Avataan tällekin ottelusarjalle oma ketjunsa, kun kolme peliä on jo pelattu, ja neljäs lähenee.
Sarjaa johtaa Ottawa voitoin 2-1 (4-2, 0-2, 3-2 ja). Ensimmäisessä ottelussa Ottawa oli alussa ruosteessa ja lentäjät lopussa väsyneitä, joten senaattorit veivät voiton. Toinen peli oli Cechmanekin näytöstä (nollapeli) kuten myös kolmas, jossa hän imuroi jatkoajalla Reddenin lähes nollakulma vedon.
Philadelphian jaloissa ja aivoissa näyttäisi vielä painavan ottelut Torontoa vastaan. Vaikuttaa siltä, että Ottawalla on ottelusarjassa etulyöntiasema fyysisellä sekä myös henkisellä puolella (hyvänä esimerkkinä tästä Hitchcockin itkemiset). Lentäjien kannalta positiivista on maalinteko. Viime vuoden pudotuspeleissä Philadelphia iski Ottawan verkkoon tasan kaksi maalia. Nyt niitä näyttää tulevan saman verran ottelua kohden eli Antti Muurista siteeraten: eteenpäin on menty.
Ottawan peli tuntuu kulkevan ihan tyydyttävästi. Joukkueen taktiikka on kurinalainen: jokainen tietää oman roolinsa ja tekee työtä sen mukaan. Hossa on ollut loistava, mitä asiantuntijat ovat kommentoineet sanoilla "vihdoinkin" tai "jo oli aikakin". Moni tuntuu unohtavan, että Hossa on vielä nuori peluri (syntynyt v. 1979). Esimerkiksi yhtä vanha Joe Thornton mureni pudotuspeli paineiden alla lilliputiksi, kun taas senaattori Marian on kantanut joukkuettaan harteillaan kapteeni Alfredssonin jatkaessa uniaan. Niin ikään vuonna -79 syntynyt Rachunek on noussut viime peleissä Ottawan parhaaksi puolustajaksi. Karel on varmastikin hinta/laatu suhteeltaan NHL:n parhaimpia pakkeja (palkka muistaakseni about 600 k$). Esimerkiksi samanikäiset ja suurinpiirtein samantasoiset, ellei jopa huonommat, Brad Stuart ja Eric Brewer tienaavat lähemmäs 2 miljoonaa kaudessa.
Mainitaan vielä lopuksi, että seuraava ottelu on yllättäen tärkeä; taistelun tauottua tilanne on nimittäin joko 3-1 tai 2-2.
Sarjaa johtaa Ottawa voitoin 2-1 (4-2, 0-2, 3-2 ja). Ensimmäisessä ottelussa Ottawa oli alussa ruosteessa ja lentäjät lopussa väsyneitä, joten senaattorit veivät voiton. Toinen peli oli Cechmanekin näytöstä (nollapeli) kuten myös kolmas, jossa hän imuroi jatkoajalla Reddenin lähes nollakulma vedon.
Philadelphian jaloissa ja aivoissa näyttäisi vielä painavan ottelut Torontoa vastaan. Vaikuttaa siltä, että Ottawalla on ottelusarjassa etulyöntiasema fyysisellä sekä myös henkisellä puolella (hyvänä esimerkkinä tästä Hitchcockin itkemiset). Lentäjien kannalta positiivista on maalinteko. Viime vuoden pudotuspeleissä Philadelphia iski Ottawan verkkoon tasan kaksi maalia. Nyt niitä näyttää tulevan saman verran ottelua kohden eli Antti Muurista siteeraten: eteenpäin on menty.
Ottawan peli tuntuu kulkevan ihan tyydyttävästi. Joukkueen taktiikka on kurinalainen: jokainen tietää oman roolinsa ja tekee työtä sen mukaan. Hossa on ollut loistava, mitä asiantuntijat ovat kommentoineet sanoilla "vihdoinkin" tai "jo oli aikakin". Moni tuntuu unohtavan, että Hossa on vielä nuori peluri (syntynyt v. 1979). Esimerkiksi yhtä vanha Joe Thornton mureni pudotuspeli paineiden alla lilliputiksi, kun taas senaattori Marian on kantanut joukkuettaan harteillaan kapteeni Alfredssonin jatkaessa uniaan. Niin ikään vuonna -79 syntynyt Rachunek on noussut viime peleissä Ottawan parhaaksi puolustajaksi. Karel on varmastikin hinta/laatu suhteeltaan NHL:n parhaimpia pakkeja (palkka muistaakseni about 600 k$). Esimerkiksi samanikäiset ja suurinpiirtein samantasoiset, ellei jopa huonommat, Brad Stuart ja Eric Brewer tienaavat lähemmäs 2 miljoonaa kaudessa.
Mainitaan vielä lopuksi, että seuraava ottelu on yllättäen tärkeä; taistelun tauottua tilanne on nimittäin joko 3-1 tai 2-2.