisioonien Finaaleissa, Konferenssien Semifinaaleissa ja Stanley Cupin Puolivälierissä ja Oilersin oli helppo tie avata peli ja mennä puhtaaseen sarjavoittoon otteluvoitoin 4-0 ja tuloksin 3-2 jatkoajalla, 5-3, 5-2 ja 4-2.

Melko varmasti Oilers oli menossa asiantuntijoiden mukaan Konferenssien Finaaleihin ja Stanley Cupin Semifinaaleihin ja siitä ennen pitkää itse Stanley Cupin Finaaleihinkin. Oilersin vastustaja Konferenssien Semifinaaleissa ja Stanley Cupin Semifinaaleissa oli kuitenkin kummallinen. Se odotti oikeastaan mitä tahansa muuta vastustajaa, mutta ei todellakaan asemaansa parantanutta Detroit Red Wingsiä.

Alun ylimielisyys ja mollailu unohtuivat kuitenkin verraten nopeasti ja onkin paha sanoa, että olisikohan Oilers tippunut jopa ehkä jatkosta mikäli nämä joukkueet vain olisivat kohdanneet aikaisemmin Playoff-kaudella kuin mitä kohtasivat? Mielestäni ainakin sarja olisi ollut tiukempi kuin oli.

Edmonton Oilers kuitenkin valitettavasti lopetti Detroit Red Wingsin tuhkimotarinan lyhyeen vaikka hävisikin ensimmäisen pelinsä sille. Tosin voitetutkin ottelut olivat erittäin tiukkoja viimeistä huomiomatta Oilersille. Kaikkiaan siis Oilers voitti sarjan otteluvoitoin 4-1 ja tuloksin 1-3, 4-1, 2-1, 3-2 ja 6-3.

Tällä välin oltiin Suomessa ihmetelty melko paljonkin NHL:n huonoa seurantamahdollisuutta pääkaupunkiseudun HTV:tä ja hyvin rajoitetusti eteläosissa ja länsiosissa näkynyttä SVT:tä huomioimatta. Rajoitetusti Itä-Suomessa aivan rajan tuntumassa oli tosin mahdollista seurata myös Viipurin Televisiota ja sen lähetyksissä myös harvakseltaan NHL:n otteluja, mutta käytännössä monet olivat lehtien tai Teksti-TV:n tulospalvelun varassa.

Paljon Suomessakin odotetut Yleisradion mahdolliset, runsaissakin määrin odotettavissa olleet ylimääräiset ottelulähetykset TV2:lla Edmontonin peleistä jäivät käytännössä näkemättä heti talvikauden 1986-1987 jälkeen kun YLE:n aikaisempien vuosien myöhäisiltojen tai myöhäisyön ohjelmamainosten mannekiini ja eräänlainen suosikkiseura jatkoi kyllä pelaamista kaudellaan, mutta YLE vain yksinkertaisesti vetäytyi niiden näyttämisestä eikä kevään 1987 aikana tuntunut oikein olevan valmis pelien näyttämiseen kanaviltaan.

Kun aivan Stanley Cupin Finaalien kynnyksellä näytti siltä, että YLE ei välttämättä näyttäisi ottelun otteluakaan koko Stanley Cupista tai sitten joskus hyvin myöhään kesällä yhden tai kaksi ottelua niin Kolmotelevisiolla saatiin odottelusta ja päätämättömyydestä tarpeekseen, hankittiin oikeudet kunnollisesti otteluihin ja Raimo Häyristä ei tarvinnut paljoakaan käskeä selostamaan otteluja joskin Häyrinen joutui tekemään hieman erikoisjärjestelyjä selostustensa toteutettavuuden suhteen, mutta silti erikoisjärjestely onnistui ja pelit nähtiin Suomessakin tiettävästi ensi kertaa sellaisenaan ellei HTV:n näyttämiä Stanley Cupin eri Finaaleja tai Finaalisarjoja sitten mukaan laskettu.

NHL-kaudella oli ehditty paljon mainostaa joukkueen pelejä nähtävän kaudella vaikka hirveän montaa ottelua ei lopulta muutenkaan kaudella näkynyt. Ainakaan YLE:n kanavilla. Edmonton Oilers kohtasi Stanley Cupin Finaaleissa kahden vuoden takaisen vastustajansa Philadelphia Flyersin jonka se oli melko helpostikin voittanut ja saanut Stanley Cupin vuonna 1985.

Oilers kuitenkin joutui perumaan puheet paraatimarssista ja perumaan kaksikin kertaa muut Stanley Cupin oletetut juhlat ennen kuin lopulta koko Finaalisarjan seitsemäs ottelu toi juhlat Edmontoniin. Stanley Cup saavutettiin yhdeksi kaikkien aikojen Finaalisarjaksi kehutuimmasta Finaalisarjasta otteluvoitoin 4-3 ja tuloksin 4-2, 3-2 jatkoajalla, 3-5, 4-1, 3-4, 2-3 ja 3-1.

Edmonton Oilers voitti siis Stanley Cupin ja huolimatta tietenkin soraäänistä siitä miten Edmonton Oilers sai liian helpot seurat voitettavikseen Playoff-kaudella matkalla kohti Stanley Cupia se kuitenkin venyi jo itsekin kyvyiltään äärirajoille yrittäessään pysäyttää niin Philadelphia Flyersin pelaajia saamasta maaleja sarjan aikana kuin myös itse tyytyä näkemään kiekkojen menevän verkkoon menemisen sijaan Flyersien maalivahti Ron Hextallin hanskaan.

Edmonton Oilers oli siis palannut Stanley Cupin voittajaksi ja sen ennustettiin jatkavan Stanley Cupin voittajana myös siitäkin eteenpäin.

Edmonton Oilersin Stanley Cupeista jossain määrin vuoden 1987 Stanley Cup lähes 30 vuoden takaa on ollut monien mielestä myös Edmontonin dynastian ajoilta paras joskin eriäviäkin mielipiteitä löytyi toki. Pelaajista puhuttaessa Stanley Cupin Finaaleissa Mike Krushelnyski pelasi myös keskushyökkääjänä vaikka suurimman osan kautta hän oli pelannut Laitahyökkääjänä kuten hänen normaalin pelipaikkansa tehtävän toimenkuva edellytti. Marty McSorley pelasi myös Laitahyökkääjänä vaikka hän suurimman osan kautta olikin ollut Puolustaja.

Tässä itse Edmonton Oilers NHL:n sarjakaudelta 1986-1987 ja tälläkin kertaa Stanley Cupin Mestarin ollessa kyseessä 29 vuoden takaa mukaan tulee myös seuran eli 'Porarien' oheishenkilöstö:

Maalivahdit: Andy Moog ja Grant Fuhr

Puolustajat: Jeff Beukeboom, Lee Fogolin, Apulaiskapteeni Kevin Lowe, Craig Muni, Reijo Ruotsalainen, Marty McSorley, Steve Smith, Paul Coffey, Randy Gregg ja Charlie Huddy

Laitahyökkääjät: Glenn Anderson, Esa Tikkanen, Dave Hunter, Kelly Buchberger, Moe Lemay, Jaroslav Pouzar, Kevin McClelland, Danny Gare, Steve Graves, Stuart Stu Kulak, Normand Lacombe, Jari Kurri, Mark Napier, Dave Lumley, Raimo Summanen, Mike Krushelnyski, Dave Semenko ja Wayne Van Dorp

Keskushyökkääjät: Varakapteeni Mark Messier, Kent Nilsson, Craig MacTavish ja Kapteeni Wayne Gretzky

Edmonton Oilersin Omistaja: Peter Pocklington

Pääjohtaja, Toimitusjohtaja, Osaomistaja ja Päävalmentaja: Glen Sather

Varapääjohtaja ja Varatoimitusjohtaja: Bruce MacGregor

Apulaispääjohtaja, Apulaistoimitusjohtaja, Johtaja, Valmennusjohtaja ja Vanhempi Varapäävalmentaja: John Muckler

Nuorempi Varapäävalmentaja, Varapäävalmentaja ja Varavalmennusjohtaja: Edward Ted Green

Apulaispäävalmentaja: Ron Low

Edmonton Oilersin PR-Johtaja ja Pelaajakykyjenetsijöiden Johtaja: Barry Fraser

Pelaajakykyjenetsijät: Garnet 'Ässä' Bailey, Ed Chadwick, Lorne Davis, Bob Freeman ja Matti Väisänen

Pelaajakehitysjohtaja, Seuran Sopimusten Johtaja ja Pelaaja-asiain Johtaja: Bob McCammon

Kunto, Urheilu ja Ravitsemusterapeutti: Peter Millar

Fysioterapeutti ja Joukkuehieroja: Jürgen Merz

Joukkuelääkäri: Tohtori Gordon Cameron

Kuntovalmentaja ja Joukkuehuoltaja: Barrie Stafford

Vastaava Kuntovalmentaja ja Vastaava Joukkehuoltaja: Lyle Kulchisky

 

[Thusberg]

Sporttipapan omasta henkisestä hyvinvoinnista minä olen enemmänkin huolestunut kuin omastani. Kannattaisiko jättää se (Todennäköinen.) myöhäisyön oluen lipitys vähemmälle?

PS. Ei pahalla, mutta olet haukkunut minua säälittävin kiertoilmaisuin mielenterveysongelmaiseksi ja autistiksi aiemmin yksityisesti ja minä en tätä peliä ala enää suvaitsemaan. Tähän asti pidin sanomisiasi lähinnä pienenä harmina tai jopa semmoisena hauskana läppänä mitä joskus kännikaloilta kuulee niiden huudellessa ja öykkäröidessä milloin missäkin. Enää en pidä.

Toivottavasti Moderaattorit osaavat vetää johtopäätöksen ja laittaa tämän pellen jäähylle... Jos olisin itse Mode sanoisin tasan tarkkaan tälle käyttäjälle viimeisen varoituksen uusien forumistien häiriköintiyrityksistä ja sen jälkeen perseilyn jatkuessa antaisin tapauksesta riippuen joko väliaikaisen tai pysyvän bannin tälle sivustolle kyseessä olevalle henkilölle.

Sanon vielä kerran myös, että kirjoituksissani on myös omaakin mielipidettä. Lähdepuolikin on kunnossa ja mikäli tämä englanninkieliselle puolelle menee niin itselläni on kyllä olleet aina hyvä arvosanat englannin saralta. Huolettaa vain jokaisen asian kääntöyritys nykypäivänä suomesta nimenomaan englanniksi liikaa kuin suomeksi.

 

[Thusberg]

Ja sporttipapan kannattaa pitää mielipiteensä omana tietonaan mikäli ne jutut ei sitten kiinnosta ja olla niitä lukematta. Toisaalta on jo tiedossa mielipiteesi liiankin hyvin.

PS. Mikäli vielä ymmärrät anteeksi pyytää niin sitten pyydän minäkin ja asia on sillä selvä kunhan ongelmia ei enää tule, mutta jos olet tiesi valinnut niin selvä juttu sitten. Pidä tämä ainakin mielessä.

 

[sporttipappa]

Jaahas, eli kaikista suurin huoli arvon @Thusberg 'illa oli sittenkin vain minun hyvinvoinnista. Kiitos huolenpidosta, mutta en ole ihan varma tarvitsenko sitä ainakaan jatkoajan moderaattoreilta tai tältä kyseiseltä kirjoittelijalta. Parhaat jatkot @Thusberg, pidä lippu korkealla :)

 

[Thusberg]

Pidänkin. Toivottavasti sinäkin pidät. Olisin tietysti vaihtoehtoisesti voinut kysyäkin, että mitä muistoja sinulla on ollut NHL-kaudesta 1986-1987 vai onko mitään ja mikäli minun kirjoittamani versio kyseisestä kaudesta olisi ollut huono niin voithan toki itse aloittaa ja tehdä paremman toikin.

PS. Minun huolenpitoni ei pitäisikään välttämättä huolettaa sinua ja yritin vain kohteliaasti tarjota sovintoa, mutta aiemmalla linjallasi Moderaattorit kyllä alkavat kiinnostua tekemisistäsi. Tiedä sitten, että ovatko kiinnostuneet ennenkin. Toki mikäli tästä eteenpäin osataan puolin ja toisin käyttäytyä siivosti niin kaikki voi mennä kuten pitääkin.

Ja mikäli tietysti olisit muotoillut alkuperäisen viestisi toisin kuin aioit ja teit niin siinä tapauksessa olisin vieläkin todennäköisesti jättänyt mielipiteesi omaan arvoosi tai sitten vain kysynyt, että mikä on ongelma korkeintaan? En sen enempää enkä vähempää.

 

[olza13]

Kyllähän näistä teksteitä tulee semmonen fiilis että lontoota on vedetty google translatorilla suomeksi.

Maalivahtipelaaminen oli edelleen lähes alansa parasta tai juurin nimenomaan parasta, mutta ehkä toisinaan juuri tältä kaudelta eteenpäin aina viimeiseen Edmonton Oilersin Stanley Cupin mestaruuteen saakka maalivahdeilla oli kyllä toisinaan hieman epätasaisia ottelukausia ja aina ei oikein terävöitynyt se onnistumisen tai onnistumisen tavoittelun prosentti jäällä tarpeeksi hyvin.

Silloin tällöin voisi piste olla paikallaan.
Kaikella kunnioituksella. Muisteluketju on aiheena mielenkiintoinen, mutta ei tätä vaan pysty lukemaan.

 

[d00b]

Saisikos näille teksteille alkuperäisen lähteen? Ihan mielenkiintoista olisi lukea.. Mieluummin siis alkuperäisellä kielellä kuin tälläisellä tönkkö-suomennoksella.

 

[Ranksu]

Sporttipapan omasta henkisestä hyvinvoinnista minä olen enemmänkin huolestunut kuin omastani. Kannattaisiko jättää se (Todennäköinen.) myöhäisyön oluen lipitys vähemmälle?

PS. Ei pahalla, mutta olet haukkunut minua säälittävin kiertoilmaisuin mielenterveysongelmaiseksi ja autistiksi aiemmin yksityisesti ja minä en tätä peliä ala enää suvaitsemaan. Tähän asti pidin sanomisiasi lähinnä pienenä harmina tai jopa semmoisena hauskana läppänä mitä joskus kännikaloilta kuulee niiden huudellessa ja öykkäröidessä milloin missäkin. Enää en pidä.

Toivottavasti Moderaattorit osaavat vetää johtopäätöksen ja laittaa tämän pellen jäähylle... Jos olisin itse Mode sanoisin tasan tarkkaan tälle käyttäjälle viimeisen varoituksen uusien forumistien häiriköintiyrityksistä ja sen jälkeen perseilyn jatkuessa antaisin tapauksesta riippuen joko väliaikaisen tai pysyvän bannin tälle sivustolle kyseessä olevalle henkilölle.

Sanon vielä kerran myös, että kirjoituksissani on myös omaakin mielipidettä. Lähdepuolikin on kunnossa ja mikäli tämä englanninkieliselle puolelle menee niin itselläni on kyllä olleet aina hyvä arvosanat englannin saralta. Huolettaa vain jokaisen asian kääntöyritys nykypäivänä suomesta nimenomaan englanniksi liikaa kuin suomeksi.

Bolded: Saattaisi ehkä olla suotavaa, että toisit myös lähteesi kirjoituksiesi jatkoksi, jotta OT:lta vältyttäisiin.

 

[Barky]

Ketjun aihe on ihan mielenkiintoinen, mutta kaikella kunnioituksella pakko mainita että melkoista aivojumppaa tekstin lukeminen on. Alkuperäinen linkki olisi jees jos sellainen löytyy.

 

[Thusberg]

Lähteistä puheen ollen tämän toikin postissa numero 7 on pari lähdettä mainittu ja aiemmin olen viitannut NHL-kauden 1985-1986 toikissa lähteisiin myöskin. Silloin tosin viittasin niissä kirjoihin jotka olivat ihan suomenkielisiä NHL-kirjoja.

En vain ole niitä lukenut vuosiin enkä kunnolla muista niitä nimeltä, mutta kyseiset kirjat löytyvät lukuisista kirjastoista tästä maasta. Vuoden 1996-1997 violetin värisen kausikirjan kannessa esimerkiksi on Teemu Selänne ja Jari Kurri.

Kyseiset kirjat keskittyivät tietenkin pääasiassa vuosilukujensa kausiasioihin, mutta myös vanhempien vuosien Stanley Cup-mestareista ja vanhempien kausien merkittävistä joukkueista on niistä kirjoista löydettävää asiaa.

Ja pieniä viittauksia muihin asioihin. Lisäksi Youtubesta ja aikanaan Youtuben kilpailevista videopalveluista on löytynyt myöskin otteluvideoita joista katsoa otteita.

Ei ole siis Lontoota paljon mukaan vedetty.

Ja vaikka en enää aikonut palata asiaan niin vaikka odotinkin mahdollisesti aikaisemmin ennen Sporttipapan uusinta viestiä minulle kyseisen nimimerkin uutta mahdollista kritiikkiviestiä minulle niin aiheeseen tulo oli yllättävä.

Toisin sanoen siis en odottanut häneltä viestiä tällaiseen 'tuttuun' aiheeseen kuten NHL:n puoleen vaan vasta vaikkapa taas jonkun B tai C-sarjassa pelaavan jääkiekkomaan arvioinnin yhteydessä korkeintaan.

Hän joskus kirjoitti minulle muistaakseni jo Kiekkovuosi 1989:n puoleen ihmettelyjä ja Kiekkovuoden 1990:n kohdalla kun Espanjan maajoukkueesta tuli puhetta.

Sellaiset ihmettelyt tai jopa kritiikit olisin vielä voinut rajallisesti ymmärtääkin kun ne alemmat eri MM-sarjojen kiekkomaat ns. Ovat Mitä Ovat tasoltaan monien asiaa tuntemattomien tai tiedottomien mielestä, mutta en kylläkään tähän.

Ja vaikka aluksi meinasin olla reagoimatta kyseiseen nimimerkkiin tai vain kysyä, että onko hänellä joku ongelma niin arvelin reagoimattomuuden vain aiheuttavan lisää ongelmia jatkossa. Puhumattakaan siitä, että käyttäjä oli syyllistynyt jo toisen käyttäjän etädiagnosointiin minkä pitäisi olla kielletty säännöissä.

Ja oli kiertoilmaisuin jo tehnyt selväksi kritiikin kautta kantansa.

Vielä olisi tulossa ainakin Albertvillen 1992 Talviolympialaisten Muistojen toikki lähiaikoina omalta osaltani Jatkoajalle. Siinä maiden asioiden pitäisi olla tuttuja ja keskustelua herättäviä pois lukien Talviolympialaisten Karsijaa eli Tanskaa.

Tanskan käsittelyä huomioimatta yritän pitää viestit lyhyenä ja ehkä vähän selventää noita puheitani. Myös tuo Error 503 on säännöllisesti hyppinyt niin ärsyttävästi päin näköä eri viestejä kirjoittaessa myös tämänkin toikin teon aikana, että saa nyt nähdä miten teen asiat jatkossa.

 

[Thusberg]

Saa nähdä, että tuleeko vielä joskus myöhemmin kirjoitettua joltakin muulta NHL-kaudelta asiaa. Sitten kausikin saattaa olla paljon uudempikin kuin mitä nämä kaksi 1980-luvun NHL-kautta ovat olleet.

Ei ihan heti kuitenkaan näillä näkymin ole tulossa kun vielä myöhemmin Albertvillen 1992 Talviolympialaisten Muistojen jälkeen on ehkä vielä tulossa ensin 1992 MM-Kisojen ja 1993 MM-Kisojen toikit Maajoukkue-puolelle. Tai ne saattavat tulla suuren joukkuemäärän takia tosiaan jo aiemmin ehdotetulle ikiomalle erilliselle nettisivulle johon voisi ehkä kirjoittaa asiaakin enemmän.

 

[Mr. Smith]

Välillä koko Vancouver Canucks tuntui olevan riippuvainen vain ja ainoastaan seuraikonin ja tähtipelaajan Stan Smylin pelipäivän kunnosta jäällä vaikka toki kaikki muutkin parhaat pelaajat seurassa yrittivät kaikkensa.

Harvana hyvänä asiana Canucksilla kritiikkiä vastaan oli vain ketteryys ja yleinen nopeus useisiin muihin NHL:n huonoihin seuroihin nähden jäällä.

Huonoimpienkin seurojen rinnalla Vancouver Canucks oli siis lievästi sanoen todella huono.

Vancouver Canucksin tuli siis pudota aikaisin pääsemättä vähemmän yllättävästi Playoff-kaudelle ja kohtalona oli kärsiä pahimmista seurojen ristiriitaisista tappeluista kulissien takana NHL:ssä.

Tästä Vancouverinkin kaudesta toivoisi jotain lähdettä näihin tietoihin ja varsinkin tuosta "pahimmista seurojen ristiriitaisista tappeluista kulissien takana NHL:ssä" olisi toivonut kuulevansa enemmän tai ainakin sen minkä seuran kanssa kyseinen tappelu(/t) oli.

Montako peliä onnistuit Vancouverilta näkemään tuolla kaudella? Ja mistä noita pelejä pystyi Suomessa (jos siis olit Suomessa) näkemään? Yllättävän hyvin meinaan muistat pelityylejä tai joukkueiden nopeuksia.

Tuolla kaudella sanoit Vancouverin olleet "huonoimpien seurojen rinnalla todella huono". Sinänsä jännä kun Vancouver kuitenkin oli hyökkäyksen osalta jopa ihan ok-luokkaa. Maaleja tekivät varsin hyvin, keskiarvon ollessa päälle 3,5. Lisäksi ylivoimalla joukkue oli ihan liigan kärkikastia (23%). Puolustus, alivoima ja maalivahdit eivät sitten olleetkaan hyökkäyksen tasolla. Mutta tosiaan ollessaan "huonoimpien seurojen rinnalla todella huono" Vancouver jäi playoffeihin yltäneistä Torontosta ja Los Angelesista neljä pistettä.

Hyökkäyksestä nostit esiin Stan Smylin, joka olikin ollut 70-luvulla ja 80-luvun alussa Vancouverin tähti. Mutta tuo vähän ihmetyttää, että joukkue olisi ollut riippuvainen Stan Smylin pelipäivän kunnosta, kun tuolloin Smyl oli jo vahvasi laskevalla käyrällä ja tippuikin joukkueen pistepörssissä sijalle kuusi ja teki vain 43 pistettä. Itse olisin nostanut, noita pelejä näkemättä, mutta joukkueen historiaan tutustuen, tuolta esiin Tony Tantin ja hänen jälkeensä Barry Pedersonin, Petri Skrikon ja Patrik Sundströmin. Tuo mainittu nelikko teki kaikki päälle 70 pistettä ja vastasivat pääosin joukkueen tehoista. Ja pakistosta Doug Lidsterin, joka otti ison harppauksen eteenpäin ja teki päälle 60 pistettä.

 

[Thusberg]

Tästä Vancouverinkin kaudesta toivoisi jotain lähdettä näihin tietoihin ja varsinkin tuosta "pahimmista seurojen ristiriitaisista tappeluista kulissien takana NHL:ssä" olisi toivonut kuulevansa enemmän tai ainakin sen minkä seuran kanssa kyseinen tappelu(/t) oli.

Montako peliä onnistuit Vancouverilta näkemään tuolla kaudella? Ja mistä noita pelejä pystyi Suomessa (jos siis olit Suomessa) näkemään? Yllättävän hyvin meinaan muistat pelityylejä tai joukkueiden nopeuksia.

Tuolla kaudella sanoit Vancouverin olleet "huonoimpien seurojen rinnalla todella huono". Sinänsä jännä kun Vancouver kuitenkin oli hyökkäyksen osalta jopa ihan ok-luokkaa. Maaleja tekivät varsin hyvin, keskiarvon ollessa päälle 3,5. Lisäksi ylivoimalla joukkue oli ihan liigan kärkikastia (23%). Puolustus, alivoima ja maalivahdit eivät sitten olleetkaan hyökkäyksen tasolla. Mutta tosiaan ollessaan "huonoimpien seurojen rinnalla todella huono" Vancouver jäi playoffeihin yltäneistä Torontosta ja Los Angelesista neljä pistettä.

Hyökkäyksestä nostit esiin Stan Smylin, joka olikin ollut 70-luvulla ja 80-luvun alussa Vancouverin tähti. Mutta tuo vähän ihmetyttää, että joukkue olisi ollut riippuvainen Stan Smylin pelipäivän kunnosta, kun tuolloin Smyl oli jo vahvasi laskevalla käyrällä ja tippuikin joukkueen pistepörssissä sijalle kuusi ja teki vain 43 pistettä. Itse olisin nostanut, noita pelejä näkemättä, mutta joukkueen historiaan tutustuen, tuolta esiin Tony Tantin ja hänen jälkeensä Barry Pedersonin, Petri Skrikon ja Patrik Sundströmin. Tuo mainittu nelikko teki kaikki päälle 70 pistettä ja vastasivat pääosin joukkueen tehoista. Ja pakistosta Doug Lidsterin, joka otti ison harppauksen eteenpäin ja teki päälle 60 pistettä.

Nyt yritän ensimmäistä kertaa muuten vastata lainaukseen ja toivottavasti onnistuu, kun useimmilla muilla keskustelupalstoilla tämä toiminto on näemmä englanniksi Quote...

No joka tapauksessa tarkoitin noilla seurojen ristiriitaisilla tappeluilla nimenomaan sisäisiä kahakoita joukkueen sisällä ja sitten vielä erillisiä seurahenkilöstön välisiä yhteenottoja.

Canucksin osalta ne tietenkin olivat pahimmillaan juuri ennen kautta tai kauden välillä.

Muiden seurojen kanssa mitään erityisiä tappeluja ei ollut vaikka se oli tietenkin kilpailija Los Angeles Kingsin kanssa ja tosiaan välillä kun Kingsilla ja Maple Leafsilla oli omat ongelmansa niin Canucks oli jopa tehdä temput ja päästä jatkoon koska mikäli joukkue tosiaan esimerkiksi pääsi ylivoimalle niin aiempaan oletettuun asemaan nähden todella hyvin se kaikkiaan onnistui.

Yritin noitakin asioita kirjoittaa, mutta Error 503:n takia ne jäivät pois lopullisesta viestistä.

Kauden aikana toki tapahtui myös kehitystä muidenkin pelaajien kohdalta joka ainakin vähensi riippuvuutta Smylistä. Smylistä riippuvaisuus oli pikemminkin etenkin kauden edistyessä jo selvemmin tavallaan henkistä kuin, että aivan koko joukkue olisi ollut aivan pulassa ilman häntä.

Jotenkin kun tästä eteenpäin alkaa Canucksia verrata niin viimeistään myös parannusta alkoi olla näkyvillä ja se parannushan huipentui sitten Stanley Cupin 1994 voiton yritykseen joka sitten jäi toteutumatta.

Youtubessa ja Youtuben kilpailevien videopalvelusivustojen lisäksi erilaisia NHL:n kausivideoita tai dokumenttivideoita tuli joskus nuorempana katsottua juurikin noihin vanhempiin aikoihin liittyen ja on niiltä osin onneksi jäänyt eri joukkueiden luistelutavat tai nopeuden olemukset melko hyvin mieleenkin.

Kuten myös Vancouverinkin.

Myös edelleenkin kovasti pohtimassani NHL:n suomenkielisessä kirjasarjassa noin vuosien 1996-2001 aikana julkaistuissa kirjoissa käsiteltiin hieman eri joukkueita erilaisten olemustenkin nojalta. Kuten esimerkiksi luistelun osalta.

Sitten televisiolähetyksiin...

Tuohon aikaan HTV näytti Suomessa NHL:ää käytännössä ainoana säännöllisesti Supersportin tai Super Channelin ohella ja täydentävänä lähetyksiä näytti tietenkin SVT niillä seuduilla missä se erittäin rajoitetusti näkyi ja samoin vielä sitäkin harvinaisemmin otteluja oli nähtävissä Viipurin TV:n kautta. Joskin Rendez-vous '87-turnauksen osalta Viipurin TV:stä oli nähtävissä pelejä.

YLE näytti pelejä runkosarjasta pari kappaletta 11.11.1986 ja 16.11.1986 ennen täysvetäytymistään ennen kautta paljon mainostamistaan lähetyksistä joita piti tulla kaikkien aikojen määrä ja Finaalit näytti tietenkin lopulta YLE:n päättämättömyydestä hyötynyt Kolmostelevisio oikeuksien haltijana, toimien kuitenkin HTV:n kanssa yhteistyössä.

HTV siis näytti Vancouverinkin pelejä joskin verraten melko vähän moniin muihin seuroihin nähden kuitenkin. Vaikka pitääkin joskus tehdä tuo HTV:n ottelulähetystenkin lista eri vuosilta niin pääpainotus oli esimerkiksi kauden 1986-1987 osalta niissäkin Chicagon, Montrealin, Edmontonin, Philadelphian, Winnipegin ja molemmissa New Yorkin joukkueissa pääosin.

PS. Onnistui nähtävästi lainaukseen vastaus ja ehkä tämäkin voisi vähentää epäselvyyttä jatkossa. Mene ja tiedä.

 

[Ranksu]

Lähteistä puheen ollen tämän toikin postissa numero 7 on pari lähdettä mainittu ja aiemmin olen viitannut NHL-kauden 1985-1986 toikissa lähteisiin myöskin. Silloin tosin viittasin niissä kirjoihin jotka olivat ihan suomenkielisiä NHL-kirjoja.

En vain ole niitä lukenut vuosiin enkä kunnolla muista niitä nimeltä, mutta kyseiset kirjat löytyvät lukuisista kirjastoista tästä maasta. Vuoden 1996-1997 violetin värisen kausikirjan kannessa esimerkiksi on Teemu Selänne ja Jari Kurri.

Kyseiset kirjat keskittyivät tietenkin pääasiassa vuosilukujensa kausiasioihin, mutta myös vanhempien vuosien Stanley Cup-mestareista ja vanhempien kausien merkittävistä joukkueista on niistä kirjoista löydettävää asiaa.

Tämä ehkä menee ehkä OT:ksi, mutta ihailen kuinka muistat kirjoituksissasi pienetkin yksityiskohdat eri joukkueiden pelityyleistä/rakenteesta sekä pelaajista itsessään tarkemmin, mutta et muista lähteittesi kirjojen nimiä.

 

[larzzon]

Mun mielestä tässä ketjussa vois jättää sössötyksen vähemmälle ja antaa Thusbergin ja muiden muistella. Jos ei maistu, niin aina voi lukea peitsentaittoa siitä, onko Barkov liigan kuinka monenneksi paras sentteri, onko Koivu tai Granlund edes senttereitä, häikäiseekö Selänteen sädekehä liikaa ilman aurinkolaseja tai miksi Erkka Westerlund ei voittanut Jack Adams -palkintoa. Jatkoaika on täynnä laatukeskusteluja ja Thusbergin muistelot mahtuvat hyvin sekaan.

 

[Thusberg]

Tämä ehkä menee ehkä OT:ksi, mutta ihailen kuinka muistat kirjoituksissasi pienetkin yksityiskohdat eri joukkueiden pelityyleistä/rakenteesta sekä pelaajista itsessään tarkemmin, mutta et muista lähteittesi kirjojen nimiä.

Kiitoksia kehuista!

Noiden kirjasarjojen osalta tosiaan niissä joissakin oli myös mielenkiintoisesti aina asiaa myös noina vuosina 1996-2001 (Mahdollisesti myös 2002, mutta ei 2003 koska viimeisessä vuosikirjassa todetaan Suomessa vasta pelattavan MM-kisat eikä mitään ennakkoa tai arviointia mahdollisesti MM-kisoissa pelanneista NHL-pelaajista ei ollut toisin kuin esimerkiksi Talviolympialaisten osalta Naganosta 1998 oli paljon asiaa vuoden 1997-1998 kirjan yhteydessä, mutta esimerkiksi Salt Lake Cityn 2002 Talviolympialaisten osalta ei paljoakaan huolimatta viimeisen kirjan painotuksesta myös siihenkin hieman.) noista eri laajennusseuroista mitä NHL:ään liittyi noiden vuosien välillä kuten myös seuramuutoksista.

Esimerkiksi 1996-1997 on vielä kirjan alkupuolella muuttunut seura nimeltään Hartford Whalers, mutta suurimman osan kirjan ajalta esitellään historiaosiota huomioimatta seura Carolina Hurricanesina.

Quebec Nordiques mainitaan vielä kirjan Esipuheessa ja aivan alussa ennen muuttumista Colorado Avalancheksi koska kyseisen kirjan Esipuhe ja aivan ensimmäiset tieto-osuudet kirjoitettiin vuoden 1994 aivan loppupuolella ja suurin osa kirjaa ilmeisesti vuoden 1995 ja 1996 aikana.

Viimeinen noista NHL-kirjoista oli kanneltaan musta ja sen muistelisin lukeneeni viimeksi noin 10 vuotta sitten.

Todennäköisesti paljon kauemmin aikaa sitten koska luin sen viimeisen kirjan esimerkiksi aikanaan heti kun vain kuulin sen ilmestyneen ja harmittavasti tuolloin vain pikapuoliin.

Aikaisemmat kirjat eli kolme ensimmäistä noista luin varmaan lukemattomia kertoja aikanaan kannesta kanteen kun tuli niitä tietoja ahmittua ja mietittyä niitä ja niiden sisältöä tuolloin. Jos muistaisin vain nimen kunnolla tai löytäisin vielä kyseisen kirjan tai jonkun kyseisen kirjasarjan kirjan niin se olisi hyvä asia ja ilmoittaisin viipymättä mikäli vain löytäisin sen tai niitä kirjoja uudelleen.

Kirjan kansien värit olivat ainakin 1996-1997 violetti, 1997-1998 sininen, 1998-1999 vihreä, 1999-2000 syaaninvihreä, 2000-2001 akvamariinin sinivihreä ja viimeinen eli noin 2001-2002 kirja musta. Jonkinlainen muu hämärä muistikuva on myös kirjaisinväreistä jotka olivat aina viimeiseen kirjaan asti teräksenharmaat sanojen NHL kohdalla, mutta viimeisessä kirjassa NHL oli sanana kultainen ja pieni olympialätkä löytyi kirjasta myös kuten vuoden 1997-1998 kirjastakin.

 

[Henkka]

HF Boardsilla oli joskus äänestys kauden 1986-87 parhaista tulokaspelaajista. Lista näytti tältä:

1. Brett Hull, CGY
2. Luc Robitaille, LAK
3. Joe Nieuwendyk, CGY
4. Vincent Damphousse, TOR
5. Ron Hextall, PHI
6. Gary Roberts, CGY
7. Cliff Ronning, STL
8. Steve Duchesne, LAK
9. Fredrik Olausson, WPG
10. Joe Murphy, DET

Melkoinen oli kyllä Calgaryn kolmikko, ei ihme että Kannu tuli kotiin pari kautta myöhemmin, vaikka Hullin tunasivatkin muualle. Treidissä saivat kuitenkin Rob Ramagen St. Louisista tiivistämään puolustusta.

Jännä kuriositeetti sekin, että Detroit hankki näistä peräti 4 kappaletta (Hull, Robitaille, Duchesne ja Olausson) vanhoina pappoina 2001-02 tiimiinsä, joka voitti Stanley Cupin. Uwe Krupp'kin oli lähellä päästä äänestyksen TOP10:een, kuka myös käväisi Detroitissa tienaamassa 533 333 Dollaria per ottelu.

 

[mikse]

Vähän joo offtopic: profiilissasi mainitset olevasi 24 -vuotias (rekisteröitynyt 2014) eli esim tämän ketjun peleistä et ole nähnyt yhtään, jos tuo ikäsi on ajan tasalla eli nyt noin 26. Mistä löytyy tällaiseen mielenkiinto, mikä siis sinänsä ei ole mitenkään väärin vaan jopa ihailtavaa omistautumista? Onhan tämä kuitenkin hieman hulluuden rajalla suoltaa tekstiä näin paljon sitä selkeästi oikolukematta. Sitä kannattaa vielä vähän treenata, jos freelancer-urheilutoimittaja pitää edelleen kutinsa.

Miksi käytät sanaa toikki?

 

[Thusberg]

Vähän joo offtopic: profiilissasi mainitset olevasi 24 -vuotias (rekisteröitynyt 2014) eli esim tämän ketjun peleistä et ole nähnyt yhtään, jos tuo ikäsi on ajan tasalla eli nyt noin 26. Mistä löytyy tällaiseen mielenkiinto, mikä siis sinänsä ei ole mitenkään väärin vaan jopa ihailtavaa omistautumista? Onhan tämä kuitenkin hieman hulluuden rajalla suoltaa tekstiä näin paljon sitä selkeästi oikolukematta. Sitä kannattaa vielä vähän treenata, jos freelancer-urheilutoimittaja pitää edelleen kutinsa.

Miksi käytät sanaa toikki?

Jaa, no aikanaan näin noita pelejä lapsena lähinnä vanhempien veljieni ja Etelä-Suomessa asuvien sukulaisten nauhoittamien kasettien kautta jälkikäteen kasvettuani. Ja onhan niitä nähnyt myöhemminkin jälkikäteenkin.

Toki myös erilaisia NHL-kausikoostevideoitakin tuli pienenä katsottua ja sitten tietenkin onhan noista kausista kirjoitettukin kirjoja kuten jo aiemmin mainitsemani NHL-kirjat joista en vain harmittavasti muista sitä niiden tarkkaa nimeä ja nekin olivat tietenkin myös suomennoksia alun perin englantilaisesta tai Kanadan ranskalaisesta kirjasta joka kieltä lukuun ottamatta on täysin sama kirja kuin sen suomalainenkin versio.

Ja erääseen aikaan toki Youtubessakin ja Youtubea edeltäneilläkin videopalvelusivustoilla oli noita NHL-videoita noilta vuosilta muutamilla käyttäjillä joitakin vuosia sitten ennen kuin ne poistettiin tai käyttäjät itse ne poistivat ja lähtivät pois kanavilta. Sittemmin niitä on ollut vähemmän tai ainakin jos on ollut niin aivan liian vähän ja liian lyhyinä kunnon analysointia varten jolloin on pitänyt miettiä hyvin tarkkaan myös vanhojen muistojen pohjalta.

Vanhat pelikaudet asioineen ainakin tietyllä tapaa ovat aina kiinnostaneet ja kiehtoneet minua. Ehkä siksikin kun pidän hyvin paljon myös muunkin historian lukemisesta ja sen opiskelustakin. Haaveenahan se Freelancer-urheilutoimittaja tai miksei vaikka vakituinenkin urheilutoimittajan paikka olisi kiva lunastaa, mutta valitettavasti media-ala on aika paljon kilpailua täynnä ja paikkoja kovin vähän jolloin on ainakin toistaiseksi joutunut tekemään muuta kuin sitä mihin on koulutus.

Ja kun tunnutaan aina vähän menevän niissä työvalinnoissakin vähän sen helpomman mahdollisen kautta tai ei haluta oppia mitään uutta tai oikein ymmärtää sitä muutakin asiapuolta niin ei oikein se kysyntä tai tarjonta kohtaa kun sitä uuden ja oudon oppimista tai haluamista pidetään sellaisena mörkönä kun pidetään...

Toikki-sanaa käytän lähinnä sen vuoksi kun on tottunut sitä käyttämään Topic-sanan, Otsikko-sanan tai jonkun muun vastaavan sijaan helposti taipuvana. Mitä olen ulkomaisilla keskustelupalstoilla ollut niin siellä suomalaisten sattuessa kohdalle on myös usein hekin käyttäneet sanaa Toikki. Toki mikäli jokin järkevämpi suomennos tai sana löytyy niin voisi kai sitäkin sitten käyttää.

Aikanaan ennen Jatkoajalle tuloani olin aluksi mennä Kansainvälisille Jääkiekkoforumeille eli International Hockey Forumsille, mutta siellä oli siihen aikaan joku ihme sivusto-ongelma ilmeisesti viruksien aiheuttamana niin en mennyt tuolloin. Sekin oli tai on ainakin ollut erittäin hyvä sivusto jääkiekosta kiinnostuneille myös kansainvälisesti.

 

[mikse]

Vanhat pelikaudet asioineen ainakin tietyllä tapaa ovat aina kiinnostaneet ja kiehtoneet minua. Ehkä siksikin kun pidän hyvin paljon myös muunkin historian lukemisesta ja sen opiskelustakin. Haaveenahan se Freelancer-urheilutoimittaja tai miksei vaikka vakituinenkin urheilutoimittajan paikka olisi kiva lunastaa, mutta valitettavasti media-ala on aika paljon kilpailua täynnä ja paikkoja kovin vähän jolloin on ainakin toistaiseksi joutunut tekemään muuta kuin sitä mihin on koulutus.

Tosiaan hieman harjoittelua ainakin kirjoitetun tekstin tuottamiseen tarvitaan vielä. Mieti näiden postausten luettavuutta (sekä sisältö että kielioppi) ja fiksaile vaikka pikkuhiljaa parempaan suuntaan muutenkin kuin esim jonkun kommentoima lause kerrallaan. Voi esimerkiksi miettiä, kuinka paljon arvoa on luetella NHL-jengien 80-luvun toimistohenkilökuntaa. Julkaistu teksti kun on ainakin osaksi tarkoitettu myös muille kuin kirjoittajalle itselleen.

Toikki-sanaa käytän lähinnä sen vuoksi kun on tottunut sitä käyttämään Topic-sanan, Otsikko-sanan tai jonkun muun vastaavan sijaan helposti taipuvana. Mitä olen ulkomaisilla keskustelupalstoilla ollut niin siellä suomalaisten sattuessa kohdalle on myös usein hekin käyttäneet sanaa Toikki. Toki mikäli jokin järkevämpi suomennos tai sana löytyy niin voisi kai sitäkin sitten käyttää.

Mut saa korjata vääräksi olevaksi tässä mutta en ole koskaan aikaisemmin nähnyt moista sanaa eikä Googlekaan sitä tunne. Miten topikki taipuu vaikeammin kuin toikki? Onko ulkomaalaisilla foorumeilla skrivailtu suomeksi?

Aikanaan ennen Jatkoajalle tuloani olin aluksi mennä Kansainvälisille Jääkiekkoforumeille eli International Hockey Forumsille, mutta siellä oli siihen aikaan joku ihme sivusto-ongelma ilmeisesti viruksien aiheuttamana niin en mennyt tuolloin. Sekin oli tai on ainakin ollut erittäin hyvä sivusto jääkiekosta kiinnostuneille myös kansainvälisesti.

Ei Jatkoaika estä myös kansainvälisillä foorumeilla kirjoittelua, tietenkin sikälimikäli kun aikaa riittää. Tsemppiä silti ponnisteluillesi. Luen näitä jatkossakin, mutta mielellään hieman tiivistetymmässä ja oikoluetummassa muodossa.