Hupsista keikkaa.
Katselin juuri Perjantai...jotain-ohjemaa. Tässä ohjelmaformaatissa vilkas tummahattaratukkainen kaveri ja vakavailmeinen vaalea olmi tivaavat vierailta teeman mukaisia kyssäreitä. Tänään aiheena oli polyamour-suhteet.
Tässä skenessä käsittääkseni on lupa pelehtiä useamman kumppanin kesken ilman, että puoliso alkaa nillittää toisten kanssa piehtaroinnista. Perinteisesti näissä asioissa saa kirveen hamarasta, jos on onnekas, ja pahana päivänä teräpuolesta. Ei näemmä enää. Kyse on kuulemma tällä kohtaa luonnon ikiaikaisesta toimintamallista, jossa jo Bon-Bon-apinatkin hinkkaavat mulkkujaan yhteen kriisin sattuessa kohdillensa - aion ehdottaa esimiehelleni kyseistä toimintamallia seuraavan eripuran tullessa. Nämä kehityskeskustelut on jo niin nähty.
En seurannut ohjelmaa ihan alusta, mutta tulin parahiksi todistamaan, kun kokkelipäissään ollut pönäkkä pitkätukka retosteli pelehivänsä tyttö -ja poikaystävänsä kanssa samaan aikaan ja erikseeen. Höm... kohottelin tuuheita kulmakarvojani. Epäilin, jotta tokkopa. Ulosanti kaverilla oli sarjatuliaseen luokkaa, jonka edessä eduskunnan pikakirjoittajankin olisi pakko nostaa kädet tai helmat ylös - sukupuolesta riippumatta. Samassa kaamoksessa missä valtaosa meistä juuri nyt paarustaa, ei kaveri käyskennelyt. Mieliala oli toisissa svääreissä, joten en ottanut tarinoita todesta. Syytänyt en miestä, koska valallaoleva kaamos vetää yhden sun toisen kumaraan ilman keskushermostoa simuloivia kemikaaleja. Parempi pikku hallusinaatio, kuin rujo peilikuva ja marraskuun iltamyöhä.
Liinatukka oli kuitenkin vasta alkusoittua, kun kuvaruutuun änkesi naisihminen poikaystävineen. Dokumetti-osuuden insertissä vuoteessa köllöteli kolme perus henkilövaaan tuollapuolen operoivaa ylipainoista ihmistä. En välttynyt näyltä, jota olin joskus todistamassa Huittislaisessa sikalassa. Hamusin kuin johdatuksena katuharjaa, jolla rapsuttelin siellä aikoinani sikoja. Ne möhisivät tyytyväisyyttään, kun väsymättä jyystin harjalla hartioitaan. Tykänneet olisi varmaan nuokin. Haju, josta minua silloin huomauteliin Seura Huoneen jonossa e olisi liene yhtä päällekäyvää?
Enkä minä sillä, etteikö lihavat saisi pelehtiä isommallakaan kokoonpanolla, mutta kun tässä on saanut rakkaiden kälyjeni suunnalta saanut alati kuunnella nillitystä siitä, miten ikäneidoile ei muka sänkyseuraa liikenisi. Paskapuhetta todistetusti! Kyllä virtahepo villisikansa löytää, kun vaan löytää oman lajinsa - ja kaksikin. Perus parisänky tietty ei välttämättä lujuusominaisuuksiltaan riitä, vaan laskutuminen lattiatasoon olijille palauttaa aktin Taunon ja Ansan ajoille. Heinän korsi perseessä antaa aktiin kummasti villinpää laukkaa - en tosin haluaisi sitä olla TV:ssä todistamassa.
Meinasin jo lopettaa tähän, mutta mielikuvitukseni lähti taas lentoon. Shortsit siitä.
En tiedä työstetäänkö polyamorisessa suhteessa ryhmän kokoonsaattanutta henkilöä yhdessä vai erikseen. Erikseenkin tässä esimerkissä perus-jyystäminen vaatii erityistä lahjakkuutta tai luojan suomia ulottuvuuksia. Mikäli karjujen on tarkoitus tuottaa samaan aikaan hyvässä lihassa olevalle dominalle yhtäaikaista nannaa, niin homma menee entistä haastavammaksi. Runsaslihaisen tapausten tekniikoita tuntematta luulisin, että mikäli tunku on molemille pesille yhtäaikaa, menee toiselle karjulle homma tukalaksi. Epäilen, että happi alkaa olla kortilla, mikäli homma pitkittyy - toisaalta on moni menehtynyt Viagran voimalla Virossa päällipuolellekin.
Hukattuna pointtina oli kuitenkin kaikille yksinäisille ikä-neidoille, notta kyllä siellä aina joku teitä odottaa- jos ei parikin.
Vaimoni serkun miestä lainaten:
Ei tartte kylä mitään!
Katselin juuri Perjantai...jotain-ohjemaa. Tässä ohjelmaformaatissa vilkas tummahattaratukkainen kaveri ja vakavailmeinen vaalea olmi tivaavat vierailta teeman mukaisia kyssäreitä. Tänään aiheena oli polyamour-suhteet.
Tässä skenessä käsittääkseni on lupa pelehtiä useamman kumppanin kesken ilman, että puoliso alkaa nillittää toisten kanssa piehtaroinnista. Perinteisesti näissä asioissa saa kirveen hamarasta, jos on onnekas, ja pahana päivänä teräpuolesta. Ei näemmä enää. Kyse on kuulemma tällä kohtaa luonnon ikiaikaisesta toimintamallista, jossa jo Bon-Bon-apinatkin hinkkaavat mulkkujaan yhteen kriisin sattuessa kohdillensa - aion ehdottaa esimiehelleni kyseistä toimintamallia seuraavan eripuran tullessa. Nämä kehityskeskustelut on jo niin nähty.
En seurannut ohjelmaa ihan alusta, mutta tulin parahiksi todistamaan, kun kokkelipäissään ollut pönäkkä pitkätukka retosteli pelehivänsä tyttö -ja poikaystävänsä kanssa samaan aikaan ja erikseeen. Höm... kohottelin tuuheita kulmakarvojani. Epäilin, jotta tokkopa. Ulosanti kaverilla oli sarjatuliaseen luokkaa, jonka edessä eduskunnan pikakirjoittajankin olisi pakko nostaa kädet tai helmat ylös - sukupuolesta riippumatta. Samassa kaamoksessa missä valtaosa meistä juuri nyt paarustaa, ei kaveri käyskennelyt. Mieliala oli toisissa svääreissä, joten en ottanut tarinoita todesta. Syytänyt en miestä, koska valallaoleva kaamos vetää yhden sun toisen kumaraan ilman keskushermostoa simuloivia kemikaaleja. Parempi pikku hallusinaatio, kuin rujo peilikuva ja marraskuun iltamyöhä.
Liinatukka oli kuitenkin vasta alkusoittua, kun kuvaruutuun änkesi naisihminen poikaystävineen. Dokumetti-osuuden insertissä vuoteessa köllöteli kolme perus henkilövaaan tuollapuolen operoivaa ylipainoista ihmistä. En välttynyt näyltä, jota olin joskus todistamassa Huittislaisessa sikalassa. Hamusin kuin johdatuksena katuharjaa, jolla rapsuttelin siellä aikoinani sikoja. Ne möhisivät tyytyväisyyttään, kun väsymättä jyystin harjalla hartioitaan. Tykänneet olisi varmaan nuokin. Haju, josta minua silloin huomauteliin Seura Huoneen jonossa e olisi liene yhtä päällekäyvää?
Enkä minä sillä, etteikö lihavat saisi pelehtiä isommallakaan kokoonpanolla, mutta kun tässä on saanut rakkaiden kälyjeni suunnalta saanut alati kuunnella nillitystä siitä, miten ikäneidoile ei muka sänkyseuraa liikenisi. Paskapuhetta todistetusti! Kyllä virtahepo villisikansa löytää, kun vaan löytää oman lajinsa - ja kaksikin. Perus parisänky tietty ei välttämättä lujuusominaisuuksiltaan riitä, vaan laskutuminen lattiatasoon olijille palauttaa aktin Taunon ja Ansan ajoille. Heinän korsi perseessä antaa aktiin kummasti villinpää laukkaa - en tosin haluaisi sitä olla TV:ssä todistamassa.
Meinasin jo lopettaa tähän, mutta mielikuvitukseni lähti taas lentoon. Shortsit siitä.
En tiedä työstetäänkö polyamorisessa suhteessa ryhmän kokoonsaattanutta henkilöä yhdessä vai erikseen. Erikseenkin tässä esimerkissä perus-jyystäminen vaatii erityistä lahjakkuutta tai luojan suomia ulottuvuuksia. Mikäli karjujen on tarkoitus tuottaa samaan aikaan hyvässä lihassa olevalle dominalle yhtäaikaista nannaa, niin homma menee entistä haastavammaksi. Runsaslihaisen tapausten tekniikoita tuntematta luulisin, että mikäli tunku on molemille pesille yhtäaikaa, menee toiselle karjulle homma tukalaksi. Epäilen, että happi alkaa olla kortilla, mikäli homma pitkittyy - toisaalta on moni menehtynyt Viagran voimalla Virossa päällipuolellekin.
Hukattuna pointtina oli kuitenkin kaikille yksinäisille ikä-neidoille, notta kyllä siellä aina joku teitä odottaa- jos ei parikin.
Vaimoni serkun miestä lainaten:
Ei tartte kylä mitään!