Olipa sarja, tietysti vilpittömät onnittelut Pelicansille ja heidän kannattajilleen. Nyt sankoin joukoin hallille, tehkää tästä omalla tavalla ikimuistoinen kevät!
Nostin esiin ennen sarjan alkua maalivahtipelin, Rissanen vs Jasek sekä pelin vaatimustason, joka vie molemmilta joukkueilta mehut tulevia välieriä ajatellen.
Tietysti Jatkolan loukkaantuminen oli valitettava, ennen sitä mielestäni ei olisi vääryys sanoa tuon osaston olleen KalPan. Bartosak pelasi varsinkin Lahdessa aivan uskomattomalla varmuudella, tuo lauantain g6 tietysti oli rasituksen tuoman epävarmuuden tuotos.
Sarja kuitenkin ratkesi kärkipelaajien tuloskuntoon. Jasek 3+6=9, Bryggman 5+2=7, Kelleher 4+0=4. Görtz KalPan paras pistemies tehoilla 3+2=5, sitten sieltä tulee Mattila neljällä ja useampi pelaaja kolmella tehopisteellään. KalPa oli laaja, mutta kyllähän Rissanen 0+2=2 tehoillaan pistää silmään. Lopussa tottakai jäi vielä pois kokoonpanosta. Toinen osio sataa selvästi Pelicansille, juuri silloin kun Jasekia tai Brygmania tarvittiin olivat he tulostaululla maalien muodossa. Jasekin 1+3=4 seiskapeliin oli huikea suoritus.
Pelit olivat nopeita, erittäin fyysisiä, pika-shakki peliä. Pakostakin peli rauhoittuu välieriin, ei Ilveskään Ässiä vastaan ilman mustelmia jääneet. Tämä oli kuitenkin lähtökohtaisesti se tiukin sarja, ja vaikka media ei sarjasta kiinnostunut ennen sen alkua, niin loppua kohden saimme ansaittua mediahuomiota. Kaiken kaikkiaan erittäin tasaväkinen sarja, josta paras meni jatkoon.
Kuten lupailin, niin puolestani voidaan paiskata kättä Pelicans-fanien kanssa. Halaamaan en rupea, kuten valmentaja-Tommit. Ainakaan tämän yhden oluen jäljiltä. Kiitos Lahteen, onnea välieriin! Nähkäämme syksyllä, nyt on meidän aika lähteä kellumaan Malediiveille ja siemailemaan kyynelien suolaamaa Margaritaa kiduksiimme.