Voi voi
Kolme päivää vapaata aikaa keskittyä kauden tärkeimpiin peleihin. Ajatukset kohti pian alkavia playoffeja St. Bluesia vastaan. Joukkue, joka rikkoi omia ennätyksiä runkosarjassa enemmän kuin koskaan olisi valmis. Nyt laitettaisiin kaikki energia ja kaikki viime kauden pettymykset kasaan ja taisteltaisiin voitosta. Vapiskaa St. Louis, Vancouver tulee kotihallissaan päälle suurella voimalla ja ykkösketju dominoi peliä miten tahtoo! ...Heräsin aamulla seuraamaan pelin etenemistä. Kumpa saisivat hyvän alun peliin. Se ratkaisisi paljon...
Mutta ei. En toivonut sitä Bluesille! Todd Bertuzzi sai estämisjäähyn heti alussa keskialueen estämisestään - erittäin typerä jäähy Bertuzzilta. Blues sai ylivoiman ja 18 sekuntia ylivoiman alkamisesta peli oli 0-1 Bluesille kun Cory Stillman pisti Doug Weightin syötön Vancouverin maaliin. Tästä minuutin päästä
Bluesin sniperi Tyson Nash jätettiin maalin eteen vapaaksi Brent Sopelin ja Bryan Allenin "pelatessa" Canucksin pakkeina ja peli oli 0-2.
Tämä 0-2 maali kertoo pelistä paljon. Maalin aikana Canucksilta oli kentällä kohuttu ykkönen, Bluesilta Hall Of Fameen menevät Tyson Nash, Ryan Johnson ja Shjon Podein. Canucksin kohutun huonosti viime peleissä pelannut pakkikaksikko Sopel - Allen teki tosin ykkösketjun pelin mahdottomaksi. Kaksikko pelasi jälleen laiskemmin kuin takavuosien Robert Dirk. Kuka enää kaipaa Mattias Öhlundia takaisin. Minä ainakin ja nopeasti. Tämä Allenin ja Sopelin pakkikaksikko on pakko saada erilleen ja äkkiä!
Tämän Bluesin toisen maalin jälkeen Canucksin valmentaja Marc Crawford otti aikalisän. Usein kauden aikana aikalisän jälkeen joukkueen peli on kohentunut paljon ja joukkue on noussut tosissaan taistelemaan voitosta, mutta nyt, kauden tärkeimmillä hetkillä, pelissä ei nähty mitään muutosta. Ei ainakaan parempaan
suuntaan. No, Blues ei onneksi enää avauserässä maaleja tehnyt, mutta avauserä meni sille muuten täysin. Canucks otti tyhmiä jäähyjä, hävisi aloitukset 6-23 ja näytti muutenkin kuin pelissä olisivat pelanneet C juniorit, vastassaan Stanley Cupista tosissaan taisteleva joukkue. Ei yhtään mukavaa seurattavaa
Canucksin kannalta.
Toinen erä ja uudet kujeet... Joopa joo. Erää pelattu 1:38 ja Keith Tkachukin maali syntyi juuri kun Canucks oli tappanut Jovanovskin jäähyn ja Ed pääsi pois jäähyaitiosta. Erän puolen välin jälkeen Vancouverin alivoima näytti jälleen kyntensä. Alexander Khavanov pisti kiekon maaliin vasemman aloitusympyrän
kaarelta kun Canucksin jäähyä oli tappamatta yhdeksän sekuntia ja tilanne oli 0-4. Canucksin joukkue luisteli toisesta erästä jäältä pois buuausten saattamina. Täysi halli oli tullut seuraamaan peliä valkoiset pyyheliinat mukanaan, mutta niille ei ollut tänään mitään käyttöä.
Peli oli käytännössä ohi toisen erän jälkeen. Kolmannen erän kliimaksi oli lähinnä se, saisiko joukkue kuparista rikki. Ei saanut. Blues sen sijaan nöyryytti kotijoukkuetta lisää. Khavanov teki ottelun toisen osumansa erän puolessa välissä ja Weight iski erän lopussa jälleen ylivoimalla. Masentava ottelu oli ohi. Tappio oli Vancouverille seitsemäs peräkkäinen tappiopeli kotihallissaan GM Placessa ja suurin playoff häviö sitten vuoden 1980, jolloin
joukkue konttasi French Connectionia ja Buffaloa vastaan samoilla luvuilla. Wanhaa Pacific Coliseumia tulee ikävä. Sieltä on hyviäkin muistoja, toisin kuin GM Placesta.
Entä mitkä olivat Bluesin voiton avaimet. Avain numero yksi: ylivoima / alivoima; Vierasjoukkueen ylivoima toimi hyvin - kolme maalia. Kotijoukkueen alivoima ei toiminut ollenkaan hyvin - enempääkin tarjottiin, mutta nyt Bluesille riitti aivan hyvin tuo kolme maalia. Lisäksi kotijoukkueen ylivoima oli vitsi - seitsemän ylivoimaa, korkeintaan kaksi maalipaikkaa. Avain numero kaksi: Onnistumiset maalipaikoissa; Blues käytti maalipaikkansa erinomaisen hyvin hyödykseen. Canucks ei niitä edes saanut. Avain numero kolme: pelin loppu; Canucks oli hyvin mukana pelissä sen alussa - minuutin ja 30 sekuntia. Sen jälkeen vierasjoukkue oli ainoa, joka oli hyvin mukana pelissä. Kotijoukkue
yritti lähinnä esittää statistia. Ja korostan sanaa esittää. Avain numero neljä: Cloutier; Cloutier torjui 29 kiekkoa, päästi kuusi. Paljon miehen otteista kertoo Cloutierin lause pelin jälkeen; "Maybe if I could have made couple of saves, it might have been different." - Tosiaan, jos Cloutier olisi torjunut muutaman kiekon, pelistä olisi voinut tulla erilainen. Tässä
tapauksessa Blues olisi voittanut ehkä vain 0-5 tai parhaassa tapauksessa jopa vain 0-4!
Mutta toisaalta Cloutierin syyksi pelin rumia numeroita ei voi laittaa. Blues oli hyvä. Se oli tehokas. Se oli järkevä. Se oli kova. Se oli jokaisella pelin osa-alueella valovuoden Canucksia edellä. Canucks oli puolestaan vitsi. Ei enempää eikä vähempää kuin pelkkä vitsi. Kotijoukkueen paras pelaaja oli Brandon Reid. Se kertokoon paljon. Mitenkään Reidia aliarvioimatta - hän oli
erittäin positiivinen taskuraketti runkosarjan lopulla -, mutta kyllä joukkueen avainpelaajien Näslundin, Bertuzzin, Morrisonin, Jovanovskin, Lindenin, Cooken ja Cloutierin olisi todellakin pitänyt olla kentän paras Canucks pelaaja. Ensimmäistä playoff otteluaan pelanneelta Reidilta kysytään kyllä aivan liikaa jos hänen pitää olla joukkueen liideri.
Entä positiiviset asiat. Onneksi Canucks ei voi enää huonontaa peliään ( voi mikä ilouutinen... ). Se ei ole vielä ottelusarjassa kuin 0-1 tappiolla. Mattias Öhlund luisteli keskiviikkona ensimmäistä kertaa joukkueen mukana sitten helmikkuun 27. päivän. Bryan Allen - Brent Sopel tuhokaksikko ei ole täten enää kauaa yhdessä. Allekirjoittanut lisää nyt tähän samaan, että tämä
Allen - Sopel kaksikon kritisoiminen tässä yhteydessä ei johdu näiden pelaajien henkilökohtaisten taitojen puutteesta. He eivät ole vain pelanneet viimeisten otteluiden aikana YHDESSÄ sillä tasolla, mikä heiltä vaaditaan, jotta Canucks pystyisi voittamaan vakuuttavasti pelanneet Bluesit. Allen on edelleen joukkueen lupaavin pakkitoivo ja vasta opettelemassa playoff peliä. Sopel pelaa erittäin hyvin yhteen Mattias Öhlundin kanssa - valitettavasti vain pelaaminen Allenin kanssa ei ole nyt sujunut ollenkaan.
Mutta nyt katse tulevaan. Jatkolta ei kysytä paljoa. Ainoastaan seuraavia asioita; Cloutierin pitää ehdottomasti parantaa peliään. Ykkösketjun pitää välttää typeriä jäähyjä ( Näslund istui kaksi typerää jäähyä ensimmäisessä erässä, Bertuzzin jäähyn aikana Blues teki avausmaalinsa ) ja parantaa peliään. Sedinin kaksosten pitää nostaa tasoaan, Öhlundin palata mahdollisimman nopeasti, Morrisonin hakea tehoa myös itseltään, eikä katsella jatkuvasti laidoilleen. Näiden lisäksi joukkueen pitää vain parantaa hyökkäyspeliään, puolustuspeliään ja keskialueen peliä. Eihän ole liikaa vaadittu... Jos on, kiitos ja näkemiin Canucks.