Jonain päivänä julkaistaan vielä kirja:
Tommi Miettinen - Win the right games (and rely on the help of others)
Onhan tää alkanut vuosi ollut aikamoista vuoristorataa. Tämän seuraavan tarinan voi lukea vaikka Toman äänellä.
Lähdettiin vuoden alussa päivittämään rosteria. Luovuttiin kahdesta alisuorittaneesta pelaajasta(Palmu,Werner), jotka arviolta imaisi budjetista sen 4-500k. Odoteltiin vahvistuksia ja saatiin Mengele. Tuo kulttipelaajaksi muodostunut haalarimies, joka muistuttaa jääkiekkoilijana Tet-harjoittelijaa ja oli ilmeisesti luistellut ekaa kertaa elämässään vasta viime syksynä.
Pelillinen ailahtelevaisuus jatkui ja helmikuun tuplapelit Ässiä vastaan päättyivät tylyyn pettymykseen ja pelillinen formi suhteessa pleijaripaikkaan ei ollut riittävä. Onnistuttiin kuitenkin vielä korjaamaan kurssia ja runkosarjan lopulla vedettiin useita viikkoja 6/9p keskiarvolla. Toiseksi viimeisen viikon Sport tuplat hoidettiin tuloksellisesti hyvin ja alkoi näyttää jo varovaisen hyvältä.
No sitten Max sai vittu nuhan ja meni koko paletti totaalisen sekaisin. Toppe otti elämän ensimmäiset painit ja epäonnisesti löi pään jäähän. Saatiin Lefa vihdoin pelikuntoon ja kuinkas sattuikaan, saatiin herra samoilla vauhdeilla banaaneille. Paniikki oli valmis ja ylivoimaahan meillä ei käytännössä ollut, eikä myöskään laadukkaasti suorittavaa hyökkäävää pakkia.
Otettiin toiseksi viimeisellä kierroksella Lukolta kunnolla kanoottiin ja tilanne oli vähintäänkin kinkkinen. Tässä pelissä Sisu-Petteri päätti jyrätä itsensä saikulle ja pakiston tilanne kävi paljon tukalammaksi. Runkosarjan viimeisessä ottelussa miracle on ice tyyliin johtajan rooliin nousi Salinin Otto!!, joka nukkui päikkäreitä tuollaisen reilu 30 peliä putkeen.
Napattiin pari pinnaa Lahdesta ja jo varsinaisen peliajan jälkeen oli tiedossa pääsy pleijareihin. Hifk oli ottanut veskarin pois tasatilanteessa ja hakenut voittomaalia. Voittomaalin puolestaan tarjoili suoraan lapaan Kärppien veskari(Tarina on uskomaton, mutta on se omin silmin koosteesta todettu).
Matka jatkui pleijareihin, joiden lopputulos selviää seuraavassa kirjassa. "Suattaapi olla, että pelattiin kotimaisella tasolla laadukasta lätkää, mutta toisaalta Suattaapi tulla mitä vaan".