Joko nivusia kuumottaa innostuksesta? Onko aivot ymmyrkäisenä odotuksesta? Pettääkö deodorantti? Onko vaikeaa saada nukuttua?
Playoffsit alkaa muutaman viikon kuluttua. "Pakan" pitäisi alkaa olla kunnossa, kuntohuipun ajoitettu kuukauden mittaiseen pelirupeamaan. Koolla on paras joukkue sitten mestaruusvuoden (henk. koht. mielipide), mutta onko vastustajilla tällä kertaa kasassa vielä taitavammat niput?
Kuten tiedetään, kova taitotaso ei välttämättä riitä kannun kantoon. Tarvitaan myös fyysisyyttä, hyvää maalivahtipeliä, tiukkaa viisikkopeliä, periksiantamattomuuta ja todella kovaa ASENNETTA. Hifkillä on fyysisyyttä, periksiantamattomuutta, taitoa ja vauhtia. Viisikkopuolustus on kysymysmerkki, samoin maalivahtipeli, asenne on ollut runkosarjan aikana hukassa aika ajoin (ei oltu hereillä, pakka hajosi 40 minuutin jälkeen, jne.).
HIFKillä puolet porukasta on vanhoja pelimiehiä, jotka ovat tottuneet voittamaan seurajoukkueissa ja maajoukkueissa. Miehiä jotka syttyy kun pelit kovenee. HIFKin toinen puoli on kokemattomampia kavereita jotka eivät ole voittaneet suuria pelejä koskaan (junnut). Erittäin mielenkiintoista nähdä miten joukkuehenki muotoutuu koviin peleihin, kovien odotusten alla. Johtaako liiderit (joita löytyy aika paljon yhteen joukkueeseen: Jere, Vopat, Harks, Söde, Pärä) koko joukkueen playoffs hurmokseen vai kaatuuko pelit sittenkin sisäisiin ristiriitaisuuksiin, yliyrittämiseen ja turhautumisiin.
Mikä on Aravirran rooli? Aravirran uran melkein ainoa rohkea ratkaisu tärkeissä peleissä oli peluuttaa aikanaan Naganossa Sulanderia pronssipelissä Kanadaa vastaan. Muista ratkaisuista voidaan kiistellä ovatko ne olleet rohkeita vai ylivarovaisia. Riittääkö Aravirran rohkeus/strategin taidot playoffseihin?
Kysymyksiä on ilmassa yhtä paljon kuin kysyjiä. Ainoa mikä on varmaa on se että viimeistään kahden kuukauden kuluttua olemme saaneet vastauksen suurimpaan osaan ja avoimeksi jääneitä spekuloidaan vielä ensi syksynäkin. Keskustelu on avattu.
Minä olen valmis. Kärrätkää ne playoffsit tänne.
Playoffsit alkaa muutaman viikon kuluttua. "Pakan" pitäisi alkaa olla kunnossa, kuntohuipun ajoitettu kuukauden mittaiseen pelirupeamaan. Koolla on paras joukkue sitten mestaruusvuoden (henk. koht. mielipide), mutta onko vastustajilla tällä kertaa kasassa vielä taitavammat niput?
Kuten tiedetään, kova taitotaso ei välttämättä riitä kannun kantoon. Tarvitaan myös fyysisyyttä, hyvää maalivahtipeliä, tiukkaa viisikkopeliä, periksiantamattomuuta ja todella kovaa ASENNETTA. Hifkillä on fyysisyyttä, periksiantamattomuutta, taitoa ja vauhtia. Viisikkopuolustus on kysymysmerkki, samoin maalivahtipeli, asenne on ollut runkosarjan aikana hukassa aika ajoin (ei oltu hereillä, pakka hajosi 40 minuutin jälkeen, jne.).
HIFKillä puolet porukasta on vanhoja pelimiehiä, jotka ovat tottuneet voittamaan seurajoukkueissa ja maajoukkueissa. Miehiä jotka syttyy kun pelit kovenee. HIFKin toinen puoli on kokemattomampia kavereita jotka eivät ole voittaneet suuria pelejä koskaan (junnut). Erittäin mielenkiintoista nähdä miten joukkuehenki muotoutuu koviin peleihin, kovien odotusten alla. Johtaako liiderit (joita löytyy aika paljon yhteen joukkueeseen: Jere, Vopat, Harks, Söde, Pärä) koko joukkueen playoffs hurmokseen vai kaatuuko pelit sittenkin sisäisiin ristiriitaisuuksiin, yliyrittämiseen ja turhautumisiin.
Mikä on Aravirran rooli? Aravirran uran melkein ainoa rohkea ratkaisu tärkeissä peleissä oli peluuttaa aikanaan Naganossa Sulanderia pronssipelissä Kanadaa vastaan. Muista ratkaisuista voidaan kiistellä ovatko ne olleet rohkeita vai ylivarovaisia. Riittääkö Aravirran rohkeus/strategin taidot playoffseihin?
Kysymyksiä on ilmassa yhtä paljon kuin kysyjiä. Ainoa mikä on varmaa on se että viimeistään kahden kuukauden kuluttua olemme saaneet vastauksen suurimpaan osaan ja avoimeksi jääneitä spekuloidaan vielä ensi syksynäkin. Keskustelu on avattu.
Minä olen valmis. Kärrätkää ne playoffsit tänne.