On selvä asia että playoffia ja runkosarjaa ei voi verrata keskenään. Ainoa yhtäläisyys taitaa olla se että peli on edelleen jääkiekko ja pelipaikka kaukalo. Pleijareissa vauhti kovenee, fyysisyys lisääntyy huomattavasti ja virheet minimoidaan. Lisäksi henkinen sodankäynti käy kovilla kierroksilla.
Useasti puhutaan play-off palaajista, kuten esim. Claude Lemieux, Esa Tikkanen, Mike Keane jne. eli miehistä joiden kausi vasta alkaa, kun tosipelit tulevat eteen. Puhutaan niistä miehistä jotka ovat valmiit tekemään kaikkensa, siis lähes mitä tahansa saadakseen kantaa himoittua Stanley Cupin hopeapyttyä. Valmiita jopa murskaamaan vastustajan parhaan sentterin leuan, jotta tämä ei enää olisi joukkueen riesana (D.Hatcher 1998) tai valmiina lähettämään vaimonsa/tyttöystävänsä pois kotoa playoffsien ajaksi, jotta keskittyminen peliin ei herpaantuisi (Rick Tocchet).
Sitten on myös pelaajia joiden kausi tuntuu päättyvän runkosarjaan, vaikka pelit joukkueella vielä jatkuisivatkin. Vaikka joukkue häviää ja voittaa aina joukkueena, on silti joidenkin yksittäisten pelaajien osuus toista tärkeämpi. Tämä on allekirjoittaneen lista joistakin tänä keväänä ensimmäisellä kierroksella epäonnistuneista palaajista, joilta odotettiin jotain aivan muuta, kuin mitä he saivat jäällä aikaan.
· Alexei Yashin, Ottawa – joukkueen supertähti, jonka piti johtaa Senators jopa Stanley Cupiin saakka. Runkosarjassa tehot 40+48 eivät vaikuttaneet pätkääkään, kun vastaan asettui Toronto ja Shayne Corson. Kokenut playoff-veteraani ja johtaja varjosti taitavan Yashinin täysin pimentoon.
· Wade Redden, Ottawa – Joukkueen ykköspuolustaja ahersi keksimäärin 27 ja puoli minuuttia per ottelu, mutta tuloksena 0 tehopistettä ja tehotilastoon merkki –3. Runkosarjassa hienot pisteet 10+37 ja tehotilaston +22 kerännyt nuorukainen ei ole vieläkään valmis vastuuseen plaijareissa
· Daniel Alfredsson, Ottawa – Joukkueen kapteeni teki runkosarjassa pisteet 24+46 vain 68 ottelussa eli hieman yli piste/ottelu keskiarvolla. Playoffissa saldona yksi maali ja sarjan jälkeen kommentit Yashinista laittavat miettimään miehen todellista arvoa joukkueelleen.
· Igor Ulanov, Edmonton – Hienon runkosarjan (3+20=23 ja +15) pelannut veteraanipakki oli plaeijareissa pihalla. Miehen surullinen miinussaldo (-6) kertoo, ettei Igor pysynyt enää Dallasin liikkeessä mukana.
· Ruslan Fedotenko, Philadelphia – Takana upea tulokaskausi (16+20=36, +8) kovassa Flyers-ryhmässä. Oli kuitenkin vielä liian heppoinen tosi peleihin.
· Dean McAmmond, Philadelphia – Chicagosta hankittu pikakiituri ei päässyt missään vaiheessa sisälle Flyers-joukkueeseen. Sai hyvin vähän peliaikaa pleijareissa, eikä siten päässyt näyttämään puolustavan laiturin ominaisuuksiaan.
· Owen Nolan, San Jose – Joukkueen kapteeni ja johtaja kärsi kauden aikana sekä loukkaantumisesta että pitkästä pelikiellosta, mutta pelasi silti tyylilleen uskollisesti varsin hyvän kauden. Tehot 24+25 57 ottelussa ovat hyvä saavutus. Pleijareissa Nolan kuitenkin katosi jonnekin Chris Prongerin leveän selän taakse ja saldoksi jäi ikävä –5 lukema. Yksi maali ja yksi syöttö ovat aivan liian vähän joukkueen parhaalta pelaajalta.
· Teemu Selänne, San Jose – Ensimmäisessä pelissä peukalonsa murtanut Selänne pystynyt esittämään jäällä todellista osaamistaan. Ikävä loukkaantuminen ei estänyt Selännettä yrittämästä, mutta tunnottomalla kädellä on aika huono pelata.
· Dainius Zubrus, Washington – GM McPhee tuskin uskoi miehen ostaessaan, että tämä tulevaisuuden lupaus jäisi pisteittä pleijareissa kuitenkin pelaten viidenneksi eniten Capsin hyökkääjistä. Miehen pelit ovat kuitenkin vielä edessäpäin.
· Adam Oates, Washington – Joukkueen ykkössentteri ja liigan syöttökuningas oli playoffseissa vain varjo itsestään. Kuudessa pelissä pisteet 0+0 ja tehot –4 eivät varmaankaan miellytä miestä itseään eikä valmentaja Wilsonia.
· Ulf Dahlen, Washington – Kokenut veteraani pelasi taas hyvän runkosarjan (15+33, +11) mutta pleijareissa veto loppui. Yksi joukkueen avainpelaajista, jolla ei ollut enää antaa tarpeeksi joukkueelleen raskaan kauden jälkeen.
· Larry Murphy, Detroit – Vanha mies ei jaksa enää. Jo runkosarjassa näkyi hiipumista ja sama jatkui playoffsissa. Kiekollisesti pätevän pakin pitäisi pystyä avaamaan peliä ja tekemään pisteitä, mutta aika taitaa olla ajanut 40-vuotiaan Murphyn jalkojen ja käsien ohitse.
· Martin Lapointe, Detroit – Mies pelasi uransa parhaan runkosarjan pisteiden valossa (27+30, +3), mutta loppupeleissä tehot putosivat jyrkästi. Kuudessa pelissä yksi syöttö ja tehot –4 kertovat tämän taistelijan epäonnistumisesta kauden tärkeimmässä vaiheessa.
Useasti puhutaan play-off palaajista, kuten esim. Claude Lemieux, Esa Tikkanen, Mike Keane jne. eli miehistä joiden kausi vasta alkaa, kun tosipelit tulevat eteen. Puhutaan niistä miehistä jotka ovat valmiit tekemään kaikkensa, siis lähes mitä tahansa saadakseen kantaa himoittua Stanley Cupin hopeapyttyä. Valmiita jopa murskaamaan vastustajan parhaan sentterin leuan, jotta tämä ei enää olisi joukkueen riesana (D.Hatcher 1998) tai valmiina lähettämään vaimonsa/tyttöystävänsä pois kotoa playoffsien ajaksi, jotta keskittyminen peliin ei herpaantuisi (Rick Tocchet).
Sitten on myös pelaajia joiden kausi tuntuu päättyvän runkosarjaan, vaikka pelit joukkueella vielä jatkuisivatkin. Vaikka joukkue häviää ja voittaa aina joukkueena, on silti joidenkin yksittäisten pelaajien osuus toista tärkeämpi. Tämä on allekirjoittaneen lista joistakin tänä keväänä ensimmäisellä kierroksella epäonnistuneista palaajista, joilta odotettiin jotain aivan muuta, kuin mitä he saivat jäällä aikaan.
· Alexei Yashin, Ottawa – joukkueen supertähti, jonka piti johtaa Senators jopa Stanley Cupiin saakka. Runkosarjassa tehot 40+48 eivät vaikuttaneet pätkääkään, kun vastaan asettui Toronto ja Shayne Corson. Kokenut playoff-veteraani ja johtaja varjosti taitavan Yashinin täysin pimentoon.
· Wade Redden, Ottawa – Joukkueen ykköspuolustaja ahersi keksimäärin 27 ja puoli minuuttia per ottelu, mutta tuloksena 0 tehopistettä ja tehotilastoon merkki –3. Runkosarjassa hienot pisteet 10+37 ja tehotilaston +22 kerännyt nuorukainen ei ole vieläkään valmis vastuuseen plaijareissa
· Daniel Alfredsson, Ottawa – Joukkueen kapteeni teki runkosarjassa pisteet 24+46 vain 68 ottelussa eli hieman yli piste/ottelu keskiarvolla. Playoffissa saldona yksi maali ja sarjan jälkeen kommentit Yashinista laittavat miettimään miehen todellista arvoa joukkueelleen.
· Igor Ulanov, Edmonton – Hienon runkosarjan (3+20=23 ja +15) pelannut veteraanipakki oli plaeijareissa pihalla. Miehen surullinen miinussaldo (-6) kertoo, ettei Igor pysynyt enää Dallasin liikkeessä mukana.
· Ruslan Fedotenko, Philadelphia – Takana upea tulokaskausi (16+20=36, +8) kovassa Flyers-ryhmässä. Oli kuitenkin vielä liian heppoinen tosi peleihin.
· Dean McAmmond, Philadelphia – Chicagosta hankittu pikakiituri ei päässyt missään vaiheessa sisälle Flyers-joukkueeseen. Sai hyvin vähän peliaikaa pleijareissa, eikä siten päässyt näyttämään puolustavan laiturin ominaisuuksiaan.
· Owen Nolan, San Jose – Joukkueen kapteeni ja johtaja kärsi kauden aikana sekä loukkaantumisesta että pitkästä pelikiellosta, mutta pelasi silti tyylilleen uskollisesti varsin hyvän kauden. Tehot 24+25 57 ottelussa ovat hyvä saavutus. Pleijareissa Nolan kuitenkin katosi jonnekin Chris Prongerin leveän selän taakse ja saldoksi jäi ikävä –5 lukema. Yksi maali ja yksi syöttö ovat aivan liian vähän joukkueen parhaalta pelaajalta.
· Teemu Selänne, San Jose – Ensimmäisessä pelissä peukalonsa murtanut Selänne pystynyt esittämään jäällä todellista osaamistaan. Ikävä loukkaantuminen ei estänyt Selännettä yrittämästä, mutta tunnottomalla kädellä on aika huono pelata.
· Dainius Zubrus, Washington – GM McPhee tuskin uskoi miehen ostaessaan, että tämä tulevaisuuden lupaus jäisi pisteittä pleijareissa kuitenkin pelaten viidenneksi eniten Capsin hyökkääjistä. Miehen pelit ovat kuitenkin vielä edessäpäin.
· Adam Oates, Washington – Joukkueen ykkössentteri ja liigan syöttökuningas oli playoffseissa vain varjo itsestään. Kuudessa pelissä pisteet 0+0 ja tehot –4 eivät varmaankaan miellytä miestä itseään eikä valmentaja Wilsonia.
· Ulf Dahlen, Washington – Kokenut veteraani pelasi taas hyvän runkosarjan (15+33, +11) mutta pleijareissa veto loppui. Yksi joukkueen avainpelaajista, jolla ei ollut enää antaa tarpeeksi joukkueelleen raskaan kauden jälkeen.
· Larry Murphy, Detroit – Vanha mies ei jaksa enää. Jo runkosarjassa näkyi hiipumista ja sama jatkui playoffsissa. Kiekollisesti pätevän pakin pitäisi pystyä avaamaan peliä ja tekemään pisteitä, mutta aika taitaa olla ajanut 40-vuotiaan Murphyn jalkojen ja käsien ohitse.
· Martin Lapointe, Detroit – Mies pelasi uransa parhaan runkosarjan pisteiden valossa (27+30, +3), mutta loppupeleissä tehot putosivat jyrkästi. Kuudessa pelissä yksi syöttö ja tehot –4 kertovat tämän taistelijan epäonnistumisesta kauden tärkeimmässä vaiheessa.