Avataan nyt sitten tästäkin loistavasta ja omintakeisesta Suomi-Rock-yhtyeestä otsikko.
Pohjannaula on meikäläisen tämän hetken suosikki numero yksi. Yhtyeen persoonallinen tyyli, joka on sekoitus rockia, pelimannimusiikkia, progeeta, grungea ja vaikka mitä, iskee meikäläiseen sellaisella tavalla, johon ei moni bändi ole onnistunut. Jos jonkinlaisen kuvauksen heittäisi bändistä, sanoisi, että se on Ismo Alangon, CMX.n, Don Huonojen ja Värttinän sekoitus.
Livenä tuo yhtye rokkaa meiningin päälle saatuaan sellaisella voimalla, että jopa Ismo Alanko on vaarassa jäädä kakkoseksi. Olin itse Tammerfestissä todistamassa Pohjannaulan live-aktia ja täytyy sanoa, että se oli vaikuttava keikka. Erityisesti yhtyeestä jäivät mieleen 'hullu' viulisti, Tomi Rikkola ja loistavasti rokannut basisti Antero Aunesluoma. Myös sahtia nauttinut kitaristi Juha-Matti Pesonen saa sympatiani. Laulaja Samuli Mäkisalo muistuttaa mielestäni lauluääneltään ja tyyliltään erittäin paljon Kalle Aholaa.
Pohjannaulan levyistä itselläni on kaikki pitkäsoitot. Ensimmäinen levy, Kivi ei vielä ole mikään huipputuotos, joskin sinnekin mahtuu muutama loistokappale, kuten Karjalohjan kannoilla ja Virta venhoa vie. Toinen pitkäsoitto, Pässinpää on sitten aivan kärkipäässä kotimaisista levyistä. Levyltä löytyy aivan uskomattoman upeita kappaleita useita. Parhaina mainittava Jääkannel, Sielulintu, Vihtahousu, Saunarannalla ja Neliapila. Uusin, viime keväänä julkaistu Päreinä on myös hieno levy, joskin aiemmilta levyiltä tuttu, persoonallinen tyyli on jotenkin kaupallistunut sähkökitaran tultua mukaan kuvioihin. Tuolla levyllä Pohjannaula on entistä rokkaavampi ja biisit ovat jossain määrin paikka paikoin vanhojen Don Huonot-kappaleiden kuuloisia. Parhaina mainittava Syntinen Saatana, Kytö, Karjalan mailla ja Graniittia.
Pohjannaulasta pidetään ihan liian vähän meteliä ja se on iso ihme. Juuri tällaisen musiikin luulisi iskevän kaikkiin CMX, Alanko ja Don Huonot-diggareihin ja heitä on Suomessa paljon. Kukaan kavereistani ei ollut kuullut Pohjannaulasta halaistua sanaa, kun hurahdin yhtyeen musiikkiin reilut vuosi sitten. Soitettuani levyjä heille, en ole kuullut yhtään negatiivista sanaa. Eräs enemmän heavystä tykkäävä kaverini tokaisi Tulliklubin keikan jälkeen, että 'Aivan loistava keikka, vaikkei musiikki ollutkaan ihan makuuni.'
Jos Pohjannaula on sinulle ihan outo nimi, kannattaa vierailla yhtyeen nettisivuilla, osoitteessa www.pohjannaula.com ja kuunnella muutama biisinäyte. Samalla suosittelen upeaa Jääkannel-videota, joka löytyy myös sivuilta.
Pohjannaula on meikäläisen tämän hetken suosikki numero yksi. Yhtyeen persoonallinen tyyli, joka on sekoitus rockia, pelimannimusiikkia, progeeta, grungea ja vaikka mitä, iskee meikäläiseen sellaisella tavalla, johon ei moni bändi ole onnistunut. Jos jonkinlaisen kuvauksen heittäisi bändistä, sanoisi, että se on Ismo Alangon, CMX.n, Don Huonojen ja Värttinän sekoitus.
Livenä tuo yhtye rokkaa meiningin päälle saatuaan sellaisella voimalla, että jopa Ismo Alanko on vaarassa jäädä kakkoseksi. Olin itse Tammerfestissä todistamassa Pohjannaulan live-aktia ja täytyy sanoa, että se oli vaikuttava keikka. Erityisesti yhtyeestä jäivät mieleen 'hullu' viulisti, Tomi Rikkola ja loistavasti rokannut basisti Antero Aunesluoma. Myös sahtia nauttinut kitaristi Juha-Matti Pesonen saa sympatiani. Laulaja Samuli Mäkisalo muistuttaa mielestäni lauluääneltään ja tyyliltään erittäin paljon Kalle Aholaa.
Pohjannaulan levyistä itselläni on kaikki pitkäsoitot. Ensimmäinen levy, Kivi ei vielä ole mikään huipputuotos, joskin sinnekin mahtuu muutama loistokappale, kuten Karjalohjan kannoilla ja Virta venhoa vie. Toinen pitkäsoitto, Pässinpää on sitten aivan kärkipäässä kotimaisista levyistä. Levyltä löytyy aivan uskomattoman upeita kappaleita useita. Parhaina mainittava Jääkannel, Sielulintu, Vihtahousu, Saunarannalla ja Neliapila. Uusin, viime keväänä julkaistu Päreinä on myös hieno levy, joskin aiemmilta levyiltä tuttu, persoonallinen tyyli on jotenkin kaupallistunut sähkökitaran tultua mukaan kuvioihin. Tuolla levyllä Pohjannaula on entistä rokkaavampi ja biisit ovat jossain määrin paikka paikoin vanhojen Don Huonot-kappaleiden kuuloisia. Parhaina mainittava Syntinen Saatana, Kytö, Karjalan mailla ja Graniittia.
Pohjannaulasta pidetään ihan liian vähän meteliä ja se on iso ihme. Juuri tällaisen musiikin luulisi iskevän kaikkiin CMX, Alanko ja Don Huonot-diggareihin ja heitä on Suomessa paljon. Kukaan kavereistani ei ollut kuullut Pohjannaulasta halaistua sanaa, kun hurahdin yhtyeen musiikkiin reilut vuosi sitten. Soitettuani levyjä heille, en ole kuullut yhtään negatiivista sanaa. Eräs enemmän heavystä tykkäävä kaverini tokaisi Tulliklubin keikan jälkeen, että 'Aivan loistava keikka, vaikkei musiikki ollutkaan ihan makuuni.'
Jos Pohjannaula on sinulle ihan outo nimi, kannattaa vierailla yhtyeen nettisivuilla, osoitteessa www.pohjannaula.com ja kuunnella muutama biisinäyte. Samalla suosittelen upeaa Jääkannel-videota, joka löytyy myös sivuilta.