Kyllä juuri nyt fiilikset katossa. Kolmesta viimeisimmästä mestaruudesta tämä kolahtaa henk. koht. kovimmin. Osin jo yksinkertaisesti senkin takia, että tripla saatiin täyteen. Olihan siitä edellisestä triplasta jo tovi, ja nyt kun sitä muistelee, alkaa tuntea itsensä todella vanhaksi.
Myöskin lähtökohdat tähän kauteen olivat jotain ihan muuta kuin kahteen edelliseen. Liian monta kysymysmerkkiä: uudistunut joukkue, uusi valmentaja, uusi pelityyli, selkeitä merkittäviä puutteita rosterissa, jne. Ja kun niitä kauden alkupään matseja katseli, se oli aivan hirveää sekoilua. Muistan silloin ajatelleeni, että tuonnäköisellä koohotuksella pärjätä Liigan playoffeissa, vaikka joukkue olisi supertähtiä täynnä. Eikä Tappara missään nimessä edes ollut. Suoraan sanottuna: lähtökohtaisesti muilla joukkueilla oli tällä kaudella tuhannen taalan paikka pysäyttää dynastia ja vaihtaa valta. Odotusarvoissa ei todellakaan ollut mestaruus kauteen lähdettäessä, paitsi enintään ihan teoreettisena mahdollisuutena.
Siksikin nyt tuntuu paljon paremmalta kuin vuosi tai kaksi vuotta sitten.
Rehellisyyden nimissä täytyyhän todeta, että jotkin pahimmiksi haastajiksi ja kannoiksi kaskessa odottamani joukkueet menivät kauden aikana merkilliseen spontaaniin meltdowniin, viimeistään playoffeissa. Jos olisivat pelanneet odotetulla tasolla, Tappara ei olisi siellä missä on nyt. Riitti, kun suoritti omalla tasollaan. (Toki parantaen selvästi kauden loppua kohti.)
Näin se urheilussa menee. Yhden epäonni on toisen onni. Mutta se, että toisten epäonni sataa aina samaan laariin, ei liene ihan sattumaakaan.
Kiitos Tapparan kohtaamille playoff-joukkueille & näiden faneille mahtavista otteluista ja ikimuistoisista hetkistä.
Siirrynkin tästä juhlistamaan, hillitysti staattisesti. Huomenna aikainen duuniin herääminen.
Myöskin lähtökohdat tähän kauteen olivat jotain ihan muuta kuin kahteen edelliseen. Liian monta kysymysmerkkiä: uudistunut joukkue, uusi valmentaja, uusi pelityyli, selkeitä merkittäviä puutteita rosterissa, jne. Ja kun niitä kauden alkupään matseja katseli, se oli aivan hirveää sekoilua. Muistan silloin ajatelleeni, että tuonnäköisellä koohotuksella pärjätä Liigan playoffeissa, vaikka joukkue olisi supertähtiä täynnä. Eikä Tappara missään nimessä edes ollut. Suoraan sanottuna: lähtökohtaisesti muilla joukkueilla oli tällä kaudella tuhannen taalan paikka pysäyttää dynastia ja vaihtaa valta. Odotusarvoissa ei todellakaan ollut mestaruus kauteen lähdettäessä, paitsi enintään ihan teoreettisena mahdollisuutena.
Siksikin nyt tuntuu paljon paremmalta kuin vuosi tai kaksi vuotta sitten.
Rehellisyyden nimissä täytyyhän todeta, että jotkin pahimmiksi haastajiksi ja kannoiksi kaskessa odottamani joukkueet menivät kauden aikana merkilliseen spontaaniin meltdowniin, viimeistään playoffeissa. Jos olisivat pelanneet odotetulla tasolla, Tappara ei olisi siellä missä on nyt. Riitti, kun suoritti omalla tasollaan. (Toki parantaen selvästi kauden loppua kohti.)
Näin se urheilussa menee. Yhden epäonni on toisen onni. Mutta se, että toisten epäonni sataa aina samaan laariin, ei liene ihan sattumaakaan.
Kiitos Tapparan kohtaamille playoff-joukkueille & näiden faneille mahtavista otteluista ja ikimuistoisista hetkistä.
Siirrynkin tästä juhlistamaan,